Tarkkaavaisuushäiriö(?) ja itsekriittisyys. Masentaa.

Olen niin helvetin typerä. Ottaa päähän.

Minulla on jostain syystä tarkkaavaisuuden kanssa ongelmaa. Lisäksi väsyn helposti ja kyllästyn nopeasti. Tavallaan mielenkiintoa on vaikka kuinka eri asioihin mutta joko kapasiteettini ei riitä tai väsyn jo alkumetreillä, puuduttaa. Ehkä oppiminen tuottaa vaikeuksia ja tulee virheitä.
En kestä tuota piirrettä itsessäni vaan alan inhoamaan virheitäni ja tyhmyyttäni.
Alku menee aina hyvin - olin töissä, opiskelin tai muuten uudessa asiassa loistan ja saa sekä kehuja että tiedän itsekin suoriutuvani hyvin.
Menee hetki ja mennään lujaa alamäkeen.
Väsyn, menetän mielenkiinnon ja tulee ongelmia. Alan epäröimään itsessäni kaikkea osaamista ja masennun, haukun itseäni ja hävettää olla minä.

Sairastan kyllä kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta en tiedä liittyykö juuri tähän.
En saa kirjoja luettua loppuun, jos kuuntelen niin nukahdan jossain vaiheessa tai ajatukset karkailee koko ajan. En pysty keskittymään vaan ajattelen kaikkea ja tietotulvaa on liikaa.
Joskus jopa keskustellessa unohdan mitä piti sanoa koska ajattelen päällekkäin koko ajan ja luen ihmisten mikroilmeitä ja äänensävyjä.
Lisäksi muodostan johtopäätöksiä menneisyyden ja nykyhetken perusteella tietynlaiseksi ja aivot ovat solmussa ja sitten pää lyökin tyhjää.
Olen rauhallinen ulospäin mutta sisäisesti koko ajan jotenkin ylikierroksilla tai lopenuupunut. Raivostuttaa.

Enkä pysty ottamaan kehuja vastaan koska tuntuu etten ansaitse niitä koska jossain vaiheessa kuitenkin tyrin, unohtelen ja menen jotenkin ihan tyhjäkäynti-tilaan. En vain tajua. Kuormitun liian helposti ja samalla kun keskityn johonkin täysillä niin alan panikoimaan, jos olenkin liian hidas tai typerä ja tulee takuulla virheitä. Höh.

Mitenköhän sitä jaksais itseään..
Muita?