Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä tämän "koliikkiajan" jaksaa, ihan loppu
03.12.2009 |
Neitimme on nyt 2,5kk, eka 1,5viikkoa meni hyvin, sen jälkeen on ollut todella itkuinen. Missään ei ole hyvä olla, välillä kelpaa tissi välillä ei. Yöt menee tyttöä kanniskellessa (kantoliina on käytössä) tai sitten tyttö on sitterissä, joka vähän pystyasennossa ja sitä kun heiluttelee niin tyttö on itkemättä, jos liike loppuu, niin itku alkaa. Jos noista kumpikaan ei auta niin sitten lähden yleensä neidin kanssa ulos, siellä rauhottuu ja saattaa jopa hetken torkkua vaunuissa liikkeessä. Sisällä alkaa viimeistään tunnin päästä taas sama itku. Omat unet on todella vähissä. Mies hoitaa viikonloppuna kantamisen, mutta kun pullo ei kelpaa niin tuo aina minulle syötettäväksi eli tuolloinkin uni on katkonaista.
Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta 1v 3kk ja 3v ja heidän kanssaan pitäis jaksaa päivät touhuta ja nyt se tuntuu täysin mahdottomalta, välillä päivällä torkahdan, jos esim. hetkeks istahdan ja havahdun vauvan itkuun tai kun esikoinen kiusaa keskimmäistä. Pelkään, että yks kerta teen vielä jotain todella kauheaa tämän väsymyksen takia. Olemme menossa kuopuksen kanssa yksityiselle selvittämään oisko tämä muutakin kun vaan koliikki-itkua.
Isommat lapset on haettu hoitoon, hakemus jätettiin kuukausi sitten, mutta hoitoon pääsevät/joutuvat vasta parin viikon päästä. Sinne asti ois vielä jollain konstilla jaksettava, sit ehkä sais ees päivällä vähän levätä, jos tyttö sattuis nukkumaan. Tuntuu pahalta laittaa isompia hoitoon, mutta se on parempi kun että tapahtuu jotain peruuttamatonta väsymykseni takia.
Kommentit (107)
Huh, rankalta kuulostaa tilanteenne, tsemppiä! Saisitteko jonkun aikuisen päivittäin pariksi tunniksi tulemaan isompien lasten seuraksi niin että veisi heitä vaikka puistoon pariksi tunniksi - ehkä jopa vauva vaunuissa mukaan? Saisit itse edes yhdet kunnon päikkärit. Entä isompia lapsia yö- tai vkl-kylään jonnekin?
Luultavasti pullokin alkaa vauvalle maistua kuin tarpeeksi nälkä, sopikaa miehen kanssa että yhden yön viikossa saa herättää sut vaan kerran, lopun aikaa hyssyttää vauvaa jossain niin että et kuule ja tarjoaa pulloa tai muuten vaan läheisyyttä, hetken nälästäkään tuskin tulee traumoja vaikka ei söisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös tuollainen koliikkivauva, tosin esikoinen, eikä onneksi siis muita lapsia hoidettavana vielä. Täytyy myöntää, että aika sormet ristissä oltiin toisen lapsen raskausaikana, ettei vaan tulisi samanlaista...
Yritä keskittyä positiivisiin asioihin. Onneksi sulla on isommille hoitopaikka luvassa, että saat sitten toivottavasti levättyä jonkin verran päiväsaikaan. Ymmärrän, että harmittaa laittaa lapset hoitoon, mutta onneksi ajattelet kuitenkin lastesi parasta - kuten kirjoitit, ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu. Vaikket itse tahallisesti sitä aiheuttaisikaan, myös vahinkoja käy, ja väsyneenä niitä vasta käykin. Vastahan se eräs äiti tukehdutti lapsensa lentokoneessa, kun nukahti kesken imetyksen.
Perhetyöntekijää voi kysyä neuvolasta tai sosiaalitoimistosta, ehkä myös kotipalvelua, jos sitä on. Mulla kävi esikoisen kohdalla kerran viikossa perhetyöntekijä, joka hoiti vauvaa että sain nukkua (ei tosin riittänyt juuri mihinkään, jos mahdollista, pyydä 2-3 päivänä viikossa). Kuopuksen kohdalla kävi sitten pari kertaa kotipalvelutyöntekijä, kun vauva oli ihan muutaman kk:n, ja vaikkei ollutkaan mikään koliikkitapaus, vaan ihan rauhallinen, niin minä olin hormoneista tai mistä lie niin sekaisin etten erottanut vasempaa oikeasta enkä hiusharjaa hammasharjasta. Nyt jo naurattaa, että olipa sitä sekaisin, mutta silloin ei huvittanut yhtään... no, oikeastaan on myönnettävä, että aloitteen näihin molempiin palveluihin teki meidän perheessä mies. Hän siis otti yhteyttä kummallakin kerralla sosiaalitoimeen ja kyseli, josko olisi jotain apuja saatavilla. Tilanne oli vielä se, että mies itse ei pystynyt töistään/opinnoistaan joustamaan juuri silloin ollenkaan, eikä siis voinut avuksi muuttua.
