Kaverit pariutuvat yksi toisensa jälkeen ja itse saa sinkkuna jurruttaa vuodesta toiseen.

Kurkkaa peiliin. Sieltä se vika löytyy.

Sama juttu täällä. Pariutuvat, mutta sitten tulee kuitenkin ero parin vuoden päästä. 50% avioliitoista päättyy eroon nykyään. Ja se luku vaan kasvaa vuosi vuodelta. Itse en tuohon teatteriin lähde mukaan.  

Vierailija kirjoitti:

Kurkkaa peiliin. Sieltä se vika löytyy.

Niinhän se löytyy. Mutta ei se tieto vit.. harmitusta pois vie.

Sanos muuta. 18 vuotiaasta lähtien haku ollut päällä mutta kun ei vaan meinaa löytyä suhdetta. Muille naisille se tuntuu olevan niin helppoa.

N25

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu täällä. Pariutuvat, mutta sitten tulee kuitenkin ero parin vuoden päästä. 50% avioliitoista päättyy eroon nykyään. Ja se luku vaan kasvaa vuosi vuodelta. Itse en tuohon teatteriin lähde mukaan.  

Ja puolet liitoista kestää. On niitäkin joille käy hyvin 🙂Olis kyllä ihana joskus tuntea itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi.

Missä sinut olisi voinut eilen kohdata? Entä tänään?

Tänä aamuna juuri mietin, että olisiko yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteet helpommat kestää sinkkuna, kuin näin naimisissa olevana.

Sama juttu mulla, oman hyvinvointini takia löin hanskat tiskiin. Kuluttaahan se enemmän tavoitella kuuta taivaalta kuin olla tavoittelematta.

Mikset ole tinderissä? Sieltä saisit ihan niin monta matchia kuin haluaisit.

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna juuri mietin, että olisiko yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteet helpommat kestää sinkkuna, kuin näin naimisissa olevana.

No, mä oon 51 v nainen enkä kelpaa kenellekään. Seittemänkymppisille ukkeleillekin oon liian vanha koska "rypistyvät kurpat ei kiinnosta."

Vierailija kirjoitti:

Mikset ole tinderissä? Sieltä saisit ihan niin monta matchia kuin haluaisit.

Olin. Sain 3 matchia. Yksi poistikin mut heti ja kahden kanssa ei juttu edennyt muutamaa viestiä pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna juuri mietin, että olisiko yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteet helpommat kestää sinkkuna, kuin näin naimisissa olevana.

Riippuu miten pska liitto muuten on. Jos ihan surkeaa kaikki niin lähtisin. Silloin kokonaan yksin parempi.

Kummatkin kokenut.

Tuollaistahan se oli ikävuoteni 26-33. En kelvannut enää kaveriksikaan, kun kaikilla oli ne kumppanit, ja ihanat rakastumishommat siinä. Osteltiin taloja ja treffailtiin muita pariskuntia vain.

35-vuotiaana mulla oli sitten pari vuotta jo kestänyt parisuhde, just talo ostettiin. 90% näistä aiemmin pariutuneista olivat jo kerenneet erota. Nyt ollaan oltu yhdessä 7v, ja puolet näistä jotka aiemmin olivat niin ihanissa suhteissaan eivät ole onnistuneet löytämään pysyvää suhdetta, vaan joko kärsivät yksinäisyydestä kun ei ketään löydy, tai purjehtivat suhteista toiseen.

Että näin sitä voi tilanteet muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Missä sinut olisi voinut eilen kohdata? Entä tänään?

Huhuu, ap? Eli eikö niin, että tänäkään viikonloppuna et edes tee mitään, mikä toisi mukanaan mahdollisuuden sille, että joku haluaisi tutustua sinuun.

Eli   ä l ä   v a l i t a. Hyväksy se, että olet yksin ihan omasta halustasi.

1. Asenna Tinder

2. Swaippaa oikealle

3. Sovi tapaamisen paikka ja aika viestitse

4. Ole parisuhteessa

No, minä olen 36. Ei ole tullut sitä elämänkumppania vastaan. Eilen itketti taas tämä asia. Niin vaikea hyväksyä etten saa niitä asioita joista olen elämässäni haaveillut. Ei ole aikaa loputtomiin.