Ainoa lapsi. Minkä verran pitäisi olla hänen kanssa leikkimässä vs. käskeä leikkimään yksin?

Riippuu todella paljon lapsen luonteesta sekä tarpeista. Osa viihtyy luonnostaan paremmin yksin kuin toiset, joten mitään yhtä totuutta ei tietenkään ole. Varmasti oikea määrä on se milloin lapsi kokee että olet tarpeeksi läsnä ja kokee tulleensa tarpeeksi huomioiduksi. Ei nyt tietenkään koko ajan mutta aika paljon varmasti kuitenkin. Itse olen ainoa lapsi, jolla 2 omaa.

N34

Kommentoikaa. Kysyn koska jatkuva huono omatunto siitä jos lapseni joutuu olemaan yksin kun itse tern omia hommia. Ap

Kyllä lapsen täytyy osata olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu todella paljon lapsen luonteesta sekä tarpeista. Osa viihtyy luonnostaan paremmin yksin kuin toiset, joten mitään yhtä totuutta ei tietenkään ole. Varmasti oikea määrä on se milloin lapsi kokee että olet tarpeeksi läsnä ja kokee tulleensa tarpeeksi huomioiduksi. Ei nyt tietenkään koko ajan mutta aika paljon varmasti kuitenkin. Itse olen ainoa lapsi, jolla 2 omaa.

N34

No lapseni luonne on sellainen että hän ei olisi yhtään yksin eikä edes yhtään niin että vieressäni leikkii yksin kun minä siinä metrin päässä teen omia hommiani. Minulla on koko ajan kaikki omat asiat ja kotityöt rästissä kun lapsi ei olisi yhtään itsenäisesti omissa touhuissaan vaikka auttaisin ne alkuun. Osassa kotitöitä hän toki auttaa mutta monessa ei voi koska on liian pieni vaikka auttamaan paistamisessa. Ap

No mun lapsi joutuu aika paljon leikkimään yksin, kun ollaan kotona, johtuen siitä että olen yksinhuoltaja ja kotitöitä riittää. Ei ole vaihtoehtoja, jos ei halua elää hirveän sotkun keskellä, mikä ei myöskään ole lapselle hyväksi. Kotitöiden jälkeen kuitenkin lupaan viettää yhteistä aikaa n. puoli tuntia iltaisin. Yleensä katsellaan ohjelmia, pelataan tms. Tunnen huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyttä, mutta kun ei vaihtoehtojakaan ole.. Koitan sitten kompensoida sitä yhteisillä ulkoiluilla, kun aikaa liikenee.

Täytyy oppia leikkimään ja olemaan yksinkin, mutta tokihan vanhemman pitää myös olla sopivassa määrin mukana.

En ollut ainoa lapsi, mutta siskoni oli 6v vanhempi, joten hirveästi ei hänestä leikkiseuraksi ollut. Viihdyinkin aika paljon itsekseni leikkien ja lueskellen. Välillä pyysin äidin seuraksi ja kyllä hän tulikin, ja olihan toki kavereita, joiden kanssa tykkäsin leikkiä, mutta siis hyvin viihdyin yksinkin. Itse asiassa silloin mielikuvitus parhaiten pääsikin valloilleen, kun ei kukaan häirinnyt 😄

Opeta lapsesi lukemaan. Minä opin 5-vuotiaana ja se avasi ihan mahtavan maailman.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsen täytyy osata olla yksin.

No ei tarvitse pienen joutua olla yksin.

Mä sanoisin että tärkeämpää kuin ajan pituus on se että vanhempi lapsen kanssa touhutessaan keskittyy siihen lapseen eikä kännykkään.

Mä leikin ainokaiseni kanssa aika paljonkin ja luin sille tosi paljon ja olen aina ottanut kotitöihin mukaan ikätason sopivalla tavalla, siitä on kasvanut reipas, omatoiminen ja erinomaiset sosiaaliset taidot omaava kymmenvuotias joka viihtyy hyvin itsekseenkin.

Meillä leikitään aika paljon yhdessä ainoan kanssa. Välillä leikkii kyllä hyvin yksinkin, mutta pyytää usein myös leikkeihin mukaan. Mistä lapsesi on eniten kiinnostunut? Meillä lapsi erittäin kiinnostunut legoista ja niiden parissa viihtyy yksinkin. Ruoanlaiton lomassa sitten leikitetääm välillä ja ymmärtää, jos emme ehdi leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että tärkeämpää kuin ajan pituus on se että vanhempi lapsen kanssa touhutessaan keskittyy siihen lapseen eikä kännykkään.