Muutenkin hyviä neuvoja olet saanut, nyt vaan unohdat kaikki kainostelut ettet kehtaa pyytää apua, pyydät kaikilta ja otat vastaan niiltä jotka tarjoavat, ja ne jotka eivät auta, voit kirota maan rakoon (se tosin kannattaa tehdä niin, etteivät he itse ole kuulemassa).
Koliikki-itku loppuu 4 kk:n iässä, allergia-itku jatkuu vielä pidempään. Siksi sinun on saatava apua. Voisiko miehesi ottaa sairista viikon?
Muistan hyvin itseni tuossa tilanteessa, se oli rankoista rankin kokemus. Suurella empatialla vannon ja lupaan, että se on ohi
viimeistään kahden vuoden iässä ja 10 kk vanhan lapsen saa jo kunnalliseen hoitoon.
Minut pelasti kaksi ystävääni, jotka tulivat hoitamaan lapsia minun ja mieheni mennessä hotelliin viikonlopuksi nukkumaan. Sen nukutun viikonlopun jälkeen jaksoin taas valvoa seuraavat pari kuukautta ja sen jälkeen (vauva oli 4,5 kk) herätys tuli vain kahden - kolmen tunnin välein. Kahden vuoden ikäisen saimme unikouluun ja elämä parani 100 %.
Meille ei tule enää vauvoja, en yksinkertaisesti uskalla enää ottaa tuota riskiä :(.
Ootko sä kokeillut jättää kaikki maitotuotteet kokonaan omasta ruokavaliostasi? Meillä esikoisen itkut loppuivat viikko sen jälkeen, kun olin aloittanut maidottoman dieetin. Neuvolasta sanoivat, että tästä ollut hyötyä monille.
Tsemppiä! Te tarvitsette tukea, sukulaisista tai kenestä ikinä saattekaan!
tänne uudelle paikkakunnalle miehen työn takia ja meillä ei täällä juuri tuttuja ole ja vanhat tutut asuu suht kaukana. Miehen kanssa oli puhetta, että hänen siskonsa saattais päästä viikoks, mutta tuo selviää huomenna ja tulis sit lauantaina. Mahdollisesti sit sille seuraavalle viikolle äitini. Hän on sairaseläkkeellä eikä siksi pärjää lasten kanssa pitkään yksin, mutta pari kolme tuntia ulkona kyllä. Lisäksi on lasten kummit, heitä ei vaan jotenkin kauheesti kehtaa pyytää kun esikoisen kummit sai just 4kk sit kaksoset ja keskimmäisen lapsen kummeilla on muuten vaikeaa. Nuorimman kummit on luvanneet auttaa sen minkä pystyvät ja ovatkin välillä vieneet isommat ulos ja mies on hoitanut vauvan niin oon saanut sit hetken nukkua.
Tuo minulla/meilläkin kävi mielessä, että yhtenä yönä minun ois pakko saada nukkua ja että syöttäisin vauvan vaan kerran ja mies sit hyssyttelis ja koittais antaa pullosta jos kelpaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lisäksi melkein kaikki muutkin ns. yleisimmin allergisoivat ovat minulla kiellettyjen listalla.
Miten muuten tuon perhetyöntekijän saa kotiin? Neuvolassa ei mainittu mitään tuosta mahdollisuudesta, suositteli vaan hakemaan isommille päiväkodista hoitopaikat.
ap
Ootko sä kokeillut jättää kaikki maitotuotteet kokonaan omasta ruokavaliostasi? Meillä esikoisen itkut loppuivat viikko sen jälkeen, kun olin aloittanut maidottoman dieetin. Neuvolasta sanoivat, että tästä ollut hyötyä monille.
Tsemppiä! Te tarvitsette tukea, sukulaisista tai kenestä ikinä saattekaan!
