Työttömille pitäisi tarjota mahdollisuus rakentaa vaatimaton hökkeli korpeen ja antaa pala maata sitä varten

Mistäs niitä valtion tarjoamia töitä voi hankkia, onko joku mesta mistä valtio takaa työn ja on vaan kiinni siitä haluaako sellaisen itse?

Jossain metsässä ilman sähköä, kaivoa, teitä, kauppoja ja muita palveluita? Kuinka monen uskot haluavan lähteä sinne korpeen?

Vierailija kirjoitti:

Jossain metsässä ilman sähköä, kaivoa, teitä, kauppoja ja muita palveluita? Kuinka monen uskot haluavan lähteä sinne korpeen?

Näin toimittiin sodan jälkeen. Tuli asutusalueita keskelle korpea, tai itse asiassa pikemminkin rämeitä, joille raivattiin pellot, rakennettiin omin käsin rintamiestalo, navetta ja kaivettiin kaivo. Ei ollut kunnallistekniikkaa eikä sähköjä. Parin vuosikymmenen päästä muuttivat asukkaat Ruotsiin.

Entäs me joilla on jo talo, mitä me saadaan?

Ja sä luulet että ne oikeasti itse rakentaisivat? Jos ne siihen pystyisi, niin ei olisi alun alkaenkaan työttömiä.

Joo, hökkeli siitä tulisikin aika monelta, koska rakentaminen kunnolla on vativaa hommaa. Varmaan rakenteet olisivat monesti hengenvaarallisia asukkailleen.

Antaa ja antaa.

Mä voin antaa sulle ongen. Mene sen kanssa kalastamaan ittelle sapuskas.

Niin ja se pienen Kittarin perustaminen

Mitä valtion tarjoamia töitä?

Entä jos se työtön saa töitä? Pitääkö sitten luovuttaa hökkeli pois? 

Tässä mitään hökkeleitä tarvita kun maa on täynnä tyhjenevää maaseutua joissa on edullisia asuntoja vaarassa jäädä autioksi.

Onhan taloja.Omaan taloonkin saa toimeentulotukea.Tää on hyvä ..lähtisin..

Eikö Pohjois-Karjala ole täynnä autiotupia ja muita hylättyjä hökkeleitä? Ei tarvitse itse rakentaa, senkun pakkaa vain kimpsunsa ja muuttaa.

Mikset toteuta suunnitelmaa ja lähde reppu selässä valtaamaan jotain unohdettua hökkeliä metsän keskeltä?

Jos haluat toimia virallisesti, ely-keskuksesta löydät virkamiehen, joka vastaa valtiolle päätyneitten maatilojen "hoidosta". Kai niitä voi vuokratakin? Joskus myydään huutiksella. Rakennuksia löytyy jo ja voit niitä hökkeleitä itsekin rustata.

Oikeasti. Aina joku valittaa, kun ei ole varaa syödä. Miksi oikeasti ei kalasta? Kerää marjoja? Käy sienimetsässä? Kasvata omia pottuja, porkkanoita jne. (vaikka maata vuokraten tai työtä vaihtaen jonkin maajussin kanssa). Omenoita saa syksyllä ilmaiseksi.

Jauho ei maksa oikeastaan mitään.

Kalastaa voi vuoden ympäri. Kuivuri ei maksa paljon, jos ei kaikkea pakasta ja haluaisi kuivattaa. Pakastin taas vetää paljon.

Tuntuu, että pulskia on nälkäänsä valittajat joka mediassa. Ei niillä nälkä ole.

Jaaha, tällainen työkkäreiden kyykytysherja tänään.

Työttömyys ei ole ikuista.

Edellä on jo annettu ihan järkeviä vastauksia. Jos menet vaikka Etuoveen ja laitat hakujärjestykseksi halvin ensin, niin huomaat, että halvimmillaan saa ok-talon omalla tontilla 10 000 eurolla (jätin pois tarjouskaupat, joissa näennäinen hinta on 1 e, mutta ainahan niistäkin voi jättää tarjouksena vaikka 1000 e).

Suomessa on kourallinen työttömiä, joista oikeasti olisi elättämään itsensä omavaraiseksi ja heistä ehkä yksi tai kaksi kykenisi aloittamaan tyhjästä.

Eihän Suomessa saa elantoa omasta maasta edes moni ammattiviljelijä.

En tiedä millä mielellä tämä aloitus on tehty, mutta sanon vain oman kokemukseni.

Minulla oli nuorena opiskelujeni aikana mahdollisuus joko muuttaa vuokralle kaupunkiin tai ostaa hylätty maatila syrjästä. Ostin sen maatilan.

Asumiskulut oli ihan minimaaliset. Polttopuut tuli omasta metsästä. Koneet oli valmiina tallissa. Oli aivan ihanaa katsella aamu-usvaa omalla pellolla kun teki opiskelutöitä tuvassa tulen räiskyessä leivinuunissa. Minulla kävi usein kavereita kylässä koska oli tilaa.

Kun valmistuin ja sain töitä, myin tilan paremmalla hintaa kuin olin sen ostanut. Olinhan laittanut pihaa ja parannellut paikkaa niin että se näytti taas asutulta. Säästin tuossa varmaan 50 000 verrattuna että olisin asunut vuokralla kaupungissa.

Ei tuollainen ole kaikille, mutta minulle nuo olivat ihan parhaita vuosia. Kaikki oli niin hyvin. En ihan ymmärrä, miksi kaupungista pois muuttoon suhtaudutaan välillä niin kuin johonkin statuskysymykseen.