Lue keskustelun säännöt.
Palstapsykologit: mikä selittää tämän ilmiön?
14.10.2021 |
Stressaavassa tilanteessa alan miettiä erästä minulle tärkeää ja turvallista ihmistä, josta pidän erittäin paljon. Mitä enemmän mietin häntä, sitä rauhoittuneempi ja onnellisempi olo minulle tulee. Ihan äärimmäisen stressaavassa tilanteessa menen sohvalle tai vuoteeseen, suljen silmäni ja mietin kaikkea häneen liittyvää, jolloin saan jonkinlaisen mielenrauhan ja tulen paremmalle tuulelle. Myös monissa haasteellisissa järkiperäisissä tilanteissa ja asioita pohdiskellessa mietin, mitä mieltä hän olisi siitä tilanteesta mahdollisesti ja tarvittaessa teen päätökseni sen perusteella.
Tämä on ollut minulle normaalia arkielämää jo monen vuoden ajan ja puolisoa/kumppania minulla ei ole ja vanhempanikin ovat aina olleet melko passiivisia (minulla on ollut lapsena myös ns. vapaa kasvatus).
Mikä voi selittää ilmiön ja pitäisikö minun pyristellä tästä toimintatavastani eroon?
Kommentit (6)
Itse epäilen, että mulle on jäänyt vapaasta kasvatuksesta joku trauma, kun turvallista aikuista ei ole ollut oikein koskaan. Sain olla paljon yksin ja vauvana minua ei kuulemma pidetty juuri koskaan sylissä ja vietin pinnasängyssä tuntikausia yksin. Jouduin olemaan "pikkuaikuinen" jo ihan nuoresta pitäen ja selviämään omin keinoin.
Lisäksi vanhempani olivat niin nuoria, että olisivat voineet olla melkein sisaruksiani. Olen ollut aina ihan äärimmäisen ankara itseäni kohtaan ja toisaalta lapsena ja teininä olin ihan ylikiltti, enkä koskaan kapinoinut, kun se kapina tapahtui tavallaan vain sisälläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse pyristellä eroon, ja on erittäin tavallista. Usein jopa suositellaan, että omaksuu jonkun turva-ajatuksen tai fantasian tai mielikuvan jota voi käyttää kun tarvii rauhoittua. Useimmilla kyseessä on kuviteltu tai muisteltu paikka, mutta kyllä myös joko itselle tuttuja tai julkisuuden henkilöitä käytetään paljon.
Ainoastaan siinä tapauksessa, jos tällainen rauhoittava ajatus tai mielikuva alkaa estää toimimasta, sitä voi olla syytä rajoittaa. Esim. jos minä vaikka stressitilanteessa fantasioisin itseni lapsuuden onnellisiin päiviin, ja tämä menisi niin pakonomaiseksi että työpäivän aikana stressin tullessa jäisin työn tekemisen sijaan prokrastinoimaan siellä turvafantasiassani.
Kuulostaa lohdulliselta ja kiitos asiallisesta vastauksestasi. Tosiaan tämä ajatukseni täsmää tuon kertomasi kanssa. Siitä ajatuksesta ei ole ollut käytännön haittaa, vaan enemmänkin apua/hyötyä, ja stressaavina hetkinä palaan siihen useammin kuin muuten.
T. Ap
Tyypillinen naisen reaktio on hakea turvaa ensin luodusta kun maailma alkaa ahdistaa. Ei tuossa ole mitään erikoista tai hävettävää. Heikompana astian ja sinkkuna haet luonnollisesti turvaa mielikuvitus tai haave miehestä, kun maailma alkaa ahdistaa.
mies53v
Vierailija kirjoitti:
Itse epäilen, että mulle on jäänyt vapaasta kasvatuksesta joku trauma, kun turvallista aikuista ei ole ollut oikein koskaan. Sain olla paljon yksin ja vauvana minua ei kuulemma pidetty juuri koskaan sylissä ja vietin pinnasängyssä tuntikausia yksin. Jouduin olemaan "pikkuaikuinen" jo ihan nuoresta pitäen ja selviämään omin keinoin.
Lisäksi vanhempani olivat niin nuoria, että olisivat voineet olla melkein sisaruksiani. Olen ollut aina ihan äärimmäisen ankara itseäni kohtaan ja toisaalta lapsena ja teininä olin ihan ylikiltti, enkä koskaan kapinoinut, kun se kapina tapahtui tavallaan vain sisälläni.
Tuo ei ole ollut vapaata kasvatusta, se on sen valitsevilta tietoinen kasvatustyyli. Sinua on lyöty vakavasti laimin.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen naisen reaktio on hakea turvaa ensin luodusta kun maailma alkaa ahdistaa. Ei tuossa ole mitään erikoista tai hävettävää. Heikompana astian ja sinkkuna haet luonnollisesti turvaa mielikuvitus tai haave miehestä, kun maailma alkaa ahdistaa.
mies53v
Miehillä on myös heille ominaisia tapoja käsitellä stressitilanteita eikä ne ole mitenkään parempia tai vahvemman ihmisen tapoja. Vähän erilaisia vaan. Epäkypsimmillä (toki myös joillain naisilla) tapa käsitellä stressiä on ottaa jotain päihdettä. Monet muut taas uppoutuu johonkin itseä kiinnostavaan toimintaan kuten nikkarointi, tietokonepeli, urheilun seuraaminen tai seuratun lajin uutisten googlailu tms. Jotain vaan mihin pystyy keskittymään niin paljon että se imaisee hetkeksi mukanaan ja stressi unohtuu.
Mielikuvittelu tosiaan enemmän on naisten juttu, mutta ei se ole mitenkään heikkouden osoitus tai epäkypsää. Se on itse asiassa moneen muuhun verrattuna hyvin kätevä tapa, koska sen voi kantaa huomaamatta mukanaan. Esim. kesken työpäivän ei voi useimmilla työpaikoilla mennä vähän ampumaan vihollisia tietokonepelissä jotta stressi helpottaa, mutta voi kyllä mielikuvitella hetken aikaa turvapaikkaansa tai turvallista henkilöään. Naisille tyypillinen vähän patologisempi tapa on syömisen kontrollointi eli joko itsen rauhoittelu syöpöttelemällä erityisesti makeaa tai joidenkin tapauksessa syömisen rajoittaminen jolla saa aikaan tunteen että on kontrollissa edes jostain elämässään.
Ei tarvitse pyristellä eroon, ja on erittäin tavallista. Usein jopa suositellaan, että omaksuu jonkun turva-ajatuksen tai fantasian tai mielikuvan jota voi käyttää kun tarvii rauhoittua. Useimmilla kyseessä on kuviteltu tai muisteltu paikka, mutta kyllä myös joko itselle tuttuja tai julkisuuden henkilöitä käytetään paljon.
Ainoastaan siinä tapauksessa, jos tällainen rauhoittava ajatus tai mielikuva alkaa estää toimimasta, sitä voi olla syytä rajoittaa. Esim. jos minä vaikka stressitilanteessa fantasioisin itseni lapsuuden onnellisiin päiviin, ja tämä menisi niin pakonomaiseksi että työpäivän aikana stressin tullessa jäisin työn tekemisen sijaan prokrastinoimaan siellä turvafantasiassani.