Ihmettelen kun lapsilla hirveesti kavereita

Itselläni lapsuus ja nuoruus oli yhtä hakemista. Oli kavereita, mutta vähän. Koulussa oli vaikeempaa. En ollut varsinaisesti kiusattu, mutta syrjitty. Nuorena jotenkin sivuraiteella, ja koin että minussa on jokin vika.

Nyt katson hämmentyneenä lasteni elämää. Ovat koko ajan tulossa ja menossa, ja varsinkin nuoremmalla tuntuu olevan vaikka kuinka paljon kavereita. Ovat reloja ja tasapainossa itsensä kanssa.

Ilmeisesti nykynuoret ovat ajattelevimpia ja fiksumpia kuin oma ikäpolvi 80-luvulla? Nyt tuntuu et me oltiin ihan ääliöitä.