Mun elämä noin yhteen kappaleeseen kiteytettynä.
Pieni Nyyti Nyytiäinen asuu yksin pienessä talossaan. Hän pelkää, sillä ulkona tallustelevat pelottavat hemulit. Mörkö ulisee. Hän päättää lähteä matkaan, mutta on koko ajan aivan yksin, koska ei uskalla puhua kenenkään kanssa. Homssut ja Vilijaanat vilistelevät ohi tämän tästä. Nyyti löytää merenrannasta pullopostia, jonka on kirjoittanut Tuittu. Tuittu on myös yksinäinen, ja Nyyti päättää lähteä etsimään tätä. Hän saa apua Rontilta, joka on kalastamassa homssujen kanssa. Rontti kertoo, että Tuittu mahtaa olla Mörön luona. Nyyti kulkee läpi karvamönkiäisiä kuhisevan metsän, mutta pelästyy kovin, kun vuoren takaa kuuluu Mörön kammottavaa mörinää. Mörinän loputtua Nyyti suuttuu itselleen ja päättää pysyä urheana Tuitun vuoksi. Pian Nyyti onkin kasvokkain Mörön kanssa, jonka takana Tuittu hytisee. Nyyti esittää kunnon sotatanssin ja puraisee Mörköä hännästä. Sitä Mörkö ei ollut osannut odottaa, vaan ällistyy ja juoksee pakoon. Nyyti ja Tuittu ovat molemmat hyvin ujoja, ja Nyyti päättää kirjoittaa Tuitulle kirjeen, jossa selittää asiat. Se osoittautuu hyvin vaikeaksi, mutta lopussa hän antaa Tuitulle kirjeen ja ruusuja. Vilijaana johdattaa heidät kohti uutta elämää homssujen hurratessa.
Kommentit (3)
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
🥰