Sinä oikeasti köyhä, miten selviydyt?
Luin äidistä joka teki makaronilaatikon veteen ja maustoi päiväyksen vanhan jauhelihan niin hyvin ettei maku tunnu läpi. Toinen söi kaiken mitä kaapeista löytyi, lähetteli vähillä rahoilla työhakemuksia ja soitteli kelaan rahojen perään joita ei vain selvityksien hitauden takia kuulunut. Itsekään en mikään rahassa kierivä ole, mutta on vaikeaa käsittää köyhyyttä, joten kertokaa hieman miten tuo käytännössä toteutuu. Onko se stressaavaa?
Kommentit (12)
On se stressaavaa. Enempää sos. pornoa en jaksa nyt tarjota nopeasti katoavaan ketjuun.
Mikä on oikeasti köyhä?
Olen miettinyt että olenko sellainen itse, mutta en siis tiedä mikä on köyhän tulo- ja omaisuusraja.
Mitään ei voi kuluttaa. Ei voi ostaa vaatteita, viihdettä, ruokaa tai vessapaperia, koska rahaa ei yksinkertaisesti ole. Tavaroita täytyy uusiokäyttää, ja roskalavoilta löytää välillä kaikenlaista tarpeellista.
Minulla oli siis köyhä lapsuus ja luonnollisesti köyhät opiskeluajat. Nykyään olen keskituloinen, mutta säästän suurimman osan palkastani, koska pelkään joutuvani siihen niukkuuteen jälleen.
Jatkuvasti on raha eli sen puute mielessä. Kaikki mahdolliset keinot on käytössä, että saisi muutaman lantin sieltä täältä. Tilipäivänä maksetaan laskut ja täytetään kaapit sekä pakastin. Laskuja tosin joutuu usein sovittelemaan ja eräpäivää lykkäämään.
On oppinut käsistään taitavaksi, kun mikään ei voi mennä rikki, joten ennakoiva huolto kaiken suhteen on tärkeää. Jos jokin kuitenkin hajoaa se korjataan itse. Marjat ja sienet on ihan itsestään selvyys. Viime vuonna sai kävyistäkin hyvin rahaa.Harrastuksina on kaikki mikä on ilmaista.
Köyhyydestä piirua ikävämpää on olla köyhä, huonojalkainen ja kaveriton. Kaikki on hankittava kuljetuspalveluina, ruoka siis tulee marketista ja apteekkitavara verkkoapteekista. Kuljetukseen pitää siis olla aina kymppi ylimääräistä.
Kukin voi kuvitella omalle kohdalleen. Onnistuuko? Mikä kaikki vaikka syyskuun hankinnoista olisi jäänyt tekemättä?
Lasketaanko 40 prosenttia leikatulla toimeentulotuella elävä?
Rehellisesti sanottuna koen elämäni paremmaksi kuin koskaan. Toki näkemykseeni vaikuttaa eletty elämä ja sen valossa köyhyyteni ja sairauteni ovat pieniä ongelmia muun muassa siihen verrattuna että elämässäni on ollut aika jolloin olen saanut pelätä henkensä edestä jokaisena päivänä. Asiat ovat suhteellisia. On katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja ennen kaikkea vapaus kaikkien niiden vuosien jälkeen jolloin joku muu tavalla tai toisella saneli elämääni.
Ei ole stressaavaa, suunnittelin kaiken niin että rahat riittää. Osa-aikatyössä ei työkkärikään ole kimpussa.
Asuminen on varmaan aina ollut se mikä on aina ollut etusijalla, pitänyt joko etsiä mahdollisimman halpa asunto tai alkaa karsia kaikki turhat menot, kun rahantulo on pienentynyt huomattavasti, että saa asumismenot maksettua. Kaupassakäynti on tuntunut ahdistavalta, kun ei voi ostaa mitään ylimääräistä, esim. vaatteet pitänyt jättää kokonaan ostamatta, vaikka olisi halunnut jotain uutta. Tämä on ollut tuttua aikaisemmin ja on todennäköisesti taas edessä.
Pummaamalla rahat, alkoholit ja tupakat muilta.
Nauramalla ja piereskelemällä.