Muita kenen vanhemmat ovat omilla käyttäytymismalleillaan tuhonneet oman lapsen?

Itsellä näin. Aina on tuotu esille kuinka haastava lapsi minä olen ollut enkä totellut mitään. "Ei Jarmon kanssa tuollaisia ongelmia ole koskaan ollut." "Jarmo on aina pärjännyt omillaan ja osannut hoitaa taloutensa". Mitätöiminen jonka vuoksi en koskaan ole oppinut luottamaan itseeni. Vähänkin haastavammat tilanteet elämässä koen sellaisiksi etten osaa tai selviä. En ole edes aloittanut tärkeitä asioita koska en onnistu kuitenkaan. Tämä vanhempi ei myönnä tehneensä väärin eikä enää vanhana muista sanoneensa lapsen mielen tuhoavia asioita. Yllättäen sairasta epävakaata persoonallisuushäiriötä, syömishäiriötä ja masennusta. Miten tälläisestä voi enää vaja 40v selvitä niin että osaisi nauttia elämästä? Tämä tuska on niin kova.

Vertaistukea?