Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut jaksaa tehdä koko ajan jotain?
23.10.2021 |
Matkustella, tavata ystäviä, käydä ravintoloissa ja museoissa ja harrastamassa jne.? Joka päivä jotain ohjelmaa.
Kommentit (20)
En tiedä. Itse vietän vapaapäivää sohvalla koiran kanssa maaten. Töllössä pyörii leffa ja samalla palstailen. Siinä on mun tämän päivän ohjelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuus tuokin
Joidenkin kohdalla tuntuu siltä, että toiminta on pakonomaista. Hetkeäkään ei saa olla "tylsää".
Ap
Outoa on sekin, että tehdään isolla rahalla täydellinen koti, mutta halutaan viettää mahdollisimman paljon aikaa jossain muualla.
Ap
Samaa olen joskus miettinyt. Olen varmaan melkoinen vätys, kun harrastuksiin kuuluu lähinnä käydä kuntosalilla sekä lenkkeillä. Ystäviä tietysti tapaan, mutta en nyt sentään joka viikko. Lenkkeilystäkin laistan välillä verukkeelle huono sää.
Multa menee energiaa pelkkään työssäkäyntiin, niin että iltaisin sitä usein vain tekee ruokaa ja lösähtää sitten sohvalle. Olen joskus ajatellut, että kun työssään on jatkuvasti tekemisissä kymmenien ihmisten kanssa, niin ei sitä jaksa aina työajan ulkopuolella edes kovin sosiaalinen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä työ ei vie heiltä kovin paljon voimia.
Työskentelen kymmenien ihmisten kanssa joka vaatii palautumista. Töissä tulee myös lukuisia keskeytyksiä.
Ehkä nämä menijät ovat luonteeltaan enemmän ektroverttejä. Itse olen vahvemmin introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuus tuokin
Joidenkin kohdalla tuntuu siltä, että toiminta on pakonomaista. Hetkeäkään ei saa olla "tylsää".
Ap
Ja ne, jotka vaan nököttävät kotona, eivät uskalla elää.
Ihan oikeastiko joku luulee, ettei paljon harrastavilla ole koskaan tylsää tai tyhjiä hetkiä. Tää on vaan tätä, että nyhjäävien täytyy ajatella, että ne toiset on jotenkin huonompia, ja samalla tavalla ne menijätkin ajattelevat, että nyhjäävillä on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä ei ehkä ole sinut itsensä/elämänsä kanssa. Ei osata "vain olla" (maata sohvalla tekemättä mitään/ajatella omia juttuja/vain olla) kun koko ajan tarve sille että "tapahtuu jotain".
Esim. itse nautin kesällä siitä kun saa loikoilla auringossa ja nauttia auringon lämmöstä, kuunnella lintujen laulua ja tuulen huminaa jne. rentoutua siinä hetkessä jos niin voisi sanoa.
Mutta minulla on tuttuja, joiden on koko ajan mentävä/tehtävä jotain. Jos ehdottaa että jos hetki vain oltaisiin, niin se ei käy. Hetki ollaan paikoillaan ja alkaa sellainen levoton liikkuminen/puhelimen selailu/keksitään jotain "haen vettä" tmv. että päästään tekemään jotain.
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuus tuokin
Mikä ihmeen riippuvuus tuo nyt muka on? Toisilla on enemmän virtaa ja halua tehdä kaikenlaisia asioita, jos se tekeminen tekee heistä onnellisia niin mikä siinä on ongelma?
Meillä on täällä käytettävissä yksi, suhteellisen lyhyt, elämä, en ollenkaan ymmärrä miksi pitäisi tarkoituksella hillitä tekemisiään että olisi jotenkin ”oikealla tavalla” tasapainoisempi(?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elää kuin viimeistä päivää. Pelkää ettei ehdi kaikkea nähdä ja kokea.
Vierailija kirjoitti:
Elää kuin viimeistä päivää. Pelkää ettei ehdi kaikkea nähdä ja kokea.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tuollainen. Mun on äärimmäisen vaikeaa esim istua lukemaan tai katsomaan tv:tä, yleensä mulla on äänikirja kuulokkeissa samalla kun siivoan, lenkkeilen, laitan ruokaa tms. Joskus päätän että menen kylpyyn, laitan kynttilät palamaan ja kuuntelen vaikkausiikkia. Vartti ja tulen jo pois.
Olrmme rakentaneet 3 taloa ja kasvattaneet 4 lasta aikuisiksi 25 vuodessa päivätöiden, kodinhoidon ja työmatkojen ohessa. Nyt kun tämäkin on pihaa myöten valmis olemme ostamassa taloa etelästä, taas jotain uutta. Pariin huoneistoon b&b asukkaita tai sukua pyörimään jaloissa:)
Kipujen takia nukun kunnon unta 2-4h yössä. Haaveilen pitkistä hitaista aamuista jolloin nukkuisin jopa klo 8 saakka mutta tuntisin syyllisyyttä siitä että päivä menee hukkaan.
