Mies suuttuu herkästi ja provosoituu tunnetiloistani
Minun ei tarvitse kuin komentaa lasta hieman ankarammin, niin mies alkaa haukkumaan minua vainoharhaiseksi hulluksi ja alkaa puhumaan että äiti taas ylireagoi vaikka lapsi yrittäisi polttaa talon. Joskus en uskalla näyttää negatiivisia tunteita yhtään, koska mies suuttuu niistä ihan hirveästi. Yleensä se raivokohtaus ei laannu edes hetkessä, vaan tilanne pitkittyy hänen huutaessaan. Viimeksi tänään hän nosti minulle nyrkkinsä ja kun säikähdin sitä, niin hän myöhemmin palattuaan lounaalta puolusteli että se oli vain vitsi mitä en ollut ymmärtänyt eikä hän ollut tajunnut että voisin säikähtää sellaista.
Toinen juttu on, että hän yrittää sekaantua kaikkeen mitä teen esim. työjuttujen parissa.
Kommentit (51)
No huh kohta siellä varmasti nyrkki heiluu sitten oikeasti. Kamat kassiin ja lähde hyvissä ajoin.
Miksi tuollaista katselet Ja kuuntelet. Nyrkki pöytään niin kivaa että soi ja huudat sille miehelle että pitää suunsa kiinni!!!
Lapsikin kärsii, kun joutuu elämään väkivaltaisessa kodissa. Eroa.
Äidin päivittäinen huutaminen lapsille on henkistä väkivaltaa. Puolison uhkailu fyysisellä väkivallalla on henkistä väkivaltaa.
Surkea perhe teillä, erityisesti lapsille kasvaa.
Meillä menee niin, että mies ei kestä yhtään, jos vaikka sanon, että olen surullinen tai ahdistunut. Jotenkin kääntää sen aina niin, että syytän asiasta häntä ja sitten hermostuu ja korottaa ääntään ja että ei jaksa kuunnella , vaikka saatan vaan sanoa, että mulla paha olla enkä yhtään mitään mainitse hänestä.
Tuosta syystä olen aika kauan pitänyt kaiken negatiivisen sisälläni ja elän suunnillen zombiena
Sano miehelles, että "hei sun heiluvilles" ja muuta omaan vuokra- tai omistuskämppään. Voi sitten lapsen tapaamisvuorolla antaa sen muksun polttaa oman kämppänsä tuhkaksi.
Ei toi lapsen kasvatus teillä ainakaan yhteistuumin onnistu.
Ota ihan vitsillä veitsi kouraasi kun alkaa ens kerralla huutaa. Ja sano, ettet sinä voinut tietää, ettei hän ymmärrä vitsiä ja säikähtää turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että mies ei kestä yhtään, jos vaikka sanon, että olen surullinen tai ahdistunut. Jotenkin kääntää sen aina niin, että syytän asiasta häntä ja sitten hermostuu ja korottaa ääntään ja että ei jaksa kuunnella , vaikka saatan vaan sanoa, että mulla paha olla enkä yhtään mitään mainitse hänestä.
Tuosta syystä olen aika kauan pitänyt kaiken negatiivisen sisälläni ja elän suunnillen zombiena
Tuollaiset ihmiset ovat pahimpia tunnetyranneja. Ja muuttuu ajan myötä vaan pahemmaksi. Ole fiksu ja jätä se jäte.
Vierailija kirjoitti:
Ota ihan vitsillä veitsi kouraasi kun alkaa ens kerralla huutaa. Ja sano, ettet sinä voinut tietää, ettei hän ymmärrä vitsiä ja säikähtää turhasta.
En suosittele todellakaan. Voi reagoida aika rajusti jos on yhtään sen sorttinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että mies ei kestä yhtään, jos vaikka sanon, että olen surullinen tai ahdistunut. Jotenkin kääntää sen aina niin, että syytän asiasta häntä ja sitten hermostuu ja korottaa ääntään ja että ei jaksa kuunnella , vaikka saatan vaan sanoa, että mulla paha olla enkä yhtään mitään mainitse hänestä.
Tuosta syystä olen aika kauan pitänyt kaiken negatiivisen sisälläni ja elän suunnillen zombiena
Meillä on tämä sama. Mies ottaa kaiken pahan oloni ja itkuni syytöksinä ja aloittaa kovan riidan. Lopulta uhkailee ja pelottaa, kun on nyrkki kireenä ja aina minun täytyy alkaa puolustelemaan, että anteeksi kun itkin ja kun on vaan välillä paha olla. Sanoo myös, että minun tunteiden purkausten tulee loppua. Hän ei jaksa niitä.
Mikähän on sen toisen osapuolen versio tarinasta.Tuntuu että ei nyt ihan totuutta kerrottu .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että mies ei kestä yhtään, jos vaikka sanon, että olen surullinen tai ahdistunut. Jotenkin kääntää sen aina niin, että syytän asiasta häntä ja sitten hermostuu ja korottaa ääntään ja että ei jaksa kuunnella , vaikka saatan vaan sanoa, että mulla paha olla enkä yhtään mitään mainitse hänestä.
Tuosta syystä olen aika kauan pitänyt kaiken negatiivisen sisälläni ja elän suunnillen zombiena
Meillä on tämä sama. Mies ottaa kaiken pahan oloni ja itkuni syytöksinä ja aloittaa kovan riidan. Lopulta uhkailee ja pelottaa, kun on nyrkki kireenä ja aina minun täytyy alkaa puolustelemaan, että anteeksi kun itkin ja kun on vaan välillä paha olla. Sanoo myös, että minun tunteiden purkausten tulee loppua. Hän ei jaksa niitä.
Ja minkähän takia elät vapaaehtoisesti tällaisessa parisuhteessa?
Älä enää jaksa tätä samaa! Jos tämä on aivan totta, että joka päivä mies tekee sinun elämäsi noin vaikeaksi, niin hanki oma elämä.
Tää on niin tyypillistä meilläkin, että minä en saisi reagoida mihinkään, mutta miehen oma raivoaminen ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Älä enää jaksa tätä samaa! Jos tämä on aivan totta, että joka päivä mies tekee sinun elämäsi noin vaikeaksi, niin hanki oma elämä.
Kuinka niin joka päivä? missä on mainittu tämän tapahtuvan päivittäin?
onko niin, että mies ei kestä naisen pahaa oloa vaan kuvittelee aina sen olevan itseään vastaan vaikka asia ei niin olisikaan. Heikompi luonne ottaa kaiken kritiikkinä. kuitenkin jokainen ihminen itkee, huutaa ja raivoaa välillä, myös valitettavasti lapsille. Mutta eihän se tarkoita sitä, että se olisi miehen vika tai että miehen pitäisi siitä provosoitua.
Lähde jo.