Mä leikin ainokaiseni kanssa aika paljonkin ja luin sille tosi paljon ja olen aina ottanut kotitöihin mukaan ikätason sopivalla tavalla, siitä on kasvanut reipas, omatoiminen ja erinomaiset sosiaaliset taidot omaava kymmenvuotias joka viihtyy hyvin itsekseenkin.

Mä taas en leikkinyt, mutta olin aina valmis juttelemaan ja antamaan olla seurassa, kun tein kotihommia. 

Ja lapsesta kasvoi niin yksin kuin isossa joukossakin viihtyvä. Valitsi myös joukkuelajin missä viihtyi 9 vuotta. Nyt on jo aikuinen ja on mm. asunut mm. soluasunnoissa pari kertaa , myös yksin,  ja nykyään puolisonsa kanssa. 

Mun äiti teki kotityöt lähinnä silloin kun nukuin, menin toki aikaisin nukkumaan, mutta vietti suurimman osan ajasta kyllä kanssani. En edes telkkaria halunnut katsoa yksin, joten katsottiin sitten yhdessä. Välillä sanoi että nyt hän on vaikka vartin tekemässä asiaa x, sitten voidaan jatkaa..

Itsekin teen kotityöt niin että mahd. vähän olen pois lasten luota.

N34

Aikuisen ei tarvitse leikkiä itse lasten leikkejä. Mutta käytä lastasi leikkipuistossa leikkimässä silloin kun ehdit,lähimetsässä kävelyllä, leipokaa yhdessä, juttele mukavia ja hassuttelee hänen kanssaan kotitöiden lomassa yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että tärkeämpää kuin ajan pituus on se että vanhempi lapsen kanssa touhutessaan keskittyy siihen lapseen eikä kännykkään.

Mä leikin ainokaiseni kanssa aika paljonkin ja luin sille tosi paljon ja olen aina ottanut kotitöihin mukaan ikätason sopivalla tavalla, siitä on kasvanut reipas, omatoiminen ja erinomaiset sosiaaliset taidot omaava kymmenvuotias joka viihtyy hyvin itsekseenkin.

Mä taas en leikkinyt, mutta olin aina valmis juttelemaan ja antamaan olla seurassa, kun tein kotihommia. 

Ja lapsesta kasvoi niin yksin kuin isossa joukossakin viihtyvä. Valitsi myös joukkuelajin missä viihtyi 9 vuotta. Nyt on jo aikuinen ja on mm. asunut mm. soluasunnoissa pari kertaa , myös yksin,  ja nykyään puolisonsa kanssa. 

Juuri näin se huomio on tärkeintä, ihan sama onko se leikin lomassa, leipoessa vai jutellessa. Eli samoilla linjoilla ollaan.

Silloin kun esikoisellamme ei ollut vielä sisarta, hän viihtyi hyvin yksin leikkien, höpötteli itsekseen ja leikki ja askarteli. Saatoin laittaa vaikka keittiössä ruokaa ja lapsi viihtyi hyvin itsekseen. Ei ollut ns. mitään ongelmia ikinä ettei lapsi olisi keksinyt yksin tekemistä. Hän sai myöhemmin sisaren, joka on taas vastakohta. Ei viihdy yhtään yksin, ei omaa samanlaista mielikuvitusta että keksisi yksin leikkejä kun taas isompi edelleen keksii tekemistä ja viihtyy yksin.

Mä leikin tosi paljon lapsen kanssa. Hän viihtyy pieniä hetkiä itsekseen (siis tyyliin 5-10min kerrallaan) ja muulloin sitten juttelen hänelle jos en ehdi leikkimään. Yleensä haluaa osallistua kaikkeen mitä teen, esim siivoukseen tai pyykkäykseen. Leikkipuistossa leikin hänen kanssaan koko ajan jos ei ole kavereita. Puhelinta käytän silloin kun hän nukkuu ja telkkaria katsotaan 1-2kertaa päivässä 15min kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä leikitään aika paljon yhdessä ainoan kanssa. Välillä leikkii kyllä hyvin yksinkin, mutta pyytää usein myös leikkeihin mukaan. Mistä lapsesi on eniten kiinnostunut? Meillä lapsi erittäin kiinnostunut legoista ja niiden parissa viihtyy yksinkin. Ruoanlaiton lomassa sitten leikitetääm välillä ja ymmärtää, jos emme ehdi leikkimään.

Lapsi on eniten kiinnostunut seurapeleistä. Pyytää minua usein leikkimään ja pelaamaan, mutta hyvin usein ehdotan sitä itsekin, että leikitään tai pelataan yhdessä tai että lukisin tai maalataan yhdessä tms. Ei viihdy yksin minkään parissa ollenkaan. Tiskeissä ja pyykeissä hän auttaa, mutta sitten on joitain asioita joita minun pitäisi voida tehdä itse yksin ja se ei tahdo onnistua ollenkaan kun lapsi ei olisi sekuntiakaan itsekseen. Joudun jonkun verran hoitamaan remonttiimme liittyviä puheluita, selvittämään eräitä vakuutusasioita ja sellaista vastaavaa, ja ne voi tehdä vain virka-aikaan (en pysty niitä töistä hoitamaan, joten kun olen vapaapäivällä lapsen kanssa kotona niin on pakko hoitaa silloin). Eli lapsen pitäisi olla välillä itsekseen. Nuo kaikki hommat on minulla rästissä kun lapsi ei suostu olemaan ollenkaan yksin, ei siis edes samassa huoneessa missä olen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen ei tarvitse leikkiä itse lasten leikkejä. Mutta käytä lastasi leikkipuistossa leikkimässä silloin kun ehdit,lähimetsässä kävelyllä, leipokaa yhdessä, juttele mukavia ja hassuttelee hänen kanssaan kotitöiden lomassa yms.

Tietenkin näin teen ja olen aina tehnyt, että käytän lasta puistossa, metsässä, leivomme, juttelemme jne, mutta tämä ei ollut nyt ollenkaan se aloitukseni asia vaan lapsen oleminen joskus itsekseen kun hoidan omia hommia. Ap

Minä luen joskus lapselleni tai väritän hänen kanssa, mutta noin yleisesti ottaen en valitettavasti ole ns. leikkivä äiti. Yleensä touhuilen jotain kotihommia, mutta juttelen siinä samalla paljon niitä näitä lapseni kanssa ja usein hän myös tykkää autella vaikkapa pyykinpesussa ja erityisesti ruoanlaitossa. Ulkona sitten haravoidaan ja kesällä istutetaan vaikka kukkia. Joskus isä potkii tytön kanssa jalkapalloa ja minä pelaan hänen kanssaan sulkista. Mutta, paljon hän leikkii kyllä yksin ihan noita lasten leikkejä. Olen itsekin ainoa lapsi, enkä muista että mun kanssa olisi vanhemmat leikkineet koskaan.

Käyttäjä35693 kirjoitti:

Minä luen joskus lapselleni tai väritän hänen kanssa, mutta noin yleisesti ottaen en valitettavasti ole ns. leikkivä äiti. Yleensä touhuilen jotain kotihommia, mutta juttelen siinä samalla paljon niitä näitä lapseni kanssa ja usein hän myös tykkää autella vaikkapa pyykinpesussa ja erityisesti ruoanlaitossa. Ulkona sitten haravoidaan ja kesällä istutetaan vaikka kukkia. Joskus isä potkii tytön kanssa jalkapalloa ja minä pelaan hänen kanssaan sulkista. Mutta, paljon hän leikkii kyllä yksin ihan noita lasten leikkejä. Olen itsekin ainoa lapsi, enkä muista että mun kanssa olisi vanhemmat leikkineet koskaan.

Minun lapsi ei kertakaikkiaan pysy yhtään yksin niissä leikeissään vaikka auttaisin ne alkuun. Heti kun tekisin joitain omia hommiani tai kotihommia joihin ei pysty ottamaan lasta auttamaan, niin hän roikkuu lahkeessani ja huutaa äitiäitiäiti. Jos häntä siitä hätistelee menemään leikkeihinsä niin huuto vain kovenee ja roikkuu lahkeessa yhä pahemmin. Soita siinä sitten vakuutusyhtiöön kun et kuule puhelimesta sanaakaa lapsen huutaessa (ja älkää luulkokaan että kaikki lapset olisi käskiessä hiljaa). Ap

Pysy vaan lujana, ettet anna huomiota kun lapsi roikkuu lahkeessa. Anna kehuja silloin kun lapsi viihtyy edes hetken yksin. Kyllä aikuisen pitää saada "rauha" hoitaa edes hetki omia asioita. Remonttipuheluiden aikana yms eikö lapsi voi katsoa vaikka netflixiä?

Meillä lapset välillä valittaa ettei ole tekemistä. En anna silloin kännyköitä enkä katsoa telkkaria, noin 10 minuuttia valitusta johon en kiinnitä huomiota, sanon vaan että aina ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä tai että keksikää sitä tekemistä, ja kas kummaa sen jälkeen keksivät vaikka mitä, askartelua, majan rakennusta jne mielikuvitus alkaa laukata.