Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarkkaavaisuushäiriö(?) ja itsekriittisyys. Masentaa.
10.10.2021 |
Olen niin helvetin typerä. Ottaa päähän.
Minulla on jostain syystä tarkkaavaisuuden kanssa ongelmaa. Lisäksi väsyn helposti ja kyllästyn nopeasti. Tavallaan mielenkiintoa on vaikka kuinka eri asioihin mutta joko kapasiteettini ei riitä tai väsyn jo alkumetreillä, puuduttaa. Ehkä oppiminen tuottaa vaikeuksia ja tulee virheitä.
En kestä tuota piirrettä itsessäni vaan alan inhoamaan virheitäni ja tyhmyyttäni.
Alku menee aina hyvin - olin töissä, opiskelin tai muuten uudessa asiassa loistan ja saa sekä kehuja että tiedän itsekin suoriutuvani hyvin.
Menee hetki ja mennään lujaa alamäkeen.
Väsyn, menetän mielenkiinnon ja tulee ongelmia. Alan epäröimään itsessäni kaikkea osaamista ja masennun, haukun itseäni ja hävettää olla minä.
Sairastan kyllä kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta en tiedä liittyykö juuri tähän.
En saa kirjoja luettua loppuun, jos kuuntelen niin nukahdan jossain vaiheessa tai ajatukset karkailee koko ajan. En pysty keskittymään vaan ajattelen kaikkea ja tietotulvaa on liikaa.
Joskus jopa keskustellessa unohdan mitä piti sanoa koska ajattelen päällekkäin koko ajan ja luen ihmisten mikroilmeitä ja äänensävyjä.
Lisäksi muodostan johtopäätöksiä menneisyyden ja nykyhetken perusteella tietynlaiseksi ja aivot ovat solmussa ja sitten pää lyökin tyhjää.
Olen rauhallinen ulospäin mutta sisäisesti koko ajan jotenkin ylikierroksilla tai lopenuupunut. Raivostuttaa.
Enkä pysty ottamaan kehuja vastaan koska tuntuu etten ansaitse niitä koska jossain vaiheessa kuitenkin tyrin, unohtelen ja menen jotenkin ihan tyhjäkäynti-tilaan. En vain tajua. Kuormitun liian helposti ja samalla kun keskityn johonkin täysillä niin alan panikoimaan, jos olenkin liian hidas tai typerä ja tulee takuulla virheitä. Höh.
Mitenköhän sitä jaksais itseään..
Muita?
Kommentit (23)
Tuttua. Todella. Kerran juttelin kaverin kanssa ja puhuttiin just tosta kuinka hemmetin ärsyttävää on kun, vaikka keskustelet jonkun kanssa jostain asiasta,ja samalla pyörii kymmenen muuta asiaa päässä. Ja siitä ettei päässä ole IKINÄ hiljaista. Aina jotain meneillään. Itsellä siis pienenä todettu keskittymisenhäiriö ja oppimisvaikeuksia. Näin aikuisena tullut myös siihen tulokseen että on myös adhd. Silloin aikanaan sitä ei oltu tutkittu, joten siitä ei myöskään tiedetty. Eli ei osattu antaa siitä diagnoosia. Helpommalla varmaan pääsis jos menis lääkärille, ja sais viralliset paperit siitä, ja lääkkeet, mutta toistaiseksi olen tullut näin toimeen , vaikka välillä tuntuu ettei jaksais.. tiedän tunteen siis mistä puhut. Jos oikeesti tuntuu et romahdat, niin suosittelen juttelemaan lääkärille ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mävaan90 kirjoitti:
Tuttua. Todella. Kerran juttelin kaverin kanssa ja puhuttiin just tosta kuinka hemmetin ärsyttävää on kun, vaikka keskustelet jonkun kanssa jostain asiasta,ja samalla pyörii kymmenen muuta asiaa päässä. Ja siitä ettei päässä ole IKINÄ hiljaista. Aina jotain meneillään. Itsellä siis pienenä todettu keskittymisenhäiriö ja oppimisvaikeuksia. Näin aikuisena tullut myös siihen tulokseen että on myös adhd. Silloin aikanaan sitä ei oltu tutkittu, joten siitä ei myöskään tiedetty. Eli ei osattu antaa siitä diagnoosia. Helpommalla varmaan pääsis jos menis lääkärille, ja sais viralliset paperit siitä, ja lääkkeet, mutta toistaiseksi olen tullut näin toimeen , vaikka välillä tuntuu ettei jaksais.. tiedän tunteen siis mistä puhut. Jos oikeesti tuntuu et romahdat, niin suosittelen juttelemaan lääkärille ;)
Tuon silmän iskun piti olla hymiö. Anteeksi. Tuosta sai väärän vaikutelman.
-mävaan90
Vierailija kirjoitti:
En ulospäin tätä näytä vaan ihmiset saattavat huomata, että olen väsynyt ja hieman poissaoleva. Muuten peittelen tätä piirrettä ja muistiongelmia viimeiseen asti. Nuori olen. AP
Toi on tuttua. Täällä diagnosoitu tarkkaavaisuushäiriö ja kirjoitus oli kuin minun suustani. Töissä ja opinnoissa tulee aina kitkaa niiden kanssa jotka pitää tuota poissaolevuutta ja väsyneisyyttä tahallisena laiskuutena tai asenneongelmana, vaikka kuinka yrittäisin skarpata ja takana olisi kunnon yöunet.
Tsemppiä ja kannattaa mennä tutkimuksiin.
Kiitos paljon vastauksista ja vertaistuesta.
Miten hakeudun tutkimuksiin, mistä voin aloittaa? Pelottaa jos minua ei oteta tosissaan varsinkin kun taustalla mr-ongelmia. Siis masennusta ja traumalapsuus, jota selvitellyt tässä aikuisiällä välillä lääkäreillä ja psykologeilla. Terapiaankin pitäisi mennä kun on joskus rahaa ylimääräiseen.
Äh. Perhana kun en tiedä mistä aloittaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD: lle tyypilliset piirteet. Ota asiasta selvää ja yritä löytää vertaistukea ja kuntoutusta.
Vierailija kirjoitti:
ADHD: lle tyypilliset piirteet. Ota asiasta selvää ja yritä löytää vertaistukea ja kuntoutusta.
https://www.aivoliitto.fi/verraton/artikkelit/hyvin-tehty-adhd-diagnoos…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin ollut elämässäni toistuvaa masennusta ja uupumusta ja traumaattinen lapsuus. Ap:n kirjoitus kuullosti hyvin tutulta. Sain kesällä ADHD-diagnoosin (työterv.lääkäri -> työterv. neuropsykologin tapaamiset ja testit > psykiatri > lääkityskokeilu > diagnoosi). Suosittelen hakeutumaan tutkimuksiin esim. tk:n tai työterveyshuollon kautta. Lääkitys muutti elämän täysin ja uupuminen väheni radikaalisti.
Hei iso kiitos kaikille ja tuosta linkistä kanssa.
Opiskelen, joten voisin puhua tästä terveydenhoitajalle ja kysyä jos pääsisin lääkärille. Laitoin jo aiemmin terveydenhoitajalle jatkuvasta väsyneestä olosta ja ajatuksien katkeamisesta, huonosta muistista yms viestiä. Laittoi minut kilpirauhastutkimuksiin ja edelleen lääkityksestä huolimatta on vajaatoiminnan puolella. Uskon silti että voi olla ADD myös.
Myös äitini on sanonut, että minulla on ihan selvästi ADHD tai jotain sen kaltaista.
Olen ollut jo lapsensa ylivirittynyt ja hajamielinen. Todella impulsiivinen ja herkästi itseeni ottava. Vanhemmiten olen rauhoittunut ja tunteet sekä kaikki tämä kohdistuukin lähinnä sisäänpäin minuun itseeni ja yritän tosiaan peitellä kaikkea tuota omin keinon.
Tiedän että olen hyvä tyyppi ja tunnollinen mutta jotain ihmeellistä on omassa päässäni. En oikein osaa selittää tarkemmin kuin mitä aloituksessa kerroin. Haluan jo tälle kaikelle selityksen ja ehkä tuo opiskeluterveydenhuolto olisi se mistä pääsisin eteenpäin tässä asiassa.
Paljon on jo vatvottu masetuneisuuttani mutta tällaisista ongelmista en ole juuri puhunut, olen hävennyt näitä piirteitä ja laittanut kognitiiviset ongelmat tuon kilpparin piikkiin.
Jospa minua kuunneltaisiin kun kerron tämän ensi viikolla terkkarille.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko kertoa, että miten adhd teillä on ilmennyt? Välillä epäilen ja sitten kuitenkin ahdistaa niin pirusti kun aivot ovat välillä aivan hajalla tai siltä tuntuu. Oikein sisäisesti hermostuttaa jatkuvat epäonnistumiset tai turhautuminen. Oma potentiaalini ei tule oikein esille ja joskus se vain harmittaa, näytän typerältä, pää sumenee ja alan sekoilemaan hukkaamalla ja tiputtamalla kaikkea. Rikonkin kaikkea joskus jos olen ylivirittynyt. Olen jotenkin niin hosuva pyörremyrsky ja samalla haluan kaiken järjestykseen.
Mieskin sanonut aika usein "Hei kulta, tiedän että yrität parhaasi mutta nyt ei mee taas ihan putkeen, onko pakko hosua?" ja katsoo taustalla kun pyörin ympäri kämppää ja siivoan niin että tavarat lentelee tai tippuu käsistä. Lisäksi myös minulla on aina muka kiire. Kaupassakin hoidan asiani nopeasti ja lähden pois, en jaksa jäädä haaveilemaan ja ärsyttää hitaat kulkijat.
No joo.. olen joskus kömpelö ja väsyneenä etenkin olen ihan perseestä. Oikeastaan silloin olen ihan pihalla ja ajatusvirheitä sattuu normaalia enemmän. Tulee aivan typeriä virheitä hahmottamisen vuoksi ja joskus keskusteleminenkin on vaikeaa.
Joskus olen kyllä rauhallinen ja siisti, sitä olen oikeasti ja sellaiseksi yritän itseäni koko ajan näyttää. Peittelen ylivirittyneisyyttäkin ja pakotan itseni keskittymään usein. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen oikeasti tekemään mindfullness-harjoituksia, koska läsnäoloa voi myös harjoitella ja parantaa.. Nopeaahan se ei ole, eikä helppoakaan, mutta jo kk:ssa näkee edistymistä. Itselläni on ollut adhd-lääkitys aikoinani, mutta vuosiin en ole sitä tarvinnut. Tietysti ikääkin on lähes 40v (ikä auttaa keskittymiseen myös), mutta ei kannata vähätelläoman toiminnan merkitystä tässäkään asiassa, koska aivot oppivat paljon uutta.. Tsemppiä!
Mävaan90 kirjoitti:
Tuttua. Todella. Kerran juttelin kaverin kanssa ja puhuttiin just tosta kuinka hemmetin ärsyttävää on kun, vaikka keskustelet jonkun kanssa jostain asiasta,ja samalla pyörii kymmenen muuta asiaa päässä. Ja siitä ettei päässä ole IKINÄ hiljaista. Aina jotain meneillään. Itsellä siis pienenä todettu keskittymisenhäiriö ja oppimisvaikeuksia. Näin aikuisena tullut myös siihen tulokseen että on myös adhd. Silloin aikanaan sitä ei oltu tutkittu, joten siitä ei myöskään tiedetty. Eli ei osattu antaa siitä diagnoosia. Helpommalla varmaan pääsis jos menis lääkärille, ja sais viralliset paperit siitä, ja lääkkeet, mutta toistaiseksi olen tullut näin toimeen , vaikka välillä tuntuu ettei jaksais.. tiedän tunteen siis mistä puhut. Jos oikeesti tuntuu et romahdat, niin suosittelen juttelemaan lääkärille ;)
Pystyttekö käymään töissä tai opiskelemaan? Itsellä tuntuu, ettei siitä tule mitään ja vähän epätoivoinen olo tulevaisuudesta, kun adhd-diagnoosiakaan en saanut. En enää oikein keksi, mitä pitäisi yrittää, masennuslääkkeitä olen syönyt nyt 10 vuotta.
asperger,vaativa persoonallisuus,adhd, eikö nuo kaikki ole lähekkäin?
Vierailija kirjoitti:
Mävaan90 kirjoitti:
Tuttua. Todella. Kerran juttelin kaverin kanssa ja puhuttiin just tosta kuinka hemmetin ärsyttävää on kun, vaikka keskustelet jonkun kanssa jostain asiasta,ja samalla pyörii kymmenen muuta asiaa päässä. Ja siitä ettei päässä ole IKINÄ hiljaista. Aina jotain meneillään. Itsellä siis pienenä todettu keskittymisenhäiriö ja oppimisvaikeuksia. Näin aikuisena tullut myös siihen tulokseen että on myös adhd. Silloin aikanaan sitä ei oltu tutkittu, joten siitä ei myöskään tiedetty. Eli ei osattu antaa siitä diagnoosia. Helpommalla varmaan pääsis jos menis lääkärille, ja sais viralliset paperit siitä, ja lääkkeet, mutta toistaiseksi olen tullut näin toimeen , vaikka välillä tuntuu ettei jaksais.. tiedän tunteen siis mistä puhut. Jos oikeesti tuntuu et romahdat, niin suosittelen juttelemaan lääkärille ;)
Pystyttekö käymään töissä tai opiskelemaan? Itsellä tuntuu, ettei siitä tule mitään ja vähän epätoivoinen olo tulevaisuudesta, kun adhd-diagnoosiakaan en saanut. En enää oikein keksi, mitä pitäisi yrittää, masennuslääkkeitä olen syönyt nyt 10 vuotta.
anyone?
Hei ap, kirjoitit niin pitkästi etten jaksa lukea kokonaan, kun on tämä adhd.
Jäi sellainen vaikutelma, että olet kova analysoimaan itseäsi. Se ei ainakaan terapialla helpottunut omalla kohdalla. 10 vuotta hoidon piirissä olisin voinut jättää väliin ja kääntää katseen omasta navasta kohti muuta maailmaa.
Itsekriittisyyteni katosi vasta relaamisen, mediaation ja p lvenpolton avulla. Laskin reilusti vaatimustasoa ja olen onnellisesti pöljä boheemissa kodissani.
En oikein usko, että terveydenhoidosta löytyy mitään todellista apua, jos jo olet saanut ammatin ja päässyt työelämään.
Lääkkeet auttavat motivaation kanssa vain osittain. Kyllähän diagnoosista on hyötyä, jos sulla on vaikka oppimisvaikeuksia mutta ei ne ketään fiksummaksi tee tai muuta persoonallisuutta.
Mediasta saa sellaisen kuvan, että aikuisena saadun adhd-diagnoosin jälkeen elämä mullistuu ja löytyy vähintään uusi ura tai elämän tarkoitus. Moni kokeilee lääkettä ja jatkaa sen jälkeen kuten ennen.
Alue: Aihe vapaa
En ulospäin tätä näytä vaan ihmiset saattavat huomata, että olen väsynyt ja hieman poissaoleva. Muuten peittelen tätä piirrettä ja muistiongelmia viimeiseen asti. Nuori olen. AP