Yksinäisyys ja läheisyyden puute tuntuu iholla

Joo, tuttua on.

Päänsisäisiä juttuja.

Yksinäisyys satuttaa, henkisesti ja fyysisesti.

Mies 25v

Tiedän tunteen.

Kesällä 2020 sain viimeksi läheisyyttä kun sovin treffit kotiini juuri Suomeen muuttaneen tumman 19v naisen kanssa, oltiin sohvalla lusikassa varmaan joku lähemmäs 3 tuntia.

Nyt olisi tarvetta samanlaiselle uusinnalle.

Mun iholla on sellainen lataus, että älkää koskeko muhun! Olen kokenut väkivaltaa menneisyydessä. Henkisestä yksinäisyydestä kyllä kärsin.

Tuttua.

Kun jouduin eroon nuorempana rakastamastani miehestä, kosketuksen kaipuun kipu oli iholla tosi kauan.

En tajunnut sitä silloin.

Joku kirjoitti aiemmin että nää on pään sisäisiä juttuja - niin on, sieltähän ne tulee, aivoista. Tässä tapauksessa vain iho on se elin joka rekisteröi hellän kosketuksen.

Siksihän niin monet yksinäiset käyttävät älyttömästi rahaa kaikkiin hemmotteluhoitoihin, kun joku edes koskettaa.

Olen itse ollut jo 6 v yksin ja joskus pidätellyt itkua hieronnassa, kun ajatus lentää siihen, että tältähän se tuntui kun joku itselle tärkeä henkilö kosketti.

Itselläni oli aikoinaan 15 v peräkkäin koiria. Elin pääsääntöisesti yksin.

Koiria voi silittää ja ne tulevat lähelle, se korvasi selvästi osan ihmisläheisyyden puuttumisesta.

Nyt kun ei ole edes koiria, olen huomattavadti yksinäisempi ja kaipaan ihan sairaasti jotain elollista jota voisi koskettaa. Metsässä kosketan puita.

Korona-aikana kättelykin jäi töissä pois. Harmi.

Tästä on jo kauan, mut olin ollut pitkään sinkkuna, löysin kivan miehen johon tykästyin kovasti. Kemiaa oli heti alusta saakka.

Hämpä olikin itse melko passiivinen esim silittämään minua tai kun lojuttiin soffalla niin minä olin aina se joka hiplasi hänen hiuksia tai silitteli käsivartta jne. Missä ikinä kuljettiinkaan minä olin se joka kosketti häntä.

No sekin meni aikansa ja tuntui hyvältä, mutta ennen pitkää alkoi ärsyttää kun hän ei koskenut juurikaan minuun itse oma-aloitteisesti.

Miten joku voi olla niin itsekäs että ei ymmärrä antaa toiselle sitä mitä oli itse anelemassa usein ja mistä nautti selvästi, kukapa ei. ( tietysti riittävän itsekeskeinen henkilö)

En heti tajunnut edes mistä ärtyisyyteni johtui..... no sehän johtui siitä että hän ei kosketa minua juuri koskaan. Saatoin pyytää hieromaan edes vähän kipeitä hartioitani - tuloksena oli ehkä 2 min epämääräistä silittelyn, hankaamisen ja painelun sekaista käsittelyä joka pikemminkin hermostutti minut. Ei hyvä.

Olen leskeksi jäätyäni ollut jo useamman vuoden yksin ja ilman kosketusta. Tuntuu etten osaa enää edes kaivata läheisyyttä, ainakaan yleensä. Jotenkin niin turtunut ja tottunut tähän yksin oloon ja siihen ettei kukaan kosketa. Joku parisuhde tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta.

Aika surullista.

Miksiköhän pitkään yksin eläneet vanhapiika tai aikamiespoika keski-ikäset ihmiset on miltei poikkeuksetta hyvin ärtyisiä.

No, siksi koska heitä ei kosketeta tai rakasteta emotionaalisesti.

Se tekee pahaa jälkeä psyykkeelle.