Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairaan ihmisen ystävänä oleminen on raskasta
22.10.2021 |
Ystävälläni on krooninen sairaus ja kuntonsa on välillä heikko ja myös tosi heikko. Olen jo pitkään kuunnellut hänen tuntojaan ja tarjonnut empatiaa kun en muutakaan voi. Ystävyys on kuitenkin muuttunut sellaiseksi, että en ole enää pitkään aikaan voinut puhua omista harmeistani hänelle. Ne eivät ole ”mitään” verratuna hänen omiinsa, mutta todellisia kuitenkin minulle. En juurikaan enää puhu siis omista asioistani lainkaan. Ystäväni on sanonut suoraan, että ei jaksa muiden murheita tai kuinka kehtaavat valittaa jostain asiasta. Tämän kuultuani olen tosiaan ollut hiljaa.
Muutenkin olen ollut hieman varpaillani mitä voin sanoa ja onko tukeni oikeanlaista, jotta hän ei pahoita mieltänsä. Tunnen välillä syyllisyyttä, että en osaa tukea häntä oikein.
Kaiken kaikkiaan kanssakäyminen on aika tummasävyistä ja kuluttavaa ja omat yhteydenottoni ovatkin vähentyneet huomattavasti. Käyn myös omia harmejani läpi nykyään jonkun muun kanssa tai sitten en puhu niistä kenellekään.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkään? Onko ystävällä voinnin paranemisesta?
toivoa*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella kunnioituksella, et ehkä tosiaan ole paras siihen hommaan. Sairasta ymmärtää parhaiten toinen sairas (vertaistuki), ja ystävät jäävät sitten jos jäävät, mutta ne on pidettävä enimmäkseen erillään siitä sairaudesta, kaikkien jaksamisen kannalta.
Sairaan miehen sairas vaimo
Ikävää. Todella ikävää. Itselläkin kroonisia vaikeahoitoisia sairauksia ja olen onneksi ymmärtänyt sen etten voi jatkuvasti läheisiäni kuormittaa näillä sairausasioilla. Aika yksin näiden kanssa loppupeleissä on, kun toistaiseksi en ole vertaistuenkaan piiristä löytänyt kuin katkeroituneita ja yhtä hädissään olevia ihmisiä kuin itse olen. Kai niitä sopeutuneitakin silti jossain on!
Anyways. Kaikki on niin suhteellista, jos joku suree tai murehtii jotain "vähäpätöisempää" niin koitan muistaa, että ne murheet on sille ihmiselle isoja, tuen ja kuuntelen kyllä (paitsi huonoina jaksoina en oikein kykene mihinkään, kaikki energia kun menee ihan selviytymiseen silloin.) Nää on kyllä hankalia juttuja.
Kenelläkään ei ole oikeutta väheksyä toisen asioita laittamalla omat ongelmat etusijalle ei edes sairastavalla ihmisellä. Oikea ystävä ymmärtää ja jaksaa tukea toinen toistaan.
Mikäli omat ongelmat/sairaus vie kaikkien voimavarat, täytyy siihen hakea apua.
Kyllä omista asioista täytyisi voida puhua syyllistymättä ja orjailematta. Onneksi ap sinulla on muitakin ihmisiä ympärillä, joiden kanssa puhua.
Ikävää, että ystäväsi sairastuminen on ajanut tietänne erilleen.
Sairas tässä, Hei.
Terveet ihmiset ei tiedä ja tiedosta tämän päivän tilannetta julkisessa ja yksityisessä puolessa kun on kyse kuunteluavusta.
Et saa Kelasta tukea, apua tai neuvoja. Elät kädestä suuhun, ei varaa mennä puhumaan yksityiselle kun siinä yhdellä kertaa menee 2 viikon ruokarahat. Pakahdu siis oloosi, koska nykyään "ystävät" ei jaksa höpistä kuin omista asioista ja mitä onkaan taas ostettu, matkustettu kun korona sulut avautui jne.
Oon iloinen perusluonne, ulospäin suuntautunut ja harva tietää jokapäiväistä taisteluani onko tässä elämässä enää mitään järkeä, olet yksin etkä ketään sais kuormittaa 10 minuuttia, itkeä hetkeä toisen olkaan ja taas jaksaa hetken elää.
Toivottavasti ette koskaan sairastu kipuihin, ettekä joudu pompotettavaksi.
Elämä on jo ihan tarpeeksi kylmää ilman kylmiä "ystäviä".
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkään? Onko ystävällä voinnin paranemisesta?