Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette kaverittomasta 40v. naisesta, joka on työtön ja asuu velattomassa asunnossa? Olenko luuseri?
12.10.2021 |
Tosiaan ystäviä ei oikein ole ja olenkin melkein aina yksin. Sen verran olen töitä tehnyt,että olen velat maksanut maaseutu asunnosta, mutta koen olevani pudonnut työelämästä. Päivät on aika pitkä veteisiä, kuuntelen radiota ja esimerkiksi imuroin tai kevyttä pihatyötä, kävelyä. Olenko luuseri, kun jäin lapsettomaksi enkä löytänyt pysyvää parisuhdetta? Nuorena suhteet oli todella epämääräisiä eikä mulla ole ihmissuhde taitoja ylläpitää kavereita.
Kommentit (27)
kuulostaa mieheltä. eikös kaikilla naisilla ole satoja ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pitäisi luuserina. Ennemmin pitäisi luuserina kuusikymppistä, joka koko elämänsä ollut palkkatyössä, mutta ei ole saanut hankittua muuta omaisuutta kuin puolen miljoonan edestä vuokranmaksukuitteja ja muutaman muumimukin.
Ei työelämästä putomainen sinusta luuseria tee. Ikäsyrjintä on ihan todellista eikä ole ollenkaan tavatonta että jo ikäisesi huomaa sen vaikutukset työnhaussa. Kun niin käy siinä ei auta pätevyydet, työkokemukset eikä positiiviset asenteet. Toisin sanoen, vika ei ole sinussa.
Jos haluat muutosta päivien pitkävetisyyteen niin YouTube on hyvä apu tähän.
Sen avulla opit helposti uusia itseäsi kiinnostavia juttuja.
Joistakin noista uusista jutuista saattaa jopa tulla uusi ammattisi jos palaset loksahtavat paikoilleen.
Itse olen perustanut yrityksen työelämästä putoamiseni jälkeen ja täytyy tunnustaa ettei kyllä kaduta yhtään.
Olen tehnyt siitä juuri sellaisen kuin minulle parhaiten sopii.
En minä tiedä. En minä osaa luuserina pitää, jos yrittää vastuunsa kantaa (niin itsesään kuin läheistään ja ympäristöstään) ja pyrkii enimmäkseen tekemään parhaansa .
Itse olen muuamaa vuotta vanhempi lapseton maisteri (ikäänkuin koulutuksellani olis ässä kohtaa, joain väljä) joka asuu ja elää vuokralla yksin. Parisuhteen osalta olen avoin ja pidän mahdollisena, että vielä joskus löydän ja kohtaan oman kumppanini. Toisin kuin töiden kohdalla, niin parisuhdetta en hae ja metsästä aktiivisesti, vaikka enempi ole eksoverti kuin introvertti.
Mahdollsien työpaikan yritän löytää lähes päivittäin. (Vaikka hakemuksien krjoitamisen koen välillä hyvin raskaaksi).
Kenties hyväkin ettei ole lapsia (joista olen kyllä aikani unelmoinut ja haaveillut) tai kumppaia eikä omistusasuntoa, niin olen hyvin vapaa muuttamaan ja lähtemään melkein mihin vaan.
Aina joskus käy mielessä, että entä jos elän loppuikänikin sinkkuna ja yksin. - Jos niin käy, niin toivon mukaan en katkeroidu ja tosieksi toivon mukaan yksin eloni ei muutu yksinäiseksi eloksi.
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa mieheltä. eikös kaikilla naisilla ole satoja ystäviä?
Ei se määrä, vaan se laatu. Some"ystäviä" en kutsu ikinä ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmastikaan ole, mutta sen miettiminen kannattaa jo lopettaa, että mitähän muut musta ajattelee.
En mitään kummempia. Toivan vain että olet tyytyväinen elämääsi, ja jos et ole, ja voit muuttaa elämääsi paremmaksi, niin sen tekisit.
