Onko vauva-arki oikeasti kauheaa kaaosta?

Ei ollut minulla. Vauva(t) tuo extrahommia, mutta en lakannut elämästä, tai jättänyt huolehtimasta mistään muustakaan tärkeästä. En myöskään ole pitänyt vauva-arkea raskaana, vaan enemmänkin se on ollut ihanaa aikaa 🙂 Harrastuksista olen pitänyt loppuratkaisusta muutaman kuukauden-yhden kauden tauon, mutta jatkanut kuitenkin.

Riippuu vauvasta. Mulla on ollut yksi joka itki jatkuvasti ja nukkui huonosti, ja yksi helppo ja tyytyväinen.

Riippuu varmasti vauvasta. Mutta normaalin, kohtuu tyytyväisen vauvan kanssa ei ole. Pari ekaa kuukautta sen ensimmäisen kanssa kaikki on vähän päälaellaan, mutta muuten ei. Vauva-arki on aika mukavan leppoisaa.

No minusta kaaos ei kuvaa arkea oikein, mutta aivan helvetin paljon kehnommaksi elämä muuttuu seuraavaksi noin viideksi vuodeksi. Oma aika jää aivan minimiin, työmäärä kolminkertaistuu, pitkät nukkumiset lomilla ja viikonlopuilla voi unohtaa täysin, ylipäänsä käsitteet "loma" ja "viikonloppu" jäävät pois ja tilalle tulee erilaista arkista työtä. Vitutus ja kireys johtuen huomattavasti heikompilaatuiseksi muuttuneesta elämästä on usein läsnä. Toivoa alkaa olemaan pikkuhiljaa, mutta vasta aikaisintaan n. 3-4 vuoden jälkeen. t. Isä 42v

Riippuu vähän.

Jos on jo ennestään muita lapsia, ja lapset ovat kaikki pieniä vielä, niin hässäkkää ja vilskettä on varmasti enemmän.

Mutta jos lapsi on ensimmäinen niin sanoisin että pelottelu on ihan turhaa. Vauva-aika voi olla myös rentoa ja antoisaa. Ainakin silloin jos pystyy elämään täysin vauvan ehdoilla ja vauvan tahtisesti eikä ota asioista liikaa paineita. Vauvantahtinen elämä oli itselle helppoa ja oma jaksaminen pysyi hyvänä.

Riippuu vauvasta ja sinusta. Olen itse hidas tekemään asioita, joten en ekan kanssa oikeastaan ehtinyt tehdä muuta kuin touhuta vauvan kanssa, syöttää ja hoitaa vaipanvaihdot. Eka vauva ei juurikaan nukkunut päiväunia, toinen taas nukkui melkein koko ajan.

Samalla kyllä hoidin luottamustoimia vauva mukana. Tosi mielenkiintoistahan vauvan kanssa seurustelu ja kehityksen seuraaminen on. Ja oli kiva käydä perhekahviloissa ym.

Lapset ovat jo koululaisia, ja edelleen viihdytään hyvin yhdessä. On kiva lähteä heidän kanssaan luontoretkille, teatteriin jne. Ennen lapsia olin masentunut ja yksinäinen.

No kieltämättä välillä tuntuu vähän kaaