Miten onnistuu hamstraajan ja poisheittäjän yhteiselo?
Mun mies on jonkinasteinen hamsteri, tai ainakin hänelle on hyvin vastenmielinen ajatus myydä jotain tai heittää jotain pois. Mua taas ahdistaa tavarapaljous ja haluaisin laittaa kirpparipöydän, ja välillä myyn netissä jotain. Mies pitää myymistä kauhean vaivalloisena, epäilee kaikkia ostajia k*settajiksi tai huijareiksi ja ylipäätään huokailee, miksi tavaroista ja vaatteista pitäisi luopua, jos ne suinkin kaappiin tai varastoon mahtuvat.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Lopputulos on varmaan se, että meidän kodissa on vain miehen tavaroita, koska hän haalii koko ajan lisää ja minä sitä mukaa yritän luopua omistani. Hänen tavaroitaan jos myisin, hän raivostuisi totaalisesti eikä luottaisi minuun enää.
Kommentit (20)
Minä hamstraaja pitkin hampain luovun minulle iloa tuottavista tavaroista kun taas miehen ("turhat roinat vaan pois") tavarat saavat kyllä jäädä.
Ei mitenkään! Itse inhoan ylimääräistä tavaraa enkä huoli kotiini mitään mitä en oikeasti tarvitse.
Exässä oli mielestäni hamstraajan vikaa. Vaikka asuimme omissa kodeissamme, niin jotenkin asuntooni eksyi kamala määrä turhaa roinaa hänen toimestaan. Kun ero tuli ja aloin kerätä hänen tavaroitaan ja roinaansa pois, niitä oli eteisessä monta muovikassillista. Totesin kotini olevan tästä lähin auki vain samanlaiselle minimalistille jollainen itsekin olen. Hän oli muun muassa raahannut saunaani (jota ei käytetä) ison puupöllin aikomuksenaan tehdä siitä lampunjalan! Jota ei kuitenkaan koskaan tehnyt. Ei mitään järkeä. No, puupölli ei todellakaan jäänyt erossa minulle.
Siis ei mitään toivoa?
Meillä on okt, ja kaappitilaa on ihan mukavasti, mutta minua ärsyttää, että joka paikka on täynnä miehen tavaroita, ikäänkuin minä en edes asuisi täällä.... Tietty on mulla vaatteita ja hammasharjaa ym., mutta miehen harrastuskamoja on siihen verrattuna pilvin pimein.
ap
Sillai että annat sille kaiken minkä haluat heittää pois ja sanot että saat pitää nämä . Teet sen onnelliseksi.
En omasta mielestäni ole mikään himohamstraaja. Mutta vaimo laitatti pois minulta lapsuuden jotain ensimmäisiä leluja joita olin tunnesyistä säilyttänyt muutosta toiseen yhden pienen marmorikuulapussillisen verran. Koska kuulemma "hävettävää säilyttää mitään niin lapsellista".
- - - No, sen jälkeen minulle on ollut yhdentekevää mitä milloinkin ollaan lahjoittamassa pois, kierrättämässä tai myymässä torin kautta. Joskus ihmettelee miksen ota kodin sisustukseen kovin paljon kantaa, mutta tavallaan tuo kertajyräys oli riittävä. Mitä väliä mielipiteilläni muka olisi, riittää kun myötäilee ja antaa sen poisheittäjän muodostaa tämän kertaisen säilytä/hävitä ratkaisunsa.
- - - Alkuperäiseen kysymykseen liittyen, yhteentörmäyksiä tulee. Joko toinen tottuu toisen tyyliin tai sitten harraste- ja säilytystilat on erillään omassa huoneessa tai eri osoitteessa.
Vanhat tavarat säilyy lapsille ja niitä käytetään jos tarvii ja osa niistä jää muistoksi. Eikä toisen tavaroita saa heittää pois ne on hänen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
En omasta mielestäni ole mikään himohamstraaja. Mutta vaimo laitatti pois minulta lapsuuden jotain ensimmäisiä leluja joita olin tunnesyistä säilyttänyt muutosta toiseen yhden pienen marmorikuulapussillisen verran. Koska kuulemma "hävettävää säilyttää mitään niin lapsellista".
- - - No, sen jälkeen minulle on ollut yhdentekevää mitä milloinkin ollaan lahjoittamassa pois, kierrättämässä tai myymässä torin kautta. Joskus ihmettelee miksen ota kodin sisustukseen kovin paljon kantaa, mutta tavallaan tuo kertajyräys oli riittävä. Mitä väliä mielipiteilläni muka olisi, riittää kun myötäilee ja antaa sen poisheittäjän muodostaa tämän kertaisen säilytä/hävitä ratkaisunsa.
