Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Diabetes ja kantapaassa "reika", onko amputointi lahella???
04.12.2009 |
Isallani on 2.tyypin diabetes ja han on jo sokeutunut. Ollut sairaalahoidossa noin vuoden verran. On tahan asti kavellyt hoitajien auttamana ja apulaitteen tukemana mutta nyt hanelle on kehittynyt kantapaahan isohko alue joka on niin kipea ettei jalkaa karsi laittaa maahan, ja tuossa kantapaassa on ikaan kuin isohko reika.
Huomenna paasee kirurgin vastaanotolle ja jalka tarkastetaan paremmin. Nainkohan on, pystyykohan kavelemaan enaa, vai onko viela toiveita saada tuota jalkaa kuntoon?
Kommentit (14)
..ymmärrät itsekin, että netissä kenenkään on mahdotonta sanoa, onko tapauksessasi amputointi lähellä. Vaihtoehto se varmasti on, mutta riippuen "reiän" levinneisyydestä, on myös mahdollista, että kirurgisesti haavaa puhdistetaan ja kursitaan kokoon... Mahdotonta sanoa näkemättä haavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan aitini kertoi. Ajattelin nyt vain yleisesti kysya jos jollain kokemusta tallaisesta miten heille/heidan sukulaisilleen tms on kaynyt vastaavassa tilanteessa. ap
lohdukkeeksi, että meidän vaarilta amputoitiin varpaita, ja vaari kyllä eli oikein virkeänä vielä toista kymmentä vuotta sen jälkeen. Ihan vaan muistutuksena, ettei se amputaatio mikään kuolemantuomio ole.
on vaikeita hoitaa ilman amputaatiota.
verenkierto on heikko, kuten tiedät, myös verkkokalvolla. Myös ääreisverenkierto huono.
Reikä pitää puhdistaa niin paljon, että tulee elävää kudosta vastaan. eli varmaankin tehdä aika iso reikä. Siis kaivetaan ja taas joku päivä kaivetaan jne.
Huono verenkierto on este paranemiselle ja asteittainen reviivio vain pitkittää asiaa. Lopulta on kuitenkkin amputaatio monesti paras juttu. Niin ylhäältä, että verenkierto on taattu ja jalka pääsee paranemaan.
Tiedän todellakin monta potilasta, joilla on amputoitu, elävät ihan tyydyttävää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon jonkun mummon tarinaan lohdukkeeksi, että meidän vaarilta amputoitiin varpaita, ja vaari kyllä eli oikein virkeänä vielä toista kymmentä vuotta sen jälkeen. Ihan vaan muistutuksena, ettei se amputaatio mikään kuolemantuomio ole.
Diabeetikoiden jalkojen hoito on jotain muuta kuin terveillä.
Meidän opettajalta jouduttiin amputoiminaan jalka myös. Hän ei kyllä pitänyt itseään hoitotasapainossa ja käytti alkoholia runsaasti. Tyypin 1. diabetes oli kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jouduttiin lopulta amputoimaan molemmat jalat, ei tosin samalla kertaa. En muista tarkkaan montako vuotta olisi vielä elellyt amputaatioiden jälkeen, mutta alle 10- vuotta kuitenkin, kuoli 70- vuotiaana.
Meillä oli ihan vastaava tilanne. Isäni (silloin 69 v ja n. 20 vuotta 2. tyypin diabetestä sairastanut) sairasti kantapäässään olevaa haavaa reilun puoli vuotta ja jalka lopulta amputoitiin. Amputoinnin jälkeen isä sai proteesin ja kävelikin vielä itse kyynärsauvojen kanssa. Isä eli 4,5 vuotta amputoinnin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun diabeetikkoja kehotetaan hoitamaan jalkojaan hyvin?
olevan sijaintinsa vuoksi painehaava ("makuuhaava"), eli jalka on ollut pitkiä aikoja samassa asennossa sängyllä maatessa, asentohoito siis puuttunut.. Ei mitenkään epätavallista osastohoidossa, valitettavasti. Haava on tosin voinut syntyä pienestä naarmustakin, diabeetikoilla kun on heikko ääreisverenkierto, kuten jo aiemmin joku totesikin. Mikäli haava on painehaava,kudostuho on usein paljon massiivisempaa kun haava ulospäin näyttää, joten hoito on vaikeaa, useimmiten täysin kuntoon saaminen mahdotonta ja ennemmin tai myöhemmin amputaatio on todennäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari tapausta tiedän joissa diabeetikon jalkaongelmat ovat johtaneet lopulta kuolemaan. Toisessa tapauksessa tehtiin amputaatio mutta henkilö ei oikein selvinnyt siitä amputaatiosta. Kuoli ehkä joitakin viikkoja sen jälkeen.
Toinen selvisi hyvin ja eli proteesin kanssa vuosia, toinen kuoli 2 kk myöhemmin. Molemmat olivat n. 75-vuotiaita tuolloin.
Alue: Aihe vapaa
pari vuotta kunnes se lopulta sitten amputoitiin ja sen jälkeen mummo meni nopeasti huonompaan kuntoon ja kuoli. Välillä se oli vähän parempi mutta sitten taas huononi.