Kokemuksia HUONOIMMISTA TYÖPAIKOISTA

Opiskeluvuosina olin kolmelle eri ihmiselle henkilökohtainen avustaja. 

Yksi oli täysin perverssi ja lopetin koeajalla vedoten perheenjäsenen vakavaan sairauteen, koska hän halusi minut yökylään ihan jokaisen mahdollisen syyn varjolla ja tietysti samaan huoneeseen, kun ei muka kolmiossa ollut tilaa. Päivä päivältä kävi ahdistavammaksi ja yhä enemmän ns. iholle. Edelleen joskus soittelee.

Toinen oli katkeroitunut alkoholisti, joka kaipasi vain kaljan hakijaa. Tämä lätki tehtyjä tunteja kännipäissään yli (kunnan kanssa?) sovitun, jolloin minä sain noottia siitä, että tunnit paikkui yli. Onneksi oli määräaikainen pätkä. Huomasin myöhemmin tämän saman ihmisen hakevan uutta avustajaa aina määräajoin, että ehkä huono käytös oli tiedossa.

Kolmas sentään oli ihan normaali ja mukava perheenäiti, mutta hänen ainut lapsi oli kyllä todellakin tietoinen ainokaisuudestaan.

Itsellä sama. Onneksi oli määräaikainen ja sanoin, ettei jatketa.

Kuuden ihmisen tiimi ja itsellä oli siis käytännössä viisi esimiestä. Jatkuvaa juoruilua ja myöhemmin selvisi, että työpaikka oli hirveä kiusaamispesäke.

Tiskaajana ravintolassa, jossa jouduin juoksemaan ensin toiseen kerrokseen portaita hakemaan astioita, henkilökuntaa oli liian vähän, kaikki olivat aina huonolla tuulella plus erittäin vanha tiskikone jätti astiat likaiseksi eikä esikuivannut niitä ollenkaan. Jouduin siis esipesemisen lisäksi myös kuivaamaan kaikki astiat ja keittiövälineet.

Olen tottunut tekemään rankasti töitä, mutta helvetillisen hommasta teki myös se, että vuorovastaava kokki tai tarjoilija ei voinut myöskään lähteä töistä ennen minua. Jos en siis saanut tiskivuorta ja loppusiivouksia ratkottua tarpeeksi nopeasti, pidätin kolleegaanikin työpaikalla yömyöhään. 

Kuulostaa naisvaltaiselle työpaikalle.

Sä oot sielä töissä nostamassa tuotteen arvoa, etkä viihtymässä päivähoidossa. Usein vanhat tavat toimia on testattu ja hyviksi havaittu.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa naisvaltaiselle työpaikalle.

Kuulostaa työnvieroksujalta.

Ap luulee olevansa parempi kuin siellä jo entiset työntekijät.

Jos menee tuolla asenteella töihin, ei varmaan viihdy missään.

Vaikka olisi omasta mielestä miten upeita ja hienoja ideoita, ne eivät välttämättä ole muiden mielestä sitä, ei edes esimiesten.

Ja ap:n tuntipalkka on se, mikä Saksassa tällä hetkellä minimipalkka.

Ei voi odottaa töihin uuteen paikkaan töihin mennessä, että minä olen se joka täällä määrään

Että minä olen se, joka tiedän asiat paremmin kuin te.  Eikä sanoa suoraan, että teette tuon asian aivan helvetin hölmösti.

Vois katella ympärilleen, että näkee millainen kulttuuri uudessa työpaikassa yleensä on.

Ja joka ikisellä työpaikalla on juoruämmät ja juoru-ukot, selkään puukottajat, takana päin puhumista ja muuta paskaa.

Se on osa sitä työelämää, johon tottuu.

Uuden työntekijän tulee sopeutua työpaikkaan, joutuvathan entisetkin työntekijät sopeutumaan uuteen tyyppiin.  Jos sopeutumine ei onnistu, niin koeajan puitteissahan on helppo lähteä kävelemään duunista, parempia etsimään.

Ap vaikuttaa siltä, että hän ei sopeudu mihinkään eikä minkäänlaisiin työpaikkoihin.

Lisäksi todennäköisesti ollut erittäin vähän työelämässä, kun käsitä sitä, että kaikissa työpaikoissa puhutaan takana muista ja esimiehistä.  Normaalia työpaikka elämää, vaikkakin ikävää ja inhottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama. Onneksi oli määräaikainen ja sanoin, ettei jatketa.

Kuuden ihmisen tiimi ja itsellä oli siis käytännössä viisi esimiestä. Jatkuvaa juoruilua ja myöhemmin selvisi, että työpaikka oli hirveä kiusaamispesäke.

No ei kai siellä sentäs kaikkia kiusattu, kun siellä kuitenkin oli pysyviäkin työntekijöitä ja firma sai niin paljon tulosta aikaan, että pysyy markkinoilla.

Joskus tosiaan on niin, että syy siihen ettei viihdy työpaikalla on työntekijässä itsessään.

Hän ei sopeudu joukkoon.   Hän vertaa vain koko ajan asioita siihen, miten entisessä tai jossain toisessa työpaikassa asiat tehtiin ja miten siellä toimittiin.

Tälläinen työntekijä joustamaton ja ahdas ajattelu tavoiltaan.  Mikä tarkoittaa myös sitä, että itseasiassa hänellä ei ole firmalle mitään annettavaa itsestään, sieltä innovaatio puolella.

Kuten kommentoijalla, hän takertuu esimiehiin, vaikka toimiin tiimissä.

Hän ei puhu mitään itse työstä ja sen tekemisestä ja siinä onnistumisessa.