- - - Alkuperäiseen kysymykseen liittyen, yhteentörmäyksiä tulee. Joko toinen tottuu toisen tyyliin tai sitten harraste- ja säilytystilat on erillään omassa huoneessa tai eri osoitteessa.
Rumasti tehty jopa itsekkäästi. Ei toisen omaisuutta hävitetä eikä muistoja koskaan se on rumaa. Pidä oma kaappi itselläsi tai varasto . Jos on lapsia ne jää heille. Pidä puolesi.
Mies kantaa sisään toisesta ovesta ja minä ulos toisesta - suoraan roskiin. Sitä tavaraa on ja tulee niin paljon, ettei huomaa.
Vierailija kirjoitti:
En omasta mielestäni ole mikään himohamstraaja. Mutta vaimo laitatti pois minulta lapsuuden jotain ensimmäisiä leluja joita olin tunnesyistä säilyttänyt muutosta toiseen yhden pienen marmorikuulapussillisen verran. Koska kuulemma "hävettävää säilyttää mitään niin lapsellista".
- - - No, sen jälkeen minulle on ollut yhdentekevää mitä milloinkin ollaan lahjoittamassa pois, kierrättämässä tai myymässä torin kautta. Joskus ihmettelee miksen ota kodin sisustukseen kovin paljon kantaa, mutta tavallaan tuo kertajyräys oli riittävä. Mitä väliä mielipiteilläni muka olisi, riittää kun myötäilee ja antaa sen poisheittäjän muodostaa tämän kertaisen säilytä/hävitä ratkaisunsa.
- - - Alkuperäiseen kysymykseen liittyen, yhteentörmäyksiä tulee. Joko toinen tottuu toisen tyyliin tai sitten harraste- ja säilytystilat on erillään omassa huoneessa tai eri osoitteessa.
Älkää ikinä antako toisen hallinnoida itseänne noin. Hävettävää ja lapsellista, no sehän se juuri on hävettävää ja lapsellista että ollaan niin arkoja ettei kehdata elää jos kaapissa on joku lapsuusmuisto piilossa. Miehet, älkää antako toisen päsmäröidä noin. Sama toki koskee naisia. Painostaminen on rumaa. Ristiriidoista pitää voida keskustella vaikka sitten useampaan kertaan, mutta kaikki kärsivät jos toinen jyrätään.
Vierailija kirjoitti:
En omasta mielestäni ole mikään himohamstraaja. Mutta vaimo laitatti pois minulta lapsuuden jotain ensimmäisiä leluja joita olin tunnesyistä säilyttänyt muutosta toiseen yhden pienen marmorikuulapussillisen verran. Koska kuulemma "hävettävää säilyttää mitään niin lapsellista".
- - - No, sen jälkeen minulle on ollut yhdentekevää mitä milloinkin ollaan lahjoittamassa pois, kierrättämässä tai myymässä torin kautta. Joskus ihmettelee miksen ota kodin sisustukseen kovin paljon kantaa, mutta tavallaan tuo kertajyräys oli riittävä. Mitä väliä mielipiteilläni muka olisi, riittää kun myötäilee ja antaa sen poisheittäjän muodostaa tämän kertaisen säilytä/hävitä ratkaisunsa.
- - - Alkuperäiseen kysymykseen liittyen, yhteentörmäyksiä tulee. Joko toinen tottuu toisen tyyliin tai sitten harraste- ja säilytystilat on erillään omassa huoneessa tai eri osoitteessa.
Tuli surullinen olo tästä. Ei kuuluisi mennä niin, että joku määrittelee toisen puolesta mikä on tärkeää ja mikä ei.
Kumpikin huolehtii omista tavaroistaan. Vain omista.
Vierailija kirjoitti:
En omasta mielestäni ole mikään himohamstraaja. Mutta vaimo laitatti pois minulta lapsuuden jotain ensimmäisiä leluja joita olin tunnesyistä säilyttänyt muutosta toiseen yhden pienen marmorikuulapussillisen verran. Koska kuulemma "hävettävää säilyttää mitään niin lapsellista".
- - - No, sen jälkeen minulle on ollut yhdentekevää mitä milloinkin ollaan lahjoittamassa pois, kierrättämässä tai myymässä torin kautta. Joskus ihmettelee miksen ota kodin sisustukseen kovin paljon kantaa, mutta tavallaan tuo kertajyräys oli riittävä. Mitä väliä mielipiteilläni muka olisi, riittää kun myötäilee ja antaa sen poisheittäjän muodostaa tämän kertaisen säilytä/hävitä ratkaisunsa.
- - - Alkuperäiseen kysymykseen liittyen, yhteentörmäyksiä tulee. Joko toinen tottuu toisen tyyliin tai sitten harraste- ja säilytystilat on erillään omassa huoneessa tai eri osoitteessa.
