Huomaan kaikkien ympärillä olevien vanhojen pariskuntien tykkäävän keljuilla toisilleen

Hö, minusta pieni naljailu on mukavaa kun kuitenkin toista rakastetaan ja olo suhteessa on turvallinen. Kunhan se on molemmille hauskaa ja tasapuolista.

Puolisolle puhuminen ei ole tapana Helsingissä. Täällä käydään terapiassa, kun huomataan, että olisi tarvetta jutella. Puoliso on somekuvia varten.

Vierailija kirjoitti:

Hö, minusta pieni naljailu on mukavaa kun kuitenkin toista rakastetaan ja olo suhteessa on turvallinen. Kunhan se on molemmille hauskaa ja tasapuolista.

No tämän ymmärrän, tasapuolinen molempien luonteenlaadulle sopiva kettuilu voi piristää.

Mutta toisen ärsytyshakuinen ja loukkaava parjaaminen, noh, ärsyttää.

Viime vierailulla appivanhempien luona vaimoni alkoi motkottamaan jostain vanhasta kauppalaskusta jonka olimme sopineet hänen maksavan, talousasiat meillä menee siis yleensä aika lailla tasan.

Aikani kuuntelin ja ihmettelin keskenään sopimastamme asiasta valittamista, aukaisin nettipankin ja siirsin vaimon tilille tuota laskua vastaavan summan (se summakin tuli tarkkaan sanottua siinä virressä). Esittelin kuitin sitten kahvipöydässä yleisesti.

Vaimo otti nokkiinsa ja appivanhemmat kummasteli. Tulen maantieteellisesti eri maakunnasta, jossa toiselle voi kyllä kettuilla mutta pariskunnan keskinäinen rahankäyttö on mielestäni kahden kesken käsiteltävä asia.

Mä oon miettinyt samaa ja tullut siihen tulokseen että se ei todellakaan ole vääjäämätöntä, mutta että siihen tulee kiinnittää jo varhaisessa vaiheessa huomiota.

Itse olen havainnut kuinka monessa nuorissa pariskunnissa naljaillaan ja kiusoitellaan toista muka söpösti ja siitä pariskunta sitten kiistrlee leikkisästi. Itselleni ei tulisi pieneen mieleenikään puhua miehestäni tai miehelleni samalla tavalla.

Yksi esimerkki on tälläinen.

Ollaan porukalla syömässä, joku kysyy neiti x:ltä haluaako tämä jälkkäriä johon naisen miesystävä vastaa ettei nainen ota kun pitää puottaa pari kiloa painoa. Nainen on muka loukkaantunut ja haastaa miehen painii.. Sitten he halailevat ja suukottaa toistaan.

Ja nainen on siis todella hoikka ja nätti että hänelle ei tullut pieneen mieleenkään yodennäköisesti se että mies oikeasti tarkoittaisi sitä.

Nelonen jatkaa

Ja vaikka siis tuossa suhteen alkuvaiheessa kaikki huomio toiselta on positiivista, ainakin joillekkin, niin se leikkimielinen naljailu ja kwttuilu tuppaa kehittymään vuosien varrella aika ikäväksi ja tulee herkemmin sanottua väärään kohtaan ikäviä asioita jotka sitten hiertävät pariskunnan suhdetta.

Ja sit mietitään että mites me voidaan näin huonosti ja ollaan erilleen kasvettu, ennen oli niin mukavaa ja hauskaa yhdessä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hö, minusta pieni naljailu on mukavaa kun kuitenkin toista rakastetaan ja olo suhteessa on turvallinen. Kunhan se on molemmille hauskaa ja tasapuolista.

No tämän ymmärrän, tasapuolinen molempien luonteenlaadulle sopiva kettuilu voi piristää.

Mutta toisen ärsytyshakuinen ja loukkaava parjaaminen, noh, ärsyttää.

Viime vierailulla appivanhempien luona vaimoni alkoi motkottamaan jostain vanhasta kauppalaskusta jonka olimme sopineet hänen maksavan, talousasiat meillä menee siis yleensä aika lailla tasan.

Aikani kuuntelin ja ihmettelin keskenään sopimastamme asiasta valittamista, aukaisin nettipankin ja siirsin vaimon tilille tuota laskua vastaavan summan (se summakin tuli tarkkaan sanottua siinä virressä). Esittelin kuitin sitten kahvipöydässä yleisesti.

Vaimo otti nokkiinsa ja appivanhemmat kummasteli. Tulen maantieteellisesti eri maakunnasta, jossa toiselle voi kyllä kettuilla mutta pariskunnan keskinäinen rahankäyttö on mielestäni kahden kesken käsiteltävä asia.

Ihan oikein teit. Vaimosi vaikuttaa ääliöltä.

Olemme olleet naimisissa melkein 20 vuotta emmekä naljaile toisillemme julkisesti, kotona neljän seinän sisällä kyllä useinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa melkein 20 vuotta emmekä naljaile toisillemme julkisesti, kotona neljän seinän sisällä kyllä useinkin. 

