Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttuu herkästi ja provosoituu tunnetiloistani
11.10.2021 |
Minun ei tarvitse kuin komentaa lasta hieman ankarammin, niin mies alkaa haukkumaan minua vainoharhaiseksi hulluksi ja alkaa puhumaan että äiti taas ylireagoi vaikka lapsi yrittäisi polttaa talon. Joskus en uskalla näyttää negatiivisia tunteita yhtään, koska mies suuttuu niistä ihan hirveästi. Yleensä se raivokohtaus ei laannu edes hetkessä, vaan tilanne pitkittyy hänen huutaessaan. Viimeksi tänään hän nosti minulle nyrkkinsä ja kun säikähdin sitä, niin hän myöhemmin palattuaan lounaalta puolusteli että se oli vain vitsi mitä en ollut ymmärtänyt eikä hän ollut tajunnut että voisin säikähtää sellaista.
Toinen juttu on, että hän yrittää sekaantua kaikkeen mitä teen esim. työjuttujen parissa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Lähde jo.
Miehelle välittömästi moro ja näkemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ärähtää kun luonnevikainen nainen ei kykene olemaan räyhäämättä. =D
Ei riehuminen/rähjääminen ole mikään tunnetila.
Oliko kyseinen mies niin köyhä/pihi ettei voinut ottaa sitä aina hymyilevää kotihengetärtä?
Sekö on ainoa vaihtoehto.... Miten olisi henkisesti tasapainoinen ihminen jolla on peruskäytöstavat hallussa ja kyky olla oksentamatta oloaan lapsen päälle?
Niin eli naisen odotetaan hoitavan homma kotiin joka käänteessä ikuinen hymy kasvoilla? Samalla naisille jaksetaan muistuttaa ettei saa nirsoilla pitää ottaa mies.
Vierailija kirjoitti:
Moni mies ja toki nainenkin tarvitsisi terapiaa. Lapsuudessa on opittu huonot käyttäytymismallit ja tunnetaidot on jäänyt lapsen tasolle. Moni on joutunut vaan nielemään negatiiviset tunteensa ja sieltä ne sitten kuplii ulos aikuisena eikä oikein itsekään ymmärrä, että miksi toimii kuten toimii.
Jos ei ole koskaan saanut itse tuntea niin muiden tunteita voi olla äärimmäisen vaikea ottaa vastaan ja ymmärtää. Toisten tunteet voivat tuntua jopa pelottavilta ja ahdistavilta.
Aivan. Eka oma pää kuntoon ennen kuin ruvetaan hakemaan seuraa. Toinen ihminen ei ole mikään maksuton terapeutti.
Ahah. Et ole ajatellut katsoa peiliin?
Vierailija kirjoitti:
Ahah. Et ole ajatellut katsoa peiliin?
Tällaiset ketjut kerää meden tavoin entisiä (nykyisiä?) vaimonhakkaajia 🙄
#iamjustaniceguy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahah. Et ole ajatellut katsoa peiliin?
Tällaiset ketjut kerää meden tavoin entisiä (nykyisiä?) vaimonhakkaajia 🙄
#iamjustaniceguy
Jahah, jahah, että se on vaimon hakkaaja joka ystävällisesti kehottaa jotain naista katsomaan totuutta silmiin itsestäänselvässä asiassa.
No sillälaillapa tietenkin, juu.
Mihin sä sitä miestä vielä tarvitset ota lapsi ja lähde. Lopeta kaikenlainen reagointi koko ukkoon. Näihin ei auta mikään muu kuin lähteminen senkin jälkeen riesoja jos antaa milliäkään siimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahah. Et ole ajatellut katsoa peiliin?
Tällaiset ketjut kerää meden tavoin entisiä (nykyisiä?) vaimonhakkaajia 🙄
#iamjustaniceguyJahah, jahah, että se on vaimon hakkaaja joka ystävällisesti kehottaa jotain naista katsomaan totuutta silmiin itsestäänselvässä asiassa.
No sillälaillapa tietenkin, juu.
Voi kunpa tämä ketju säilyisi. Voisi joka kerta muistuttaa miehenkipeitä naisia siitä mitä heiltä odotetaan.
Jotenkin tragikoomista, että mies alkaa raivoamaan, kun toinen "ylireagoi". Miten se oli siitä mustasta kyljestä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että mies ei kestä yhtään, jos vaikka sanon, että olen surullinen tai ahdistunut. Jotenkin kääntää sen aina niin, että syytän asiasta häntä ja sitten hermostuu ja korottaa ääntään ja että ei jaksa kuunnella , vaikka saatan vaan sanoa, että mulla paha olla enkä yhtään mitään mainitse hänestä.
Tuosta syystä olen aika kauan pitänyt kaiken negatiivisen sisälläni ja elän suunnillen zombiena
Tuollaiset ihmiset ovat pahimpia tunnetyranneja. Ja muuttuu ajan myötä vaan pahemmaksi. Ole fiksu ja jätä se jäte.
Mikä tuollaiseen tunnetyranniaan on syy? Voiko sitä muuttaa mitenkään?
Meillä sama. Auvoa, kunnes minulle tulee joku harmitus josta kerron.
Mies saa sekunnissa hirveen raivarin jos sanon et mua huolettaa, harmittaa joku! Ei tarvitse liittyä paljoakaan häneen. Miksi??
Oma syvä riittämättömyys? Helposti dyyllistyvä? Lapsena syyllistetty?
Sekö on ainoa vaihtoehto.... Miten olisi henkisesti tasapainoinen ihminen jolla on peruskäytöstavat hallussa ja kyky olla oksentamatta oloaan lapsen päälle?