Onko "avioehtoluonnos" sitova?

Kun siinä ei ole mitään nimiä alla se ei sido ketään mihinkään.. onhan sulla tallessa varmaan spostikeskustelua siitä, että harkitset tuota vielä tai että mikä siinä mielestäsi oli väärin tms?

No ei tietenkään ole sitova sopimus tuo mitä kuvasit.

Ei ole sitova. Se on luonnos word-tiedostona. Teillä ei siis ole avioehtoa.

Avioehto pitää olla rekisteröity digi ja väestövirastoon.  Mikään luonnos ei ole pätevä.  Muutenhan kuka tahansa "löytäisi" jonkun wordin omista tiedostoista...

Avioehto pitää rekisteröidä ennen kuin pätee

https://dvv.fi/avioehto

Miten se voisi olla sitova avioehto? 

Avioehto on tehtävä kirjallisesti ja toimitettava alkuperäisenä Digi- ja väestötietovirastoon rekisteröintiä varten osoitteeseen: Digi- ja väestötietovirasto, PL 1003, 02151 Espoo.  Asiakirja palautetaan teille rekisteröinnin jälkeen.

Huomaa, että avioehdolla tulee olla kaksi esteetöntä todistajaa.

Avioehto voidaan toimittaa Digi- ja väestötietovirastoon joko ennen vihkimistä tai vihkimisen jälkeen, mutta se rekisteröidään vasta vihkimisen jälkeen.

Ei ole sitova. Ja voihan ihan rekisteröityynkin avioehtoon vaatia kohtuullistamista.

Edes kahden todistajan läsnäollessa kirjoitettu avioehto ei ole sitova, jos sitä ei ole rekisteröity maistraattiin. Joku sähköpostissa oleva luonnos on sitovasta sopimuksesta vielä kauempana.

Toivotaan, että avioehdon puuttuminen saa miehenkin yrittämään tosissaan avioliiton pelastamista.

Vierailija kirjoitti:

Kun siinä ei ole mitään nimiä alla se ei sido ketään mihinkään.. onhan sulla tallessa varmaan spostikeskustelua siitä, että harkitset tuota vielä tai että mikä siinä mielestäsi oli väärin tms?

Ei ole mitään sähköpostikeskustelua tästä, ettei se kelpaisi. Yhdessä viestissä sanon tuttavalle, että tämä ei ole mitä haluan ja pyydän selventämään sitä. Selvennyksen ja korjauksen jälkeen kiitän tiedosta ja keskustelu loppuu. Miehen kanssa käytiin tämän jälkeen suullinen keskustelu, jossa sanoin haluavani oikean lakimiehen eikä mitään sählykaveria tekemään avioehdon. Ja siihen homma sitten jäi eikä avioehtoa koskaan tehty loppuun.

-ap

Suomen varallisuusoikeudellinen järjestelmä rakentuu sopimusvapauden periaatteelle. Jos sinä ja puolisosi haluatte, ette avioehto on olemassa ja voimassa, niin sitten se on. Määrämuotoisena oikeustoimena kumpikaan ei kuitenkaan voi yksin päättää, että se on voimassa, jos se ei muotovaatimuksia täytä.

Ole siis huoleti.

Enempi kyse on nyt moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. Jos olet kahmimassa esim. puolisosi perimää omaisuutta tai perinnöllä hankittua omaisuutta, niin aika v-mäinen olet. Vaikka olisi ”oikeus” niin väärässä sinä olet.

Jos kyse on yhdessä yhteiselon aikana hankitusta omaisuudesta ja yhteiselon aikana tienatuilla rahoilla hankitusta omaisuudesta, niin sen osalta sinulle kuuluu tietenkin puolet. Ihan sama, kumpi sitä tienaamista on tehnyt.

Avioehto on pätevä vain, jos se on rekisteröity DVV:ssa. Mutta laki antaa mahdollisuuden sovitella ositusta siinäkin tapauksessa, että ei ole avioehtoa, jos lain mukainen tasajako johtaisi selvästi epäreiluun lopputulokseen. Jos miehesi hakee oikeudelta osituksen sovittelua, niin tuo avioehtoluonnos voi olla yksi todiste, jolla saattaa jossain tapauksessa olla jotain merkitystä. Se ei voi kuitenkaan yksistään olla mikään ratkaiseva tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Enempi kyse on nyt moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. Jos olet kahmimassa esim. puolisosi perimää omaisuutta tai perinnöllä hankittua omaisuutta, niin aika v-mäinen olet. Vaikka olisi ”oikeus” niin väärässä sinä olet.

Jos kyse on yhdessä yhteiselon aikana hankitusta omaisuudesta ja yhteiselon aikana tienatuilla rahoilla hankitusta omaisuudesta, niin sen osalta sinulle kuuluu tietenkin puolet. Ihan sama, kumpi sitä tienaamista on tehnyt.