Mitä hyötyä siitä naljailusta on ?

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa melkein 20 vuotta emmekä naljaile toisillemme julkisesti, kotona neljän seinän sisällä kyllä useinkin. 

Mitä hyötyä siitä naljailusta on ?

Niinpä. Ja mua kiinnostaisi kans kuulla että minkä tyylistä naljailua. Koska jokaisella voi olla eri käsitys siitä mikä on naljailua, niin se helpottaa keskustelua kun tietää mistä toinen oikeasti tarkoittaa.

Naljailu ei kannata

Naljailu ei kuulu terveeseen parisuhteeseen. Naljailun varjolla yritetään loukata toista ja arvostellaan toista. Mielestäni näistä pitää pystyä puhumaan suoraan, jos jokin piirre toisessa ärsyttää. Jos puolisossa on vain ärsyttäviä piirteitä, on pysähtymisen paikka miettiä, kannattaako olla yhdessä. Syy voi löytyä myös katsomalla peiliin. Oma tyytymättömyys elämään saattaa heijastua näin, että purkaa sen pahan olon läheiseen.

Olettaisin, että yhtään ulospäinsuuntautuneemmille ihmisille on aika luontaista tuoda esille suhteen ärsyttäviä aspekteja. He todennäköisesti keskustelevat ja keljuilevat myös ylipäätään maailmanmenosta ja kaikista elämänsä asioista. Kun joutuu saman ihmisen kanssa asumaan vuosikymmeniä, pitää kyllä olla täysin eri elämät saman katon alla, ettei se toinen ikinä muka ärsytä eikä mistään olla eri mieltä, joskus hyvin vahvastikin. Se naljailu on luonnollinen tapa puolustaa omaa reviiriä ja pitää suhde tasapainossa.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisin, että yhtään ulospäinsuuntautuneemmille ihmisille on aika luontaista tuoda esille suhteen ärsyttäviä aspekteja. He todennäköisesti keskustelevat ja keljuilevat myös ylipäätään maailmanmenosta ja kaikista elämänsä asioista. Kun joutuu saman ihmisen kanssa asumaan vuosikymmeniä, pitää kyllä olla täysin eri elämät saman katon alla, ettei se toinen ikinä muka ärsytä eikä mistään olla eri mieltä, joskus hyvin vahvastikin. Se naljailu on luonnollinen tapa puolustaa omaa reviiriä ja pitää suhde tasapainossa.

Vai että luonnollinen tapa.

Miks asioista ei voi puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisin, että yhtään ulospäinsuuntautuneemmille ihmisille on aika luontaista tuoda esille suhteen ärsyttäviä aspekteja. He todennäköisesti keskustelevat ja keljuilevat myös ylipäätään maailmanmenosta ja kaikista elämänsä asioista. Kun joutuu saman ihmisen kanssa asumaan vuosikymmeniä, pitää kyllä olla täysin eri elämät saman katon alla, ettei se toinen ikinä muka ärsytä eikä mistään olla eri mieltä, joskus hyvin vahvastikin. Se naljailu on luonnollinen tapa puolustaa omaa reviiriä ja pitää suhde tasapainossa.

Vai että luonnollinen tapa.

Miks asioista ei voi puhua?

Kun ei ne asiat puhumalla muutu. Kun olet saman ihmisen kanssa muutaman kymmenen vuotta ja samat vinkeet toistuu vuodesta toiseen, naljailu on ainoa tapa pysyä järjissään. Tiedät kyllä, ettei mikään muutu vaikka päälläsi seisoisit, mutta saatpahan sanottua itseäsi ärsyttävät asiat, joten eivät jää hiertämään syvemmälle.

Kuulostaa toimittajan tekemältä aloitukselta.

Kokeilepa olla saman tyypin kanssa naimisissa alkuun vaikka 30 vuotta. Sittenpä et ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa olla saman tyypin kanssa naimisissa alkuun vaikka 30 vuotta. Sittenpä et ihmettele.

Alkaa olla urbaanilegendaa tässä vapaiden ihmisten länsimaailmassa?

Meillä on vasta 16 vuotta takana nykyisen miehen kanssa, ilman naljailua. Ollaan molemmat toisella kierroksella ja otettu opiksemme ensimmäisistä, nimittäin se, että yhteen hiileen puhaltaminen on se juttu, ja sitä ei kannata lähteä murentamaan. Kukaan ei ole täydellinen, mutta katseen voi vioista naljailun sijaan kiinnittää myös niihin hyviin asioihin toisessa, ja pyrkiä muuttamaan omaa toimintaansa, jos siinä jokin toista kovasti hiertää. Toimii tietenkin vain molempiin suuntiin, kuten nämä jutut yleensäkin.

Ollaan jo kasvettu yhteen, toista on helppo arvostaa, ja ne joskus ärsyttäneet pikkujutut ovat nykyään lähinnä hellyttävän omituisia.

Pariskuntien keskinäistä naljailua on todella kiusallista kuunnella illanvietoissa ja kahvipöydissä. Valkoroskameininkiä.

up