Olen miettinyt oman koiran ostoa
Lapset ois innoissaan, mutta mies ei. Hän ei halua koiraa meille, mutta, hän ei asu meillä kuin jokatoisen viikon.
Eihän mun tarvi elää vain toisen mielen mukaan, vaan ajatella myös itseäni.
Rakastan koiria. On ollut ennenkin omia koiria, niitten kanssa on niin ihana lenkkeillä.
Yksin lenkillä käyminen on tylsää, enkä nauti siitä niinkuin koiran kanssa lenkkeilystä.
Pian on tulossa yksi koira hoitoon ja aion nauttia siitä täysillä, tehdä pitkiä lenkkejä, ja koittaa vähän kouluttaakin, kun on suht nuori vielä.
Onko kellään ollut perheessä erimielisyyttä koiran hankinnasta?
Kommentit (13)
On ollut erimielisyyttä varsinkin myöhemmin hoidostakin.
Olen vain niin kyllästynyt, kun pitkät lenkit on ihania, mutta mies ei ole aikoihin käynyt kanssani oikein missään ulkoilemassa ja yksin kävely ei ole enää innostanut.
Tää tuleva hoitokoira oli vähän aika sitten meillä pari yötä ja rakastuin siihen niin kovin. Lenkkeilyt ja leikit tuon koiran kanssa oli mahtavia, lapsilla oli myös niin kivaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On ollut erimielisyyttä varsinkin myöhemmin hoidostakin.
Kadutko koiran hankintaa vai olitko se joka ei koiraa tahtonutkaan?
Oli erimielisyyttä, mutta otettiin kuitenkin koira. Ja puoliso tykkää siitä yhtälailla kuin muukin perhe, mutta ei osallistu hoitamiseen kuin poikkeustilanteissa. Se on minulle ihan ok, minun koirani, minun vastuullani.
Kertokaa, joilla on ollut tästä erinielisyyttä, miten lopulta kävi?
Missä mies siis oikeasti asuu? Jos sun tupa, niin oma lupa. Lemmikit ja lapset olisi syytä päättää yhdessä, mutta jos mies ei edes ole sun elämässä 100 %, niin joutunet joitain asioita päättämään yksin.
Ehdottomasti kannattaa, joku pieni rotu, silloin myös lapsi voi osallistua ulkoiluttamiseen kuin koira ei pysty vetämään itsensä karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Missä mies siis oikeasti asuu? Jos sun tupa, niin oma lupa. Lemmikit ja lapset olisi syytä päättää yhdessä, mutta jos mies ei edes ole sun elämässä 100 %, niin joutunet joitain asioita päättämään yksin.
No mies asuu vuoroviikoin toisella puolen Suomea, hällä on lapsi siellä. Olemme kuitenkin avioliitossa, joten en uskalla ihan suin päin rynnätä ostamaan koiraa.
Ja muutenkin koitan harkita tarkkaan tätä, koska tiedän että koirasta ei niin vaan luovuta jos sellaisen ottaa.
Hoitoon tuleva koira on niin ihana, ja toivon että se saisi olla mahollisimman pitkään meillä. Silloin ei tarvitsisi miettiä oman ostoa hetkeen.
Lähisukulaisen koira kyseessä. Ap
Meille muutti basenji. Siisti, suht hiljainen ja sopivan itsenäinen.
Kannattaa kumminkin kertoa miehelle koirasta ettei tule riitaa.
Koronan takia jokainen pösilö haaveilee nyt typertyneenä koirasta.
Unohda koko juttu. Riisu ne ruusunpunaiset lasit ja hommaa vaikka kultakala.
Vierailija kirjoitti:
Koronan takia jokainen pösilö haaveilee nyt typertyneenä koirasta.
Unohda koko juttu. Riisu ne ruusunpunaiset lasit ja hommaa vaikka kultakala.
Ottaisin kultakalan aina lenkille mukaan, heittäisin keppiä sille metsässä, raputtelisin ja halisin sitä, juttelisin sille salaisuuksia, ottaisin salaa sohvalle kainaloon, kun kukaan ei näe....? Aika hauska ajatus.
Toisaalta toivon, että saisin pitää tätä tulevaa hoitokoiraa niin kauan meillä, että menisi tämä "hulluus" ohi ja voisin olla taas onnellinen ilman koiraa. Ap