Ärsyttää työkaveri joka aina kehuskelee "ihmeellisillä" lapsillaan

Vai onko ko. tyyppi varsinaisesti sanonut kuinka IHMEELLISIÄ JA FANTASTISIA juuri hänen lapsensa ovat ja muut eivät ole mitään?

Joillain on tapana puhua lapsistaan tooosi ylistävästi ja odottavat että muut sitten ylistävät vieressä samaan tahtiin. Mutta odotas jos joku kertoo tälle samaiselle henkilölle mitä omat lapset ovat tehneet, niin tämäpä ei noteeraa asiaa mitenkään vaan yrittää parhaansa mukaan keksiä jotkin parempaa omista lapsistaan. Satumpa tuntemaan yhden tällaisen henkilön ja hänen lapsikertomuksensa loppuivat tasan siihen paikkaan kun taas yhden ylistystarinan jälkeen totesin pelkästäänettä "jaaha".

Voitteko antaa esimerkkejä näitten ihmisten puheista, kun minä en ole heidänlaisiin törmännyt. Toisinaan kyllä kerron jollekin, mitä oma lapseni on tehnyt tai oppinut, mutta ei se minusta ole ylistystä ollut. Onko siis ylistystä ihan kaikki se, mitä kertoo oman lapsen oppineen vai onko se joku erilainen juttu?

kerron aina jos hän on sanunut jotain hauskaa ja osuvaa ja ihastelen tekemisiä - on se vaan niin ihanaa nähdä kun lapsi kehittyy!



En kylläkään vertaile lasten kehitystasoa ja tekemisiä eikä tarkoitukseni ole kilpailla tai elvistellä. Lapseni ei ole mikään nero tai ihmeellinen verrattuna muihin lapsiin. Tapanani on ihastella myös muiden lapsia ja näiden tekemisiä, sanomisia ja ominaisuuksia, joten ihastelua saavat kaikki :-).

Voitteko antaa esimerkkejä näitten ihmisten puheista, kun minä en ole heidänlaisiin törmännyt. Toisinaan kyllä kerron jollekin, mitä oma lapseni on tehnyt tai oppinut, mutta ei se minusta ole ylistystä ollut. Onko siis ylistystä ihan kaikki se, mitä kertoo oman lapsen oppineen vai onko se joku erilainen juttu?

Esim. facebookin paivitykset ovat tyyliin mita erinomaista lapsi milloinkin on tehnyt ja laittaa kirjoitusnaytteita tms kuvina fb:hen.

Lapsi osaa kaiken paremmin kuin muiden lapset. Jos sanon jotain omasta samanikaisestani niin han sanoo etta meidan kalle osasi tuon jo 3 vuotta sitten. Jos sanon etta lapseni sai positiivista palautetta tarhasta niin tama sanoo etta hanen lapsi saa erikoismainninan joka paiva ja on ylennetty taitavimpien ryhmaan kun ikaistensa taso ei ole enaa hanen taitojansa vastaavaa... tms.

kateutta ilmassa täällä av:lla. Mitäs jos kuule oppisit sinäkin näkemään omissa lapsissasi ne positiiviset puolet eikä aina niitä negatiivisiä niin kaikki asiat ei sinunkaan korvaasi kuulostaisi aina ylistämiseltä!

Esim. minä kerron ensin kuinka Olli otti eilen ensiaskeleensa, tähän Jaana kertoo kuinka Jaakko otti ensimmäiset askeleensa jo 7kk iässä ja kuinka kaikki sitä ihmettelivät ja miten loistavasti hän osasi jo parin päivän päästä ihan juostakin, puhumattakaan siitä kuinka Jaakko osasi kaikki numerotkin puoltoista veenä ja oppi lukemaankin 3 vuotiaana! Seuraavalla viikolla kerron että Olli heitti lautasen seinään kun ei tykännyt ruoasta, tähän Jaana vastaa kertomalla miten Jaakko on AINA syönyt tosi kauniisti eikä koskaan nirsoillut ja haruukkaa ja veistä käytellyt tosi upeesti vuoden iässä, ja nyt ihan itse haluaa syödä tasan tarkkaan lautasmallin mukaan eikä koskaan syö karkkia vaikka kuinka on yritetty tyrkyttää! Kyllä se meijän Jaakko on niin ihana ja kiltti poika eikä se koskaan oo iki maailmassa tehny mitään ikävää!