Itsellä ei kokemusta, mutta läheltä seurasin serkun puolivuotista taistelua.
Hän kokeili jättää maidon, vahvat mausteet, muut kotimaiset viljat paitsi kauran ja vehnän, kananmunan sekä naudanlihan ja kalan.
Sitten helpotti ja loppujenlopuksi äidin ruokavalio kävi jo niin köyhäksi ettei ollut järkeä jatkaa imetystä.
Pienikin määrä esim juustoa aiheutti varmasti seuraavan yön tuskat vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisi ihan nyt radikaalisti muuttaa ja yksinkertaistaa ruokavaliota, ja jätät kaikki ilmavaivoja aiheuttavat ruokavaliostasi pois (ruisleivät, herneet, pavut, suklaa, mausteet, tee (ei yrtti) ym.) sekä myös lehmänmaidon. Kokeile! Meillä auttoi tämä hurjasti!
refleksologia. Olen itse käynyt ko koulutusta ja voin sanoa että omasta kokemuksestani jo aikuisillakin monet kivut ovat lähteneet, esim. tuttuni erittäin paha migreeni lähti hoitokertojen välillä jo pois eikä lääkitystä tarvittu!
On turvallinen pienille vauvoille. Voit itsekin koettaa hieroa vauvan jalkapohjia: Aloita oikeasta jalkapohjasta, öljyn tai rasvan kanssa. Jalkapohjan keskellä tee puolikuun mallista hierontaa tai hiero alaspäin. Voi myös kevyesti painaa sormella jalkapohjaa. lapsi voi parahtaa mutta pian voit huomata että se helpottaa. Jatka vasenta jalkapohjaa samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä lisäksi muut yleisimmin allergisoivat ovat kiellettyjen listalla. Myöskään viljat ei kuulu ruokavaliooni (minulla keliakia), kauraa pystyn joskus käyttämään.
ap
(ruisleivät, herneet, pavut, suklaa, mausteet, tee (ei yrtti) ym.)
Käy homeopaatilla ja katso, jos saisit sieltä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa mitään mutta toivon ja rukoilen sulle voimia!!! Oot mieletön sissi, selviät kyllä!
Meillä koliikkikeinu rauhoitti vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruokavaliossa ihan kaikki mikä vaan maistuu. Mutta tuollaisen vauvan kanssa karsin ja karsin syötäviä, kunnes ei mullakaan ollut enää juuri mitään jäljellä, EIKÄ VAUVAN ITKU OLLUT HELLITTÄNYT YHTÄÄN. Että ei ne itkut aina syömisistä johdu.
Meillä parhaiten auttoi ulkopuolinen apu, joten jos sinäkin saat teille ensi viikoksikin koko viikoksi jonkun, niin kyllä varmaan alkaa jo tuntua vähän paremmalta. Ei se kyllä ihmeitä tee, koska et edelleenkään saa nukkua kunnolla, mutta auttaa kuitenkin.
Ja aika auttaa. Yritä vaan psyykata itseäsi, että sen pitäis loppua ihan kohta. Sanoitkohan sä että vauva on jo 2.5 kk. Yleensähän tavallinen koliikki loppuu 3 kk:n iässä, joten luultavasti teilllä on jo jouluna ihan toinen meininki!
kuulin vauvasta jolla oli olkapää pois paikoltaan 2kk. Hoidettiin raasua koliikkina, ja toinen itki kipua.:( Sitte kun olkapää saatiin paikalle loppu itkut.
Teidän vauvan varmaan kuitenki lääkäri tutkinut hyvin?
Voimia!!
Meillä koliikki kesti vuoden. Ja ihan terve lapsi on aina ollut, kunnon nuhaakaan ei kouluikään mennessä kuin pari kertaa.
Mutta 5-vuotiaana sitten alkoi selviämään, että lapsella on aistihäiriö kuulo-, tunto- ja liikeaistien alueella. Siitähän se huuto vauvanakin varmaan johtui, mutta ei sitä mistään voinut silloin vauvana päätellä. Tai kyllähän minä huomasin, että vauva heräsi liikenteen ääniin, mutta eihän sille mitään voinut, milläs minä olisin liikenteen saanut pysäytettyä, vaikka se kuinka pilasi meidän yöt.
Mutta kaikelle koliikki-itkulle ei löydy mitään selitystä myöhemminkään. Ehkä tuo meidänkään ei ollut koliikkia, vaikka sitä 5 vuotta sinä pidettiin.
