Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan kauhuissani ja hermostunut...
03.12.2009 |
Mun äiti on tänään kasvaimen vuosikontrollissa. Se kuvataan ja katsotaan ettei se ole kasvanut tai muuttunut pahanlaatuiseksi.
Aika oli klo 10. Soitin klo 12.30 ja isä vastasi ja kertoi että odottelevat nyt ja ei voi puhua.
Vieläkään ei ole kuulunut mitään. Ei kai tämä sitten voi tarkoittaa muuta kuin huonoja uutisia. Olen jotenkin voimattomana enkä pysty tekemään töitä. Pelottaa.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi odottaminen ja epätiedossa eläminen on vaikeaa. Helpottaa varmaan sitten kun saat tietää mikä on tilanne, vaikka se olis se huonompikin tilanne, niin sitten voi taas katsoa eteenpäin ja mitä seuraavaksi.
Voimia paljon ja mä pidän peukkuja että saatte hyviä uutisia.
Tiedän millaista on odottaa äidin kasvaimen tuloksia. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin ja kohta soittavat, ettei mitään hätää! Onko kasvain sitten niin pahassa paikassa ettei sitä voi leikata?
Voimia!
Tiedän miltä tuo tuntuu. Isälläni todettiin neljä vuotta sitten aivokasvain. Se oli kuitenkin pieni ja sitä päätettiin seurata. Alkuun seurattiin tiuhaan, mutta kuhn huomattiin, että kasvain ei muuttunut, laitettiin seuraava kontrolli 6kk päähän. Siellä tilanne oli edelleen sama ja seuraava tsekkaus siirrettiin vuoden päähän.
Tässä tsekkauksessa kaikki oli edelleen kuten ennen ja taas laitettiin kontrolli vuoden päähän. Kun kasvain sitten kuvattiin vuoden kuluttua, oli se mystisesti kadonnut! Lääkäri oli aiemmin sanonut, ettei se itsestään mihinkään katoa. Joutui perumaan puheensa. Ihmeissään oli toki ja me onnellisia piinan loppumisesta.
Ymmärrän siis tunteesi! Tsemppiä!
tai voi, mutta leikkauksen riskit ovat tosi suuret. Siksi sitä ei ole poistettu.
Äiti on mulle tosi tärkeä ja läheinen, tämä on kammottavaa.
Silloin kun tuo kasvain ilmoitti olemassa olostaan ja alkoi vuotaa, äiti meinasi kuolla. Tai siis arvot oli sellaiset, että ei olisi missään olosuhteissa voinut jäädä henkiin. Sai siis ihmeen kautta uuden elämän.
Ja nyt sitten tässä ollaan. Entä jos joutui suoraan leikkaukseen... Voi taivas että ahdistaa.
Jos tilanne olisi hyvä, isä olisi varmaan jo soittanut takaisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi taivas että olen huojentunut ja iloinen. Se kasvain ei ollut kasvanut, lääkärin mukaan näytti jopa pienemmältä kuin ennen!
Äiti lähti nyt ostamaan lapsillemme joululahjoja. Voi taivas että elämä voi hetkessä muuttua, se ei paljon vaadi. Jos tulos olisi ollut toisenlainen, olisi joulukin ollut meillä niin surullisen erilainen. Voi kiitos, olen niin kiitollinen että asiat ovat tältä osin hyvin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä isälläni että äidilläni on syöpä ja elämä niin sanotusti jatkoajalla. Noin viisi vuotta on nyt eletty syöpien kanssa ja isä sai lääkäriltä ennusteen, että kymmenen vuotta max... Puolivälissä siis ollaan.
Äiti on käynyt vuosittain kontrollissa ja hyvältä on näyttänyt, joten jo uskaltaa hieman syvempään huokaista.
Onneksi teillä jatkuu elämä taas hymyillen :)
T: Se, jonka isällä oli aivokasvain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotaan että uutiset jatkuvat yhtä hyvinä vuosi vuodelta! :)
Mun isä taisteli vuosia syöpää vastaan ja kuoli 4v sitten..ikävä on ja aina huolehdin, että mitä jos äitikin sairastuu. Tai minä itse. Isäni syöpä on periytyvää laatua ja suvussamme paljon syöpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania uutisia! Omalta äidiltäni leikattiin syöpä jo yli kymmenen vuotta sitten, eikä se ole uusiutunut. Kovasti joutuu aina kontrolleissa kuitenkin jännittämään.
Tämä on oikeasti upea joululahja. Nöyrin mielin ja kiitollisina otetaan juhla vastaan.
Toivon voimia teille, joilla sairautta ja surua perheessä. Mikään muu ei kuitenkaan ole tärkeää kuin rakkaat ympärillä. Muistan olla kiitollinen jokaisesta hetkestä.
Hyvää joulua kaikille ja antakaa lahjaksi rakkautta ja yhdessäoloa.
ap