Jos saisit valita unelmakumppanin ja -työpaikan väliltä, kumman ottaisit?

Tietenkin unelmakumppani on niin rikas että minun ei tarvitse käydä enää ikinä töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin unelmakumppani on niin rikas että minun ei tarvitse käydä enää ikinä töissä. 

Hyvä pointti. Toisaalta rikkauksillakin voi saada suhteen. AP

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin unelmakumppani on niin rikas että minun ei tarvitse käydä enää ikinä töissä. 

Entä, jos unelmakumppanin ominaisuuksiin ei kuulu rikkaus vaan pelkkä yhteensopivuus ja vastikkeeton rakkaus toista kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin unelmakumppani on niin rikas että minun ei tarvitse käydä enää ikinä töissä. 

Hyvä pointti. Toisaalta rikkauksillakin voi saada suhteen. AP

Aika moni missi pariutuu miehen kanssa, kehen päin tuskin vilkaisisivatkaan ellei kyseessä olisi varsin vauras ukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin unelmakumppani on niin rikas että minun ei tarvitse käydä enää ikinä töissä. 

Entä, jos unelmakumppanin ominaisuuksiin ei kuulu rikkaus vaan pelkkä yhteensopivuus ja vastikkeeton rakkaus toista kohtaan?

Kyllä. Mies voisi olla vaikka työtön jos terveet elämäntavat, hyväluonteinen ja olisi samalla paras ystävä ja keskinäinen seksuaalinen vetovoima olisi aivan pidäkkeetöntä.

N47

Työpaikka. En ole mitenkään parisuhdeihminen, enkä välitä vaikka olisin sinkku loppuikäni. Työni on minulle paljon tärkeämpää.

Työpaikka tietysti. Jos on unelmaduuni (ainakin mun), niin sieltä se unelmamieskin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikka tietysti. Jos on unelmaduuni (ainakin mun), niin sieltä se unelmamieskin löytyy.

Löysitkö?

Unelmakumppani minulla on jo, joten ehdottomasti unelmatyö. Eli minulle alettaisiin maksaa palkkaa kodittomien kissojen auttamisesta. Nyt teen sitä vapaaehtoisesti ja kulutan tylsästä työstä hankkimat rahanikin vielä siihen.

Työpaikka tietenkin. Hyödyttää enemmän kuitenkin.

Todella vaikea valinta. Olen ollut unelmatöissä, mutta kun miettii niin en enää muistele niitä vuosia samalla tavalla kuin muistelen aikaa jota olen viettänyt läheisten ihmisten kanssa. Että jos pitäisi valita mitä miettii halvaantuneena vanhainkodissa, niin kyllähän se olisi ihmiset, ei työasiat.

Tietysti unelmatyö. Kumppanin nyt aina löytää, ja jos ei löydäkään, niin ei sen niin väliä.

Työpaikka. Kumppania en kaipaa oikeastaan ollenkaan, tuntuu että mä olen sen leikin eli avioliiton ja lapsiperheen jo kokenut enkä nyt eron jälkeen sellaista enää kaipaa. (keski-ikäinen nainen)

Jos työpaikka on tärkeämpi kuin kumppani, niin sehän on merkki siitä ettei se kumppani ole mikään unelmakumppani.