Olen pahoillani.
Hamstraaminen on huono tapa. Siitä pitää vaan oppia eroon. Sille hamsterille voi koittaa asiasta keskutella ja käydä asiaa läpi. Ei totaaline minimalismikaan kovin järkevää ole. Nimim. ent hamsteri
Hamsteri ostaa 2kpl sen tilalle mitä poisheittäjä heittää pois :D
Hyi en hakua kotiini mitään hamsteria ja ylimääräistä roinaa. Jokin muuharrastus kuin keräily.
Vierailija kirjoitti:
Hamsteri ostaa 2kpl sen tilalle mitä poisheittäjä heittää pois :D
Minusta toisen tavaroiden heittäminen salaa pois ei ole eettistä, mutta noin se myös on. Eli jos saa hamsterin jostain luopumaan niin kohta on kaksi samanlaista tilalla. Kysehän on jonkinlaisesta ahdistus- tms häiriöstä, pakkomielteestä tms. Sellaisesta, mitä me ei-hamstraajat emme ilmeisesti pysty ymmärtämään.
Pahimmillaan hamstraaminen kaventaa molempien elämää. Minä en kotihäpeän vuoksi halunnut meille ketään vieraita ennen kuin terapeutin avulla saimme sisälle tavararauhan.
Oma tyttöystävä oli ehkä ahdistukseen saakka heittämässä pois tavaraa. Ei saa olla vaatekaapissa kuin juuri pesukoneellisen verran vaatteita ja yksi vaihteleva asu pyykinkuivatuspäivälle. Aterimua juuri tuokapöydällisen verran. "Ekologista".
Olisi mielenkiintoista tietää, lisääntyykö ilmiönä nuorten ilmastoahdistuksen myötä.
Bootsit, joista toisesta puuttuu korko ja toisessa on reikä. Pilkkihaalari, jonka lämmikkenä ollut vanu on kaikki valahtanut lahkeisiin, Tusinoittain reikäisiä kalsareita. Laatikollinen ruosteen peittämiä nauloja. Ikivanhoja lehtiä ja puhelinluetteloiden vuosikymmenkerta. Kaksi 70-80 -luvun imuria, joista toinen polttaa käynnistyessään sulakkeen ja toinen ei jaksa imeä hiustakaan - molemmat haisevat kuin ketunpesä.
Exä piti edellä luetellut helmet ja kaiken muunkin kaman josta en jaksanut kirjoittaa.. Parikymmentä vuotta yritimme yhteiseloa ja molempia aika ajoin harmitti toisen suhtautuminen tavaraan ja sen määrään.
Tuo oli kuitenkin vain yksi syy siihen miksi lähdimme lopulta eri teille, oli muitakin perusjuttuja, joiden suhteen näkemyksemme erosivat.
Nykyään olemme hyviä kavereita ja käymme toisillamme kylässä. Hän vitsailee minun "sairaalasiististä" minimalistikodistani ja minä naureskelen hänen "kaatopaikalleen". Olemme huomattavasti onnellisempia ystävinä kuin parisuhteessa.
Siten että kumpikin huolehtii omista tavaroistaan eikä puutu toisen omaisuuteen. Ja hommaamalla tarpeeksi ison kämpän, että ne kamat mahtuu järkevästi. Ja se että hamsterin kamoille määritellään tietyt huoneet/kaapit tms. eikä ne kamat saa laajentua sieltä olohuoneeseen, keittiöön ym. tiloihin. Eli että määritellään missä ne tavaravuoret saavat olla, ja sit ne pysyvät tasan vain siellä. Eihän toi ole iso ongelma, jos on tilaa, ja jos se hamsteriosapuoli hamstraa pelkästään jotain turhaa rojua, jonka ei haluakaan olevan esillä. Jos hän sen sijaan haluaa koko ajan hankkia vaikka uuden nojatuolin olohuoneeseen yms. yhteistä tai uusia yhteisiä kalusteita, se on jo hankalampaa.
On kokemusta ja parisuhdeterapiassakin on asiaa käsitelty. Siellä sovimme, että mies rauhoittaa hamstraamiselta asuintilat ja minä puolestaan en puutu siihen, mitä hän säilyttää muissa tiloissa. Siinä vaiheessa kun alkaa tehdä mieli kutsua palotarkastaja tarkastamaan palokuormaa, mietin asiaa uudestaan mutta siihen saakka annan hänen hillota banaanilaatikoissaan kaiken repaleita ja kuluneita lakanoita myöten. "Niitä kun voi tarvita vielä johonkin, jos ei muuta niin lattiaräteiksi."