En oo kahmimassa yhtään mitään, vaan huolissaan siitä että mun säästöni jaetaan tasan kun taas tuo sählykaverin lippulappu turvaisi kaikki miehen omaisuuserät (osakkeet, sijoitusasunto jne.) Omani jos saan pitää se riittää, puhutaan kuitenkin satojen tuhansien varallisuuserosta meidän välillä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Enempi kyse on nyt moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. Jos olet kahmimassa esim. puolisosi perimää omaisuutta tai perinnöllä hankittua omaisuutta, niin aika v-mäinen olet. Vaikka olisi ”oikeus” niin väärässä sinä olet.

Jos kyse on yhdessä yhteiselon aikana hankitusta omaisuudesta ja yhteiselon aikana tienatuilla rahoilla hankitusta omaisuudesta, niin sen osalta sinulle kuuluu tietenkin puolet. Ihan sama, kumpi sitä tienaamista on tehnyt.

Sen osituksen voi sopia muutenkin kuin 50/50 vaikkei avioehtoa olisikaan. Minä erosin nuoruuden liitosta enkä vienyt mukanani kuin omat tavarani. Ero tapahtui minun aloitteestani (ja tarkennan vielä, että miehessä ei todellakaan ollut syytä, oli hyvä mies kaikin puolin) enkä todellakaan katsonut että minun olisi pitänyt vaatia osuutta hänen omaisuudestaan. En edes tiennyt hänen sijoituksistaan, vasta jälkeenpäin kuulin että appivanhemmat olivat pelänneet minun vievän hänen osakkeitaan. 

Ei tosin tehty tuolloin edes mitään virallista paperia siitä osituksesta enkä edes tajunnut että sellainen pitäisi tehdä. Vasta 20+ vuotta myöhemmin minulle selvisi, että toisen kuollessa voi tulla hankala tilanne, jos ensimmäisestä liitosta ei ole osituspaperia näyttää. Otin silloin exään yhteyttä ja teimme virallisen osituspaperin jonka varmuuden vuoksi rekisteröin maistraattiin, että sieltä löytyy. Meillä kummallakin on uudet puolisot ja lapsiakin, eikä meistä kumpikaan halua että ex tulee kummittelemaan kuolinpesän riesaksi. 

Jos ap haluaa, hän voi toki vielä tässäkin kohtaa tehdä avioehdon miehensä kanssa. He voivat ihan yhteisymmärryksessä sopia mikä olisi kohtuullista, avioehtohan voi olla ihan sellainen kuin mitä pari haluaa. Tämä voisi tavallaan olla ihan hyväkin ilman puhdistamiseksi. Jos miehellä on suuri omaisuus ja hän tietää erossa menettävänsä siitä suuren osan, hän voi kokea että on kuin veitsi kurkulla. Toki avioliittoon  mennessä on luvattu _tahtoa_ rakastaa, ei se rakkaus ole mikään tunne vaan tahdon valinta. Nyt sitä tahtoa tarvittaisiin. Mutta silti olisi hyvä, että kumpikin voisi osoittaa sitä tahtoa ikään kuin puhtaalta pöydältä, ilman että talousasiat vaikuttavat liikaa. Ap voi nyt kokea houkutusta eroon, jos mies ei nappaa ja erossa saisi hyvän starttirahan tulevaisuuteen. Ja mies voi kokea, että ero tulee liian kalliiksi, pitää jäädä kärvistelemään vaikka hampaat irvessä. Kyllä eron taloudellisestakin puolesta olisi hyvä keskustella ihan avoimesti.

Itse olen jopa hieman järkiavioliiton kannattaja. Ja tarkoitan tällä sitä, että jos on yhdessä rakennettu elämä ja kasvatettu lapset ja vieläkin on mukavaa yhdessä, niin minusta siinä on turha lähteä eroamaan ihan pikkuasioista. Vaikka ei nyt enää olisikaan niin intohimoista ja kipinöivää kuin liiton alkuvuosina, niin turha sitä on lähteä pistämään omaisuutta jakoon. Minusta on ihan ok jos voidaan jatkaa elämänkumppaneina, ystävinä ja mökkikavereina ja seurata sitten mahdollisten lastenlasten kasvamista. Ja ehkä sitten vanhoilla päivillä saatetaan kinastella jostain tyhjänpäiväisyyksistä, mutta pysytään kuitenkin yhdessä ja ollaan toinen toiselle turvana.

Vuosikymmeniä kestävään avioliittoon mahtuu monenlaista ja jos menee välillä huonosti, niin aina voi yrittää saada parannusta aikaan. Ei sen tarvitse olla pelkkää hattaraa ja päivänpaistetta koko ajan.