Ensin tuli mieleen työ siivoojana. Siinä ei ollut kyllä muuta vikaa kuin että olin ihan väärällä alalla. Keikat meni jatkuvasti n. 10min yli suunnitellun ajan, tämä oli siis oma syyni kun en osannut "säästää askeleita". Asiakkaat valittivat työn jäljestä, tämä meni yllättävän paljon tunteisiin. Minä siivoan heidän jälkiään ja kehtaavat vielä valittaa. :D 

Oikeasti kamala työpaikka oli kyllä suurehkon kaupungin aliresursoitu päivystyspoliklinikka. Olin siellä siis lääkärinä. Yöt olivat aliresursoituja ja kun aamuvuoro tuli työhön, tajunnantasoltaan vaihtelevia potilaita lojui ympäri ämpäri ja uupunut yöpäivystäjä ei ollut osaa ehtinyt edes kertaalleen tutkia. 

Vierailija kirjoitti:

Ap luulee olevansa parempi kuin siellä jo entiset työntekijät.

Jos menee tuolla asenteella töihin, ei varmaan viihdy missään.

Vaikka olisi omasta mielestä miten upeita ja hienoja ideoita, ne eivät välttämättä ole muiden mielestä sitä, ei edes esimiesten.

Ja ap:n tuntipalkka on se, mikä Saksassa tällä hetkellä minimipalkka.

Ei voi odottaa töihin uuteen paikkaan töihin mennessä, että minä olen se joka täällä määrään

Että minä olen se, joka tiedän asiat paremmin kuin te.  Eikä sanoa suoraan, että teette tuon asian aivan helvetin hölmösti.

Vois katella ympärilleen, että näkee millainen kulttuuri uudessa työpaikassa yleensä on.

Ja joka ikisellä työpaikalla on juoruämmät ja juoru-ukot, selkään puukottajat, takana päin puhumista ja muuta paskaa.

Se on osa sitä työelämää, johon tottuu.

Uuden työntekijän tulee sopeutua työpaikkaan, joutuvathan entisetkin työntekijät sopeutumaan uuteen tyyppiin.  Jos sopeutumine ei onnistu, niin koeajan puitteissahan on helppo lähteä kävelemään duunista, parempia etsimään.

En ole selitysvelvollinen, mutta noh.

Olen erittäin pidetty ja kehuttu työntekijä ja työkaveri. Yhdestäkään työpaikasta en ole lähtenyt sillat polttamalla ja pidän edelleen yhteyttä entisiin työkavereihini. Tulen toimeen tässäkin työpaikassa kaikkien kanssa, mutta en ole mikään pjaskanpuhuja. Kuten kirjoitin, tässä työpaikassa joudun taantumaan joko kiusaajaksi tai kiusatuksi tulleeksi yläasteikäiseksi, vaikka ei kumpikaan kuulunut elämääni silloin nuorenakaan.

Kuvittele olevasi ammattitaitoinen kuvankäsittelijä, mutta joudut tekemään sen toshiba T1000:lla ja paintilla, koska niin on tehty aina. Tässä työpaikassa en pysty kehittämään ammattiaitoani. Nyt teen työtehtäväni vaan harmaan massan mukana ja pitäisi samaan aikaan olla tyytyväinen siitä pjaskasta, mitä pitää tuottaa ja joka ei pärjää markkinoilla muiden kanssa, vaan jää auttamatta jalkoihin. Ehkä siksi tässä työpaikassa onkin vain 7 ikivanhaa työntekijää + pomo, kun ei se pysty ikinä kilpailemaan muiden kanssa tuotteillaan. 

En varsinaisesti kaivannut apua ongelmaani ja kuviteltuja olettamuksia minusta ihmisenä ja työntekijänä, vaan muilta kokemuksia huonoista työpaikoista. Kiitokset siis jo oman kokemuksen kertojille.

-ap

Työhistoriani paras palkka, työkavereina toisensa 18-vuotiaasta tunteneet keski-ikäiset kyttääjäeukot. Paino putosi harteilta, kun määräaikainen työsuhde päättyi.

Kaikki alihankintafirmat!

Järjestöt on usein haastavia, kamalin kokemus oli kuitenkin rahoituksen alaa edustava pieni järjestö, jossa oli ollut kaikenlaisia haasteita edellisenkin toimitusjohtajan kanssa kun ogranisaatiota googlasin. Työpaikkailmoitus sisälsi jo erikoisia juttuja, olisi pitänyt olla pitkä kokemus todella spesifeistä asioista ja lisäksi toivottiin ajokorttia ja laajaa kielitaitoa. Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta että kyseessä on todella kauhea orjatyö, vaatimuksia oli paljon - työnantajalla. Työntekijällä olikin sitten vain velvollisuuksia. Organisaatiosta oli kaikki työntekijät lähteneet ennen tuloani: iso varoitusmerkki! Sain työn ja se oli aivan järkyttävää, työntekoa kytättiin minuuttitasolla ja siitä piti raportoida viikoittain johdolle. Lopulta irtisanouduin vaikkei mulla ollut uutta työtä tiedossa, koska en vaan pystynyt enää työskentelemään siellä. Kuulin jälkeenpäin muutamalta työntekijältä millaista työntekeminen oli nykyisen johdon alla. Johto on edelleen sama, mutta työntekjät vaihtuu. Jotain pahasti vialla koko organisaatiossa ja se ei todellakaan johtunut työntekijöistä, vaikka heitä kyllä kärkkäästi syytettiin kaikesta mahdollisesta. Onneksi pääsin pois!