äitejä, joiden on pakko kilpailla hyvässä ja pahassa. Niitä, jotka tietävät kaiken paremmin kuin muut ja joiden vastoinkäymiset ovat aina suurempia kuin muut - ja joiden lapset ovat aina lahjakkaimpia kuin muiden joka asiassa.



Sitten on äitejä, jotka kehuvat lapsiaan eivätkä tarkoita sitä kilpailuna, jotka kykenevät kehumaan myös kanssaihmisten lapsia samalla tavalla kuin omiaan.

Esim. minä kerron ensin kuinka Olli otti eilen ensiaskeleensa, tähän Jaana kertoo kuinka Jaakko otti ensimmäiset askeleensa jo 7kk iässä ja kuinka kaikki sitä ihmettelivät ja miten loistavasti hän osasi jo parin päivän päästä ihan juostakin, puhumattakaan siitä kuinka Jaakko osasi kaikki numerotkin puoltoista veenä ja oppi lukemaankin 3 vuotiaana! Seuraavalla viikolla kerron että Olli heitti lautasen seinään kun ei tykännyt ruoasta, tähän Jaana vastaa kertomalla miten Jaakko on AINA syönyt tosi kauniisti eikä koskaan nirsoillut ja haruukkaa ja veistä käytellyt tosi upeesti vuoden iässä, ja nyt ihan itse haluaa syödä tasan tarkkaan lautasmallin mukaan eikä koskaan syö karkkia vaikka kuinka on yritetty tyrkyttää! Kyllä se meijän Jaakko on niin ihana ja kiltti poika eikä se koskaan oo iki maailmassa tehny mitään ikävää!

Mieluusti kerron onnistumisista.

Epäonnistumisista vaikenen.



Olen oikeasti ylpeä kun poika pelaa lätkää kaksivuotta vanhempien joukkueessa. Eikä edes missään rupusakissa vaan kaupungin parhassa ton ikäluokan joukkueessa.

Poika on siis 6v.



Pojan kiukku puuskilla en sitten repostelekkaan.

Ne on meidän asiamme.

osaavat olla iloisia ja ylpeitä lapsistaan! kamalaa olisi, jos vanhemmat vain näkisivät lapsensa epäonnistumiset ja puutteet.



Tasapainoinen vanhempi kyllä osaa iloita lapsestaan muille siten, ettei siitä muodostu kilpailutilannetta ja ikävänlaista lapsen korottamista muiden lasten kustannuksella. Tai siis että vanhempi osaa nähdä lapsensa realistisesti. Yleensä tallaiset ihmiset pystyvät näkemään myös tuttujensa lapsissa positiivisia piirteitä ja tuomaan ne esille keskuteluissa niin että kaikki lapset saavat arvostavaa huomiota. Pullistelu sen sijaan on ikävää kuultavaa muille.

Kun "normaali" ihminen/äiti yrittää kertoa sinulle ihan tavallisesta elämästä/arjesta ja sitten sinä tulet kertomaan mukamastäydellisestä elämästä, joka paistaa pahasti läpi. Silloin vaikutat liiankin ylpeältä (vaikka se ei mahdollista olekkaan kun lapsista kyse) ja omahyväiseltä. Ja nuo kaksi piirrettä tuppaa olemaan aikas inhoja :)

Ainakin luulen, että kaikkien mielestä työpaikallani lapsillaan tai varsinkin lapsenlapsillaan kehuskelu on ihan ok ja jopa talon tapa.



Usein oikein ääneen puhutaan että miten onkin mahdollista että meillä kaikilla on maailman upeimmat lapset ja lapsenlapset. Toisaalta puhumme niistä huonoista puolistakin ainakin omien lasten kohdalla (lastenlapset ovat täydellisiä). Puhumme siitä miten aamulla saa tapella toppahaalaria päälle ja kuinka piti lahjoa ja huijata jotta lapsi suostuisi edes vähän harjoitella hiihtämistä tai kirjoittamista.