Oletan ettei kukaan ajattele minun elämästäni mitään :D
T: Työtön 40v joka asuu miehensä kanssa, eikä ole ystäviä, ja lapsikin jo omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onko lapseton nainen jotenkin huonompi ihminen?
Riippuu keneltä kysyy. On niitä meitä muitakin ikäisiäsi kaverittomia naisia, mutta esimerkiksi minulla ei ole edes velatonta asuntoa. Olisin todella iloinen jos asuntoni olisi jo velaton, mutta siihen on vielä pitkä aika kun yksin sitä pienestä palkastani olen aina maksellut. Olen kyllä kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, koska kyllä lomautettuna huomasin ettei se pelkkä kotona hengailu yksinäiselle ihan herkkua ole.
Vaikka työ väsyttääkin ja välillä ajattelee, että sais vaan olla kotona, mutta sitten kun saa olla kotona, aika alkaa matelemaan.
Onko sinulla lemmikkejä seuranasi? Minulla ainakin on kissoista paljon seuraa ja iloa elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko lapseton nainen jotenkin huonompi ihminen?
Ei tietenkään, miksi olisi? Pitäisikö niitä lapsia alkaa väen väkisin tehtailemaan vain jotta olisi "parempi ihminen"? Tietenkin jos lapsia olisi oikeasti halunnut, on ikävää jos ei saanut.
Asunnossasi ei ole siis yhtään velaa, jos se on velaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asunnossasi ei ole siis yhtään velaa, jos se on velaton.
Sori epäselvä teksti. Johtuu huolimattomuudesta. Koeta kestää.
Kestän kyllä. Yritin vain olla vitsikäs. En osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen suorastaan kateellinen sulle. Olen sua vanhempi ja myös yksinäinen nainen, eikä mulla tule koskaan olemaan velatonta asuntoa jossain luonnon helmassa.
Mitä ihmeen väliä sillä on mitä muut sinusta ajattelevat?
Kaikki loppupeleissä ajattelevat vain omia ajatuksiaan.
Tsemppiä, kiva että sulla on oma asunto.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap narsisti?
En omasta mielestäni. Eikä kukaan muukaan ole sellaista edes vihjaillut. Mistä sä niin päättelet?
Ap
En kyllä mitenkään pidä sinua luuserina. Se on tietysti ikävää, ettei ole lapsia, jos niitä olisi halunnut, mutta oikein järkevästi tehty kuitenkin, kun ei epävarmaan tilanteeseen niitä vaan uhkarohkeasti hankkinut. Lasten kanssa elämästä tulee niin paljon haavoittuvampaa, kun on aina vastuussa niiden onnesta, eikä vain itsestään. Itsekseen sitä selviää yksin hankalemmistakin tilanteista, mutta jos ne osuu lasten lapsuuteen, niin siinä ollaan kaikki sitten kärsimässä.
Kaverit on kivoja, mutta kuten sukulaistenkin kanssa, ei niistä ole mitään iloa silloin, kun oikeasti olet pulassa. Silloin ollaan yksin tai ehkä parhaimmillaan sen puolison kanssa, jos on onnekas. Tai jos on vielä elossa oikeen hyvä äitee, niin se toki saattaa auttaa. Kaipaatko ihmisiä? Someihmisetkin on kyllä oikeita, siis näitä huijarirahanvinkujia lukuunottamatta.
Työn puutekaan ei tässä maassa ole oma vika. Jos ja kun on velaton asunto, niin sen pystynee säästeliäästi elämällä pitämään yllä ilman työtäkin. Itse käyttäisin kaiken sulan maan ajan puutarhanhoitoon, jos olisi yhtään maatilkkua ja terveyttä tehdä.
Se on nimittäin oikeasti harmi, jos on pitkäveteistä.
Se on enemmän siitä kiinni miltä itsestäsi tuntuu. Ei kai tuo kovin harvinaista ole nykyään. Moni kaupunkilainen on yksin kavereidensakin kanssa ja yleensä se ns kaveriporukka häviää ensimmäisen ongelman kera.