Onko mitään surullisempaa kuin ihminen joka ei kehity iän mukana?
On loppuun asti ilkeä ja toksinen. Eikä koskaan huomaa, miksei ole pidetty. Tai ihminen joka toistaa vanhempien virheitä vaikka on itse kärsinyt niistä.
En keksi mitään surullisempaa kohtaloa.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Totta. Toiset tai aika monet vaan menevät entistäkin myrkyllisemmiksi.
Kehitys on joidenkin mielestä omaan varjopuoleensa tutustumista. Siis niihin puoliin itsessä, joista ei haluaisi tietää.
Käytännössä: mitä virheettömämpänä ihminen itseään pitää, sitä julmempi hän on muille.Tai sitten on niin heittäytynyt paheisiin, ettei hyve enää onnistu. Surullinen kohtalo sekin. Kadehtii ja pilkkaa sitten niitä, jotka toimivat moraalisesti ja rohkeasti, kun itse on vetelä valehteleva pelkuri.
Kuvailit hyvin persuja.
On. Ihminen joka on jo teininä kuin keski-ikäinen. Yleensä näillä on tietynlaiset vanhemmat.
Minusta muiden sääliminen ja heidän elämänsä "sureminen" on hyvin surullista. Toivottavasti ap puhui itsestään. Kaikella hyvällä.
Vierailija kirjoitti:
On. Ihminen joka on jo teininä kuin keski-ikäinen. Yleensä näillä on tietynlaiset vanhemmat.
Eli millaiset vanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Minusta muiden sääliminen ja heidän elämänsä "sureminen" on hyvin surullista. Toivottavasti ap puhui itsestään. Kaikella hyvällä.
En puhunut itsestäni, sillä kehityn kyllä ja näen mitä ei kannata olla. Puhun esim. ihmisestä, joka kiusasi kouluaikoina ja jatkoi sitä työelämään. Tai vanhempien narsismista kärsinyt ja on itse todella paha narsisti. Onhan näitä.
Joskus ihminen valitettavasti kehittyy nimenomaan paskamaiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihminen valitettavasti kehittyy nimenomaan paskamaiseen suuntaan.
Näinhän se valittetvasti on.
On, ihmiset jotka saavat tyydytystä toisten ihmisten huonosta kohtelusta ja välinpitämättömyydestä heitä kohtaan.
He kokevat olevansa voittajia, vaikka todellisuudessa ovat häviäjiä.
Suurin osahan ei kehity ainakaan parempaan suuntaan. Nekin jotka ovat lähteneet heikommista oloista ja parantavat omaa elämäänsä opiskelun ja hyvän työn kautta ja ovat vaikkapa esimiesasemassa, kääntyvät toiseen suuntaan ja kohtelevat muita ihmisia tosi paskamaisesti ja keräävät ympärilleen vain ihmisiä, jotka ei muistuta entisestä kurjasta elämästä.
Oliko tarpeeksi pitkä lause?
Vierailija kirjoitti:
On. Ihminen joka on jo teininä kuin keski-ikäinen. Yleensä näillä on tietynlaiset vanhemmat.
Vielä pahempi on keski-ikäinen joka on kuin teini.
Näitä on paljon.... ja kuvaillaan hyvin myös tuossa ketjussa jossa ihmetellään että keski-ikäiset eivät tajua mitään tämän ajan vaatimuksista. Minäminäminä....
Kaikki tuntemani nuoret ovat fiksumpia kuin nämä.
Kommunismihan on taas suuressa nousussa ja "yksipuolue" "yksimieli". Ihmiset näköjään todella kaipaavat globaalissa maailmassa että sanellaan mitä he saavat ajatella ja antaa rahansa valtiolle joka sitten jakelee niitä keille haluaa, "hyville ihmisille".
Nuoret ihmiset tässä hurmoksessa mukana. Jotain aivan käsittämätöntä.
Surullisempaa on esim. lapset, jotka kuolee nälkään tai joita käytetään seks. hyväksi. Sodat ylipäätään on surullisempia, syöpä, perheväkivalta, vakavat liikenneonnettomuudet, itsemurhat. Aika monta surullisempaa asiaa siis on.
Totta. Toiset tai aika monet vaan menevät entistäkin myrkyllisemmiksi.
Kehitys on joidenkin mielestä omaan varjopuoleensa tutustumista. Siis niihin puoliin itsessä, joista ei haluaisi tietää.
Käytännössä: mitä virheettömämpänä ihminen itseään pitää, sitä julmempi hän on muille.
Tai sitten on niin heittäytynyt paheisiin, ettei hyve enää onnistu. Surullinen kohtalo sekin. Kadehtii ja pilkkaa sitten niitä, jotka toimivat moraalisesti ja rohkeasti, kun itse on vetelä valehteleva pelkuri.