Ollaan siis ihan avoimesti puhuttu että jännää kun toiselle jonkun taidon oppiminen on helppoa ja toiselle toisen.

Ja siitä ylpeydestä saa kertoakin. Melkein kaikki tuntemani äidit niin tekevätkin, ihan luontevasti.



Mutta sitten on tämä yksi työkaveri, joka ei voi kuunnella kenenkään muun juttuja keskeyttämättä sillä, miten hänen lapsensa (1 kpl) tekee saman paremmin. Ei hän varmaan itse tajua sitä, mutta siltä se tuntuu kun esim. kertoo että oma lapsi on oppinut jotain ja siihen tulee kuin tykin suusta vastaan että HÄNEN lapsensa oppi sen jo monta kuukautta nuorempana. Tai just jos kertoo jostain ongelmanpoikasesta omiin lapsiinsa liittyen niin sekin keskeytetään kertomuksella siitä, miten HÄNEN lapsellaan ei moisia ongelmia ole, vaan se ihmelapsi sen sijaan plääplääplää.



On kyllä sanottava että jo ennen kuin tämä ihminen sai lapsen, hänellä oli sama tapa. Keskeytti jatkuvasti muiden puheen korostamalla sitä, miten HÄN on parempi.

Kuulostaa tutulle

Kuulostaa tutulle

[quote author="Vierailija" time="04.12.2009 klo 12:51"]

Kehuskeletteko te lapsienne tekemisillä? Vai onko tää vaan kateutta, kun oma lapsi ei ole kovin etevä missään? Olen alkanut jopa inhota näitä ihmelapsia.

[/quote]

En taida kehua läheskään tarpeeksi, mutta ihailen vanhempia, jotka osavaat avoimesti ilmaista ilonsa lastensa pienistä onnistumisista. Sellaiset ovat epäilemättä loistavia kasvattajia.

Joillain on tapana puhua lapsistaan tooosi ylistävästi ja odottavat että muut sitten ylistävät vieressä samaan tahtiin. Mutta odotas jos joku kertoo tälle samaiselle henkilölle mitä omat lapset ovat tehneet, niin tämäpä ei noteeraa asiaa mitenkään vaan yrittää parhaansa mukaan keksiä jotkin parempaa omista lapsistaan. Satumpa tuntemaan yhden tällaisen henkilön ja hänen lapsikertomuksensa loppuivat tasan siihen paikkaan kun taas yhden ylistystarinan jälkeen totesin pelkästäänettä "jaaha".

mutta jos mä sanon jotain omista lapsistani, ei ole moksiskaan. En viitsi puhua omista lapsistani enää :( ,jutellaan ja ihastellaan hänen lapsenlapsiaan ainoastaan.

8-vuotiaan ainoan lapsen kotiäiti, joka ei muuta kuin kehuu lastaan koko ajan. Kuinka älykäs ja ikäisiään edellä tämä tyttö on. Toisten lapset on hänen puheidensa mukaan usein jälkijättöisiä. Etenkin jos eivät tule tämän hänen tyttärensä kanssa toimeen.

Kyllästyin jo aikaa sitten kuuntelemaan kun P**** oppi lukemaan 3-vuotiaana, uimaan 3-vuotiaana, osasi jo 7-kuisena puhua jne.. On niin paljon ikätasoaan kypsempi jne. Kuitenkin tällä ikätasoaan niin vimmatusti edellä olevalla lapsella ei ole ikästään tyttöseuraa vaan ainoastaan pikkupojat leikkivät hänen kanssaan.

Ja juttua suoltuu kuin korvassa olisi kampi, josta väännetään. Muut eivät ehdi saada puheenvuoroa ikikehulta, joka koskee kaikkea, mihin tämä äiti jotenkin liittyy. Pihan omenapuutkin tuottavat mahdottoman isoja omenoita aivan hirveitä määriä. Ja tämä mamma tekee niistä maailman parasta hilloa.



Mutta puoliso on kaksinaamainen pettäjäpaska, jonka toimista nainen ei tiedä mitään.