Oletko joskus ihan elokuvatyyliin vampannut miehen jostain työpaikalta tai harrastuksesta? Oliko varattu vai vapaa?

ei tapahdu irl

Työtehtävissä tapasin miehen, jonka isän yritykselle minulla oli asiaa. Totesin, että tuossa. Sitten vein keskustelun perheeseen ja huomasin, että vaikuttaa vapaalta. Siitä se ajatus sitten lähti.

Baarin narikasta valomerkin jälkeen. Vaikkei olisi miestä baarissa huomannut. Kun kaikki oli kännissä, hän oli selvinpäin ja skarpimman näköinen. Samasta syystä poket näyttää hyvältä, kun ne ei ole kännissä.

No tavallaan hän hurmasi minut, mutta kyllä.

Harrastuksen parista kyllä. Ulkomuoto miellytti, tapa puhua miellytti ja oli tyypillä sanottavaakin XD Pientä silmäpeliä ja toisten yhteisten treenien jälkeen käytiin kahvilla mistä homma aika äkkiä  muuttui K18. Oltiin yhdessä viitisen vuotta. Yksi parhaista elämäni parisuhteista joka tasolla vaikkei kuljettukaan yhdessä elämän loppuun saakka.

Kyllähän älykäs ihminen nyt pariutuu töistä tai harrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän älykäs ihminen nyt pariutuu töistä tai harrastuksesta.

Jos mies ei osoita kiinnostusta, silloin pitää vampata

Mikä mahtaa olla elokuvatyyli? Järjestötoiminnassa onnistui vamppaaminen ihan perinteisellä silmäpelillä seminaarin merkeissä. Lämmittelin miehen katseilla päivän mittaan ja sitten vain odotin iltaa. Ei tarvinnut puhua mitään. Kuin vahingossa osuttiin käytävälle samaan aikaan ja sitten vain huoneeseen. Varattu oli, mutta löyhästi kiinni. Ei toki naimisissa eikä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä mahtaa olla elokuvatyyli? Järjestötoiminnassa onnistui vamppaaminen ihan perinteisellä silmäpelillä seminaarin merkeissä. Lämmittelin miehen katseilla päivän mittaan ja sitten vain odotin iltaa. Ei tarvinnut puhua mitään. Kuin vahingossa osuttiin käytävälle samaan aikaan ja sitten vain huoneeseen. Varattu oli, mutta löyhästi kiinni. Ei toki naimisissa eikä lapsia.

ihana tarina!

En mä elokuvatyylistä tiedä mutta kaikki elämäni parisuhteet olen saanut ihan normi elämästä, en mistään yökerhoista, baareista tai deittipalveluista.

Eka löytyi opiskelujen parista yliopistolta. Hän vaan oli ihastunut ja tuli joku kerta pyytämään tuopille. Seurusteltiin muutama vuosi, opintojen loputtua minulla työ vei toiselle paikkakunnalle ja se juttu jäi.

Toinen seurustelukumppani löytyi noin 10 v myöhemmin töistä. Avokonttorissa istuttiin samassa projektissa, ja siinä huomattiin että huumorintajut menee hyvin yhteen. Ihastuttiin ja pikkujouluissa petiin ja siitä eteenpäin oltiin 4 vuotta yhdessä. Lähdin suhteesta kun en jaksanut miehen alkoholiongelmaa.

Aviomieskin löytyi työn kautta, mutta oli kilpailijafirmalla töissä. Tehtiin vaan asiakkaalle yhdessä projektia ja siinä ihastuttiin toisiimme. Kun on naisena miesvaltaisella alalla, työpaikkaromansseja on halutessaan äärimmäisen helppo löytää.

Vampannut? Miksi normaalia toiseen tutustumista pitäisi kutsua tulla sanalla?

Löysin oman mieheni aikoinaan työpaikalta. Olimme molemmat hieman yli parikymppisiä ja seurustelimme pari vuotta hyvinkin ennen kuin kukaan töissä edes huomasi, että olemme yhdessä. Työpaikalla oli tuhansia muitakin ihmisiä, joten en ottanut ihan kuormasta. Yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta.

Kerran työmatkalla vamppasin tosi komeen miehen. Oltiin samassa koulutuksessa, jossa about sata ihmistä ja bongasin jo luontosalissa, että tuo on salin komein mies.

Illalla mentiin baariin ja oltiin aika omissa ryhmissämme. Kun siirryttiin toiseen baariin, menin juttelen tän komeen miehen porukasta sille, jonka tunsin. Ja siitä oli sit kätevä siirtyä juttelemaan tälle miehelle.

Hauskintahan oli, että mä en sitten enää tehnyt paljon mitään. Kun juttuyhteys oli avatttu pieni silmäpeli riitti osoittamaan että kiinnostaa ja mies huolehti siitä eteenpäin vikittelystä. Eli klassinen vamppaus, jossa mies luuli iskeneensä mut.

Up

vamppasin, pumppasin & lemppasin

Ei ole tarvinnu vampata vielä ketään,ilmankin ovat aina lähteneet mukaan,niin kuin koiranpennut.

Häh mistä muualtakaan. Kaikki miehet olen valinnut ja useimmat heidät sitten saanutkin. Moni heistä ajattelee olleensa se aloituksen tekijä. Varatut olen torjunut heti kättelyssä.

Ei tällä ulkonäöllä 😁

No ei tämä ihan elokuvatyyliä ole mutta kerron nyt kuitenkin.

Nykyinen työni oli nuorempana ensin harrastus. Tuossa harrastuksessa oli eräs loistava tähti, jota minä ja monet muut jumaloimme hänen kykyjensä tähden. Eikä hänen ulkonäössäänkään ollut mitään moitittavaa, hän oli kaikinpuolin mahtava minun silmissäni. Monen mutkan kautta päädyimme jo aikuisina samaan paikkaan hetkeksi tekemään töitä ja ensimmäisellä kohtaamisella kolmannen paikallaolleen mukaan ilma välillämme sähköistyi ja jotain erikoista tapahtui. Siitä läpileikkaus aikaan kun minun piti siirtyä muihin tehtäviin ja viimeisenä työpäivänäni hän kysyi olisinko valmis jättämään kumppanini ja aloittamaan yhteisen elämän hänen kanssaan. Annoin rukkaset ja olen edelleen yhdessä kumppanini kanssa.

Toisinaan näet hänet telkkarissa ja mietin että hän olisi voinut olla minun.