Ja juu, pelkään etten ehdi elämään tarpeeksi. Ikää jo 61v
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen pitkistä hitaista aamuista jolloin nukkuisin jopa klo 8 saakka mutta tuntisin syyllisyyttä siitä että päivä menee hukkaan.
Äitini (70v) on aina ollut sitä mieltä, että jos herää klo 9 lauantaiaamuna niin päivä on pilalla. En vain koskaan keksinyt että KENEN päivä on pilalla.
En ymmärrä tuota ajattelutapaa? Miten se päivä on mennyt hukkaan, jos joskus nukkuu pitkään? Eihän se ole hukkaan mennyt, jos on itselleen suonut aikaa lepoon ja nukkumiseen, hitaaseen heräämiseen ja hyvään aamupalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin. Mun viikon ohjelma on noin 3 x lenkki/sali. Loput ajasta puolison kanssa. Ruokaa tehdään itse lähes joka päivä. Maataan sohvalla siis telkkaria katsellen 80% kaikesta vapaa-ajasta.
Tosin käydään molemmat 40h ja mies 60h vko röissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuus tuokin
Joidenkin kohdalla tuntuu siltä, että toiminta on pakonomaista. Hetkeäkään ei saa olla "tylsää".
Ap
Ja ne, jotka vaan nököttävät kotona, eivät uskalla elää.
Ihan oikeastiko joku luulee, ettei paljon harrastavilla ole koskaan tylsää tai tyhjiä hetkiä. Tää on vaan tätä, että nyhjäävien täytyy ajatella, että ne toiset on jotenkin huonompia, ja samalla tavalla ne menijätkin ajattelevat, että nyhjäävillä on tylsää.
Ja jos jollakin on tarve vastata tähän asiaan nimittelemällä "kotona nököttäjiä" ihmisiksi jotka "eivät vaan uskalla elää" on selkeästi tähän aiheeseen hyökkäävä, passiivis agressiivinen suhtautuminen. Jos mihinkään asiaan tarvitsee vastata haukkumalla toisia tai toisten tapaa elää, on yleensä jonkin sortin ongelmia kyseisen asian suhteen. Uskon, että sellaiset jotka on vaan perusluonteeltaan todella aktiivisia, eivät koe tarvetta haukkua rauhallisempia ihmisiä.
Itse olin ainakin nuorempana sellainen jonka piti 24/7 tehdä jotain, ei ikinä voinut pysähtyä ja olla vain rauhassa itsekseen. Ja tämä selvästi johtui siitä, että minulla oli paha olla itseni kanssa ja yritin hukuttaa tuota tyhjyyden tunnetta ja hukassa olemista siihen, että kokoajan oli seuraa ja tekemistä. Vanhemmiten kuitenkin pikkuhiljaa rauhotuin ja päätin tehdä huonolle itsetunnolleni jotain. Ja nykyään minutkin voi laskea tyytyväiseksi "kotona nököttäjäksi".
Mulla on aina joku projekti kesken.
Multa on tilattu 100 paria villasukkia vapuksi. Tai osa vapuksi, loput juhannukseksi. Yritän saada yhden sukan per päivä.
Toiseen paikkaan on tilattu tonttuja 1000 kpl.
Teen 50 kpl viikossa.
Kun nämä on tehty, tulee uusi projekti. Onneksi on äänikirjat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen pitkistä hitaista aamuista jolloin nukkuisin jopa klo 8 saakka mutta tuntisin syyllisyyttä siitä että päivä menee hukkaan.
Äitini (70v) on aina ollut sitä mieltä, että jos herää klo 9 lauantaiaamuna niin päivä on pilalla. En vain koskaan keksinyt että KENEN päivä on pilalla.
En ymmärrä tuota ajattelutapaa? Miten se päivä on mennyt hukkaan, jos joskus nukkuu pitkään? Eihän se ole hukkaan mennyt, jos on itselleen suonut aikaa lepoon ja nukkumiseen, hitaaseen heräämiseen ja hyvään aamupalaan?
Niin, ihan kuin nukkuminen olisi jotain turhaa ja ylimääräistä? Ei todellakaan. Voisin helposti luetella satoja asioita, joihin ihmiset käyttävät paljon aikaansa, ja jotka ovat turhempia kuin nukkuminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen pitkistä hitaista aamuista jolloin nukkuisin jopa klo 8 saakka mutta tuntisin syyllisyyttä siitä että päivä menee hukkaan.
Äitini (70v) on aina ollut sitä mieltä, että jos herää klo 9 lauantaiaamuna niin päivä on pilalla. En vain koskaan keksinyt että KENEN päivä on pilalla.
En ymmärrä tuota ajattelutapaa? Miten se päivä on mennyt hukkaan, jos joskus nukkuu pitkään? Eihän se ole hukkaan mennyt, jos on itselleen suonut aikaa lepoon ja nukkumiseen, hitaaseen heräämiseen ja hyvään aamupalaan?
Heh, jos nousen klo 9 lauantaiaamuna, se on minusta aikaista xD
Riippuvuus tuokin