Miltä tuntuisi olla isoäitinä "aviorikoksen hedelmälle"?

vastaavaa tilannetta ja todennut, että aika nopeasti sitä kuitenkin siirtyy omiensa puolelle, vaikka tilanne olisi mikä. Eli pian se ex-miniä on vain yks paskanhailee ja oman pojan uusi vauva ihanaakin ihanampi jne.

lapsihan ei tosiaan ole syyllinen yhtään mihinkään. Ei mun isoäitiyteeni heijastuisi mitenkään.



Jos olisin sen avionrikkojan äiti, niin vähän varmaan miettisin, että miten se lapsi nyt noin sählää. Silloinkin ongelma liittyisi enemmänkin äitiyteeni kuin isoäitiyteeni.



En myöskään sure sen enempää oman lapseni kuin entisen vaimonkaan pärjäämistä. Oman lapseni olen kasvattanut niin, että hän pärjää kyll ävähän huonommankin miehen kanssa. Ja se entinenhän on ongelmastaan jo eroon päässyt.

ja varmaan pettynytkin sekä itseeni että lapseeni. Omalta kohdalta voi todeta että toisten parisuhteeseen ei mennä väliin ikinä ja tämän mä toivon mun lapsenikin ymmärtävän.



Jos nyt näin tapahtuisi niin ei syntyvällä lapsella tilanteeseen ole osaa eikä arpaa joten suhtautuisin siihen kun lapseen suhtaudutaan. Sen sijaan mun lapsi ja tulevan lapsen äiti voisi saada kylmää vettä niskaansa vähän pidemmän aikaa... :p

eikä mun äidillä ole mitään tulevaa vauvaa vastaan. Seurustelen tämän miehen kanssa (nyt on asumiserossa vaimostaan, ovat siis edelleen virallisesti naimisissa, olimme tosin jo yhdessä kun vielä asui vaimonsa kanssa) ja äitini näyttää kyllä odottavan tulevaa lapsenlastaan yhtä innokkaasti kuin muitakin. Niin ja äitini kyllä tietää ettei lapsi ollut suunniteltu. On tavannut kyseisen miehen ja pitää tästä kovasti, eikä millään tavalla tuomitse suhdettamme.

Ja lapsi tietenkin on täysin viaton ja syytön kaikkkeen. Pitäisi syntyä minä päivänä hyvänsä :)

vastaavaa tilannetta ja todennut, että aika nopeasti sitä kuitenkin siirtyy omiensa puolelle, vaikka tilanne olisi mikä. Eli pian se ex-miniä on vain yks paskanhailee ja oman pojan uusi vauva ihanaakin ihanampi jne.

Heitetäänkö ne sitten myös mielestä pois?

Ja mites suhtaudutte, jos ne aiemman liiton lapset ovat viikonloppuisin uuden pikkuperheen kanssa, kun menette vieraisille? Vai unohtuvatko ne lapsetkin samalla kuin se entinen miniä?

isäni veli oli naimisissa ja hänen vaimonsa odotti poikaa.. oli käyny sitten vieraissa ja hups toinen nainen myös odotti tyttöä.. ero tuli ja isäni veli nyt on ydessä tämän toisen naisen kanssa ja heillä nyt kaksi lasta.

Hyvin silti tulevat keskenään toimeen, kun onhan tästä "kriisistä" aikaa sellaset 18-19 vuotta.

mutta en myöskään pystyisi iloitsemaan täysin rinnoin julkisesti lapsenlapsen syntymää. Itseasiassa hävettäisi, jos olisin oman lapseni kasvattanut niin huonosti, että lähtee tarkoituksella pieniltä lapsilta kotia rikkomaan. Ja todennäköisesti mies tekee hänelle itselleen saman. Tuntuu olevan melkoinen häntäheikki. Surullista :(



ap

kammottavaa. Olen seurannut kanssa samanlaista vierestä ja epäilen, että uusi "isä" katoaa taas pian kuvioista ja pian naisparka on kahden eri-isäisen lapsen yksinhuoltaja :( Sitten tutustuu seuraavaan mieheen kun nuorin on alle vuoden ja on taas heti raskaana... Ja sama kuvio jatkuu kunnes nainen ymmärtää steriloida itsensä :/

Eli kohtelisin ilman muuta lasta tasapuolisesti ja haluaisin luoda häneen suhteen. Jos oma lapseni olisi sählännyt ja pettänyt, niin olisin tietenkin hänen asioistaan ja käytöksestään surullinen.

