Oletteko 50v löytäneet elämään rakkauden?

Olen kauan sitten.

En, en ole etsinytkään aiemmin. Nyt latasin tinderin, en vaan taida osata käyttää sitä :D

Tapasin erään kirkollisen asian tiimoilta pappia ja ihastuin häneen. Hauska tunne. Aloin miettiä että kai tässä voisi alkaa etsiä kumppania vaikka ikää on kohta 49v. Mutta mistä moisen löytää? En jaksa tinderiä.

Olen

Ei. Se juna meni jo. Miehiä ollut tähän ikään mennessä ihan tarpeeksi.

Olin 51-vuotias kun kohtasin nykyisen puolisoni. Tutustuimme yhteisen ystävän kautta.

No vaikka kuinka monta kertaa.

Mut ei se onnelliseksi tehnyt.

En ole. Olen N50. Seurustelin 24-34 vuotiaana, avoiliitossakin kauan. Sen jälkeen pari "jännää tyyppiä" - onpahan ihan tarpeeksi sellaisista nyt kokemusta, ei kiitos enempää. 

Olen myös ollut muutamia kertoja hulluna ihastunut johonkin, joka ei ole ollut kiinnostunut minusta. Juuri nyt koen että on kivempi katsella keskustassa hyvännäköisiä miehiä kun tinderin apinoita.

Rakastuin 48-vuotiaana kovemmin kuin koskaan nuorena. Suhde kesti vuoden ja ero tuntui kamalammalle kuin ero 25 vuoden suhteesta, joka tosin oli jo muutenkin kuollut suhde. 50-vuotiaana rakastuin uudestaan, mutta vähän maltillisemmin ja tää vois jopa kestää.

Löysin 45 v. Mies vuotta vanhempi.

Jo 20-vuotiaana. Hän on edelleen ihmeellinen.