Meillä esikoinen oli todella vaikea koliikkilapsi, huusi pahimmillaan 14 tuntia putkeen alkaen keskiyöltä ja päättäen seuraavan päivän klo 14. Siinä välissä ei nukkunut, huuto loppui vain tissillä, mutta tasan siksi aikaa kun vauva söi. Mitkään ruokien karttamiset, koliikkipullot, vauvakeinut, kantoliinat tms. ei auttaneet. Ei myöskään vyöhyketerapia tai vauvahieronta, valitettavasti. Mutta kun ikää tuli se 4,5kk, niin itku loppui lähes seinään.
Voimia sain lähinnä siitä, että katsoin öisin vauvaa kanniskellessä kaikki mahdolliset ja mahdottomat elokuvat (tv toki äänettömällä, mutta tekstitystä pystyin seuraamaan) ja pidin korvatulppia. Silloin en tullut täysin hulluksi vauvan huutamisesta. Myös turvakaukalossa keinuttelu auttoi, mutta jos liike lakkasi, huuto alkoi.
Myöhemmin syntyneet kaksoset olivat helpompia, huusivat "vain n. 7-8 tuntia yössä, mutta heistä jompi kumpi olikin sitten lähes koko ajan rinnassa kiinni, joten vaikka mieskin auttoi yövalvomisissa, en saanut nukkua rauhassa. Heille koliikkikeinu auttoi hiukan... Mutta huudot loppuivat niin ikää siinä vaiheessa, kun ikää tuli se 5kk (syntyivät kolmisen viikkoa ennenaikaisesti, mikä ilmeisesti pitkitti koliikin loppumisaikaa).
Joka tapauksessa, kun kuulin odottavani kaksosia, päätin että apua on saatava vauva-aikaan. Kunta ei tarjonnut yhtään mitään. Kotiapua ei täällä neuvolan kautta saa, ellei lapsista ole tehty lastensuojeluilmoitusta (tämä ei ole vitsi!). Meidän sukulaiset asuvat kaukana, eikä heistä siis ollut apua. Mut sitten päätimme ottaa aupairin... Löysimme tosi mukavan 23-vuotiaan saksalaisen tytön. Hänellä oli entuudestaan hiukan kokemusta lastenhoidosta (oli Saksassa ollut töissä lastentarhassa), joten hän pärjäsi vauvojenhoidossa ja auttoi myös kotitöissä. Vaikka yöt piti valvoa, pystyin kuitenkin päiväsaikaan nukkumaan kaksosten nukkuessa, kun au pair vei isompaa lasta ulkoilemaan ja teki kotitöitä. Jos AP löytyy kielitaitoa ja kotoa yksi ylimääräinen huone, niin suosittelen. Kustannukset aupairista ovat kohtuulliset! Au pairin voi ottaa myös lyhyeksikin aikaa (esim. kahdeksi-kolmeksi kuukaudeksi...).
Joka tapauksessa paljon voimia koliikkiaikaan!
Tiedän millaista tuo on, meillä poika itki ensimmäisen vuoden. Tutkittiin allergiat ei ollu, silti jätin ruokavaliostani pois monia ruoka-aineita, ei apua, koitettiin vyöhyketerapiaa ei siitäkään ollut apua ja melkeinpä kaikkea muutakin minkä toivottiin auttavan. Sit hakeuduttiin yksityiselle kun ei vielä 9kk iässäkään ollut itkut helpottaneet. Syyksi selvisi sitten refluksi.
Viihtyykö ap teidän vauva mieluummin pystyasennossa? Meillä poika huusi kun syötävä, jos laitto täysin makaavaan asentoon, sitterissä vähän pystyasennossa oli rauhallinen kun sitteriä heilutti.
Myös alan oppilaitosten kautta voi kysellä.
Älä laita isompia hoitoon, vaan ota kotiin hoitaja. Hoitajakin voi sitten auttaa vauvan kanssa niin että sinä saat olla isompien kanssa.
Ja isompihan pääsee jo kerhoihin. Hae alkamaan vuodenvaihteesta.
Kovin tiheään teillä nuo lapset.
Ketju on lukittu.
Meillä auttoi. Sain hieman omaa aikaa ja sain levättyä. Ja se huuto loppuu aikanaan : ) Muistan, kuinka kokonaisvaltaista väsymys oli, välillä piti käydä oksentamassa, kun elimistö oli aivan piipussa.. Ja esikoistakin piti vielä hoitaa. Tsemppiä!