Lapsi kuin lapsi, ihana pieni lapsenlapseni se olisi. En minä mitään aviorikoksia ajattele muutenkaan niin pahalla saati oman tyttäreni kohdalla. Elämä vie joskus ja periaatteessa virhe sekaantua varattuun mieheen, mutta kukaan ei ole kuollut tai edes vammautunut.

että kaikki eivät ajattele pettämisen olevan moraalisesti väärin. Minusta tuntuisi tosi pahalta, jos oma tyttäreni rikkoisi toisen naisen perheen.

Lapsi kuin lapsi, ihana pieni lapsenlapseni se olisi. En minä mitään aviorikoksia ajattele muutenkaan niin pahalla saati oman tyttäreni kohdalla. Elämä vie joskus ja periaatteessa virhe sekaantua varattuun mieheen, mutta kukaan ei ole kuollut tai edes vammautunut.

Okei, nyt ymmärrän paremmin että kaikki eivät ajattele pettämisen olevan moraalisesti väärin. Minusta tuntuisi tosi pahalta, jos oma tyttäreni rikkoisi toisen naisen perheen.

Lapsi kuin lapsi, ihana pieni lapsenlapseni se olisi. En minä mitään aviorikoksia ajattele muutenkaan niin pahalla saati oman tyttäreni kohdalla. Elämä vie joskus ja periaatteessa virhe sekaantua varattuun mieheen, mutta kukaan ei ole kuollut tai edes vammautunut.

kun oman lapsen perhe hajoaa pettämiseen ja siitä mahdollisesti syntyneeseen lapseen ;)

lapseni perhe hajoaisi pettämiseen, mutta enhän minä nyt isoäitinä hylkisi millään tasolla lastani tai hänen lastaan, jos lapseni olisi itse petturi. Se on se veri on vettä sakeampaa...



Ja ihan vakavasti aviorikos ei ole edes rikos. Se on moraalisesti väärin, mutta en minä tuomitse toisia ihmisiä helposti. Tottakai tuomitsen helpommin, jos tuska osuu läheiselle, mutta kaiken kaikkiaan taatusti olisin edelleen tekemisissä vävyn tai miniän kanssa, joka on pettänyt lastani, kun ensishokista mentäisiin yli.



t:11

lapseni perhe hajoaisi pettämiseen, mutta enhän minä nyt isoäitinä hylkisi millään tasolla lastani tai hänen lastaan, jos lapseni olisi itse petturi. Se on se veri on vettä sakeampaa...

Ja ihan vakavasti aviorikos ei ole edes rikos. Se on moraalisesti väärin, mutta en minä tuomitse toisia ihmisiä helposti. Tottakai tuomitsen helpommin, jos tuska osuu läheiselle, mutta kaiken kaikkiaan taatusti olisin edelleen tekemisissä vävyn tai miniän kanssa, joka on pettänyt lastani, kun ensishokista mentäisiin yli.

t:11

ja on nyt synnyttänyt niille nykyisin isättömille uuden sisaruksen. Eli sukuun on saatu uusi vävy, joka on pettänyt suvun tyttären kanssa entistä vaimoaan, jolla hänelläkin on vielä vauvaikäinen nuorin lapsista. Mitenkään syntynyttä lasta hylkimättä, en kuitenkaan pystyisi ihan täysillä asiasta iloitsemaan. Ja koko ajan saisi olla sydän syrjällään, koska se mies tekisi omalle tyttärelleni saman tempun.

ap