Kun lapsi lihoo

up

Kyllä sitä ylipainoisenakin pärjää.

Leivät pois tarjolta. Sanotte että välipalaksi saa hedelmän tai maustamatonta jugurttia, muuten ei napostella. Tietenkään tyttöä ei pysty jatkuvasti vahtimaan, mutta ehkä tuo auttaisi. Voitte myös kokeilla tehdä vähemmän ruokaa ja rajata sitä vähän, eli yhdelle ihmiselle rajattu määrä lihaa, kasviksia niin paljon kun haluaa.

Lyö se laihaksi

Arkiliikuntaa enemmän, ulos vaikkei huvittaisi, kävelylle vaikka valittaisi. Eihän ne lapset nykyään halua muuta kuin pelata mutta silti ne on laitettava liikkeelle.

Pituuskasvu saattaa tasata tota

Ostaako jo itsenäisesti herkkuja?

roteva  ja lihaksiakin  mutta ei harrasta yhtään mitään liikkumiseen liittyvää...

Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä mitään vihjailua, tai omaa parastaan. Olethan kieltänyt jämäkästi? Tyyliin ”lauantai on karkkipäivä ja muina päivinä sinä et mene kauppaan, tai syö herkkuja”. Ei tarvitse edes puhua lihavuudesta, vaan vaikka ettei tule reikiä hampaisiin.

Liikunnan täytyy olla mieluisaa. Kokeilkaa eri lajeja, niin löytynee joku hänelle mieluisa. Tanssitunnit, ratsastus, tennis, futis, uinti.. muualla harrastaminen vieraan valmentajan ja lasten seurassa on mielenkiintoisempaa, kuin kotinurkilla pyöräily. Lisäksi harrastusreissuun voi upota koko ilta, joten hän on ainakin sen aikaa poissa kaapilta. Terveellinen eväs mukaan.

Suosittelen vanhemmille ehdottomasti katsottavaksi Jenny+ jaksoja, jotka löytyy Yle Areenasta. Niissä kerrotaan miten kannattaa ja miten EI MISSÄÄN NIMESSÄ pidä suhtautua lapsen ylipainoon.

Sen voin kuitenkin  jo sanoa, että älkää puhuko painosta, älkääkö kauhistelko lasten kuullen edes omaa ulkomuotoanne/painoanne. Pitäkää vaan huoli, että kotona on tarjolla herkkujen sijaan erilaisia hedelmiä, marjoja ja kasviksia. Ja uni- ja ruokarymit kuntoon. Kuka tahansa voi väsyneenä sortua viihdesyömiseen.

Ravinnoton ruoka saa aikaan makean mielitekoja. Ap, katse peiliin.

Kyllä sieltä jomman kumman suvusta löytyy näitä pulleampia geenejä, kuinka vaan äiti ja isä olisi laihoja nytten. Ettei tartte luulla että jostain on käenpoika putkahtanut pesään.

Siskollani sama, teininä sitten pituuskasvun takia hoikistu. Ainoa aika kun oli hoikempi oli just toi teiniaika. Muuten aina pulleampi. Mummomme geenit.

Pakkolenkille vaan. Auton peräkoukkuun köysi ja siitä toinenpää lapsen käteen. Ajatte päivässä muutama satakilometriä niin kyllä laihtuu.

Olet lapsen vanhempi ja lapsesi on vielä hyvin nuori, joten asetta siis tarkat ja selvät rajat. Esim. Karkkipäivä lauantaina ja sillon vain saa syödä herkkuja. Kauppaan ostamaan herkkuja ei ole asiaa, jos rikkoo rajoja niin rahat tauolle hetkeksi aikaa.

Perustele rajoja terveellisyydellä. Älä missään nimessä puhu painosta tai lihavuudesta. Tälläinen voi myrkyttää jo nuoren tytön mielen.

Nopeat hiilarit koukuttaa, eli leipä, pasta, keksit jne. ja saa verensokerinkin heilahtelemaan. Seurauksena on mainitsemasi väsymys, ärtymys, nälkä ja painonnousu, jos on herkkä verensokerin heilahteluille. Täysjyvää ja kasviksia nopeiden hiilarien tilalle, ja hyviä rasvoja. Innostuisiko lapsi mukaan ruuanlaittoon, jos itsetehty maistuisi hänelle paremmin?

Meillä syötiin normaalia kotiruokaa ja jälkiruoaksi usein jäätelöä, suklaata tai pullaa. Karkkipäivää ei ollut ollenkaan, kun jälkkäreissä oli tarpeeksi.  Yhdelle maistui jälkkäri välillä liikaakin ja hän  lihoi.

Kun huomasin lihomisen, otin käyttöön uuden tavan. Ruokailtiin yhdessä, mutta jälkiruuan kukin sai oman huoneeseen annosteltuna. Lihoneelta vähensin annosta, kunnes se oli puolesta kolmasosaan kokoinen. Mikä parasta, hän ei itse huomannut saavansa vähemmän kuin ennen, koska omassa huoneessa pelasi tai katsoin jotain, samalla kuin söi. Laihtuminen sujui huomaamatta.

Kieltäkää tyystin välipalat ja sanokaa, että on terveellisempää syödä ruoka-aikoina oikeaa ruokaa. Toki koulun jälkeen voitte varata jonkin välipalan valmiiksi.

Muista kuitenkin myös, että terveellisen ja sallivan ruokavalion kaavana ajatellaan olevan 80/20 eli jos ruokavalio on 80-prosenttisesti terveellinen, on ihan ok, että 20 % on ei-niin-terveellistä. Musta kuulosti nimittäin vähän siltä, että herkut ovat teidän perheessänne turhankin "kielletty hedelmä", mikä voi johtaa kompensoivaan käytökseen. Lapsi siis voisi olla tyytyväisempi, jos te esimerkiksi nauttisitte perheen kesken jotain jälkiruokaa muutamia kertoja viikossa. Tällöin hänen ei tarvitsisi salaa syödä herkkuja vaan hän oppisi terveen tavan syödä ja nauttia elämästä. Samaten viilis välipalana ei ole mun korvissani mitenkään mahdoton ajatus, itsekin niitä söin koululaisena välipalaksi ja aina olen ollut normaalipainon alarajalla (ja muutenkin terve).

Ruuan kyttääminen on tekemätön paikka.

Itse tunnen useita lihavia, ikähaarukalla 10-19v. Vanhin sutkahti solakaksi kun teinipituus lipesi 190 cm:iin, mutta nyt kun pituuskasvu on pysähtynyt, on alkanut tulla painoa taas. samaa sisarussarjaa oleva 13v on myös ylipainoinen, ja ollut jo 3-vuotiaasta asti. oletus on että venähdyksen mukana sulaa kilotkin, mutta hiipivät taas takaisin. Heillä äidin puolelta paino-ongelmia äidin  kolmesta sisaruksesta kahdella(toisella anoreksia, nyttemmin enää painontarkkailua ja hysteeristä liikkumista), sekä sisarusten omalla äidillä. Myös heidän isä on lihava, mutta "muista syistä", eli syöminen ei ole ongelmallista, vain vaan ruoka hyvää.

Sitten on yksi 15v pitkä poika, joka oli normaalipainoinen siihen asti että jäi peräkammariin pelaamaan pleikkaa ja masentui. 

Sitten on 16 tyttö, joka alkoi pituuskasvun loppumisen ja mopokortin sekä herkuttelun myötä paisumaan. Hänen veljensä on ala-asteella, ja lihava jo nyt, tosin varmaan teini-ikä hoikistaa hänetkin, ainakin hetkeksi.

Kenellekään näistä ei ole ollut mistään ruuankyttäämisistä tai herkkujen tarjoamattomuudesta paino kiinni, vaan asian on aiheuttanut tunnepuoli, mt-jutut, ja vanhempien oma pyöreys ja liikkumattomuus. Lisäksi lapset ostavat herkut joka tapauksessa salaa, ja tällä alakoulussa olevalla nuorella pojalla on tapana syödä koko päivä koko ajan. Hervoton aamupala, kouluruokaa joku 4 uunimakkaraa ja höysteet, koulun jälkeen kaupan kautta kotiin ja matkalla syödään pullat ja karkit, sitten siitä välipalapöytään syömään pussillinen leipää, ja parin tunnin päästä onkin ruoka. Sitten väli.iltapala kun "jotain tekis mieli" ja lopulta järjettömän kokoinen iltapala.

Vierailija kirjoitti:

Kieltäkää tyystin välipalat ja sanokaa, että on terveellisempää syödä ruoka-aikoina oikeaa ruokaa. Toki koulun jälkeen voitte varata jonkin välipalan valmiiksi.

Muista kuitenkin myös, että terveellisen ja sallivan ruokavalion kaavana ajatellaan olevan 80/20 eli jos ruokavalio on 80-prosenttisesti terveellinen, on ihan ok, että 20 % on ei-niin-terveellistä. Musta kuulosti nimittäin vähän siltä, että herkut ovat teidän perheessänne turhankin "kielletty hedelmä", mikä voi johtaa kompensoivaan käytökseen. Lapsi siis voisi olla tyytyväisempi, jos te esimerkiksi nauttisitte perheen kesken jotain jälkiruokaa muutamia kertoja viikossa. Tällöin hänen ei tarvitsisi salaa syödä herkkuja vaan hän oppisi terveen tavan syödä ja nauttia elämästä. Samaten viilis välipalana ei ole mun korvissani mitenkään mahdoton ajatus, itsekin niitä söin koululaisena välipalaksi ja aina olen ollut normaalipainon alarajalla (ja muutenkin terve).

Näinhän se on. Mieheni exällä on kotona "salaisia" herkkukaappeja, ja hän ihmettelee miksi lapset lihovat vaikka syövät niiiiin terveellisesti. Exä ja miehensä ovat molemmat lihavia. Äiti syö siis lapsilta salaa, ja hakevat usein mäkkäriruokaa kun lapset "nukkuvat". Tämän on siis kertonut itse kun lasten painosta puhuttiin.

Meille lapset ovat kertoneet jokailtaisista sipsipussin aukaisuäänistä äidin luona, ja kaapin perälle piilotetuista mäkkäriroskista, ja kas näin lapset oppivat itsekin syömään salaa!!

Vanhempi piilottelee karkkipapereita meilläkin ollessa patjan alle, ja nuoremmalta löytyy suklaapapereita repun sivutaskusta.

Joo kannattaa olla tarkkana