Keinoja, joilla lapset kasvatetaan kohtuuttomuuteen. Huolehdi siitä, että heidän vatsaansa tupataan oikein täyteen!

Sitä varten, ajatteli hän, on olemassa alhainen rahvas. Hän luovutti

siis pikku Aattonsa heti tämän syntymän jälkeen vanhalle,

Sipilla-nimiselle imettäjälle sanoen: "Tässä annan teille Aaton, lasken

hänet teidän sydämellenne. Vaalikaa häntä, hoitakaa häntä kuin olisi hän

oma lapsenne. Minä voin kyllä korvata teille". Ja Sipilla, hyvä, kunnon

nainen, vaali todellakin pikku Aattoa ikäänkuin se olisi ollut hänen oma

lapsensa. Hän oli isoäidiltään kuullut, että pikkulapset eivät osaa

sanoa, mikä niitä vaivaa, eihän siis liioin saattanut tietää, milloin ne

olivat kylläisiä, ja siksi oli niille annettava ruokaa, kunnes ne olivat

pakahtua. Näin sai pikku Aatto alituisesti kolme kertaa niin paljon kuin

hänen pieni vatsansa vaati, minkä vuoksi se jo siihen aikaan paisui

melkoisen avaraksi. Kun hän alkoi puhua, oli hänen ensimmäinen sanansa

joka aamu: "Pullaa"! ja rouva Sipilla kiiruhti hankkimaan sitä hänelle.

Heti kun se oli syöty, meni hän isänsä luo, joka nyt jo kahviaan, antoi

hänelle suukon ja sai siitä - pari kupillista kahvia ja pari kolikkoa

vehnäsen ostoon. Sillä välin oli äiti noussut ylös; tämän luo pujahti

Aatto - suuteli hänen käsiänsä ja - välttämättä piti hänen juoda äidin

kanssa kaakaota ja syödä muutamia pikkuleipiä. Kun tämä oli tehty,

pistäytyi hän aamuvierailulla sukulaistensa luona, missä hänelle

kaikkialla tarjottiin jotain, minkä hän samaten nautti. Sillä välin tuli

päivällisaika. jolloin hän taas pisteli poskeensa hyvällä tavalla.

Iltapäivä kului samoin kuin aamupuolikin, ja nukkumaan mennessään oli

hänellä tapana syödä vielä hieman hedelmiä tai pari rinkilää. Tällä

tavoin kuluivat pikku Aaton ensimmäiset elinvuodet syömiseen ja ruoan

sulattamiseen, ja näin hän saavutti tässä puuhastelussa ihmeteltävän

taidon.