Aina kun tapailen jotakuta miestä, alan verrata itseäni ja elämääni häneen ja hänen elämäänsä?

Tuli näköjään ajatusvirhe, kun laitoin otsikon perään kysymysmerkin.

ap

..

Millä tavoin parempana?

Onko siis muutenkin tapana arvottaa asioita kovasti niin että jokin asia on hienompi ja parempi jollakulla toisella? Jos se on yleisesti sulla tapana niin sitten tuo on aika normaalia. On myös mahdollista olla arvottamatta aina ja kaikkea jollan arvoasteikolla. Jotkut elävät niin että välittävät siitä sujuuko vai eikö suju, onko kemiaa vai eikö ole, onko yhteistä tekemistä vai eikö ole, onko sama päämäärä elämässä vai eikö ole jne. jne. Ei ole pakko arvottaa parempi-huonompi -tyylillä, se kun on ihan keksitty asteikko eikä mikää absoluuttinen totuus.

eli rahasta ja vauraudesta kyse, eikö niin?

Jos se on sinulle kovin olennaista en usko että pääset ajatustavastasi eroon kuin vaurastumalla itse tai deittailemalla miestä jolla on sama tai huonompi tulotaso.

Vierailija kirjoitti:

eli rahasta ja vauraudesta kyse, eikö niin?

Jos se on sinulle kovin olennaista en usko että pääset ajatustavastasi eroon kuin vaurastumalla itse tai deittailemalla miestä jolla on sama tai huonompi tulotaso.

Olisikin näin, niin ei tarvitsisi pohtia. Mutta kun olen pahiten vertaillut itseäni sellaisiin, joilla on päihderiippuvuus, mutta he ovat olleet meneviä, rohkeita, sosiaalisia, joilla on paljon kavereita - toisin kuin minulla. Olen tapaillut myös varakasta miestä, mutta hän oli erakkoluonne ja tykkäsi olla vaan kotona, joten häneen en verrannut itseäni eikä hän aiheuttanut minulle huonommuudentunteita.

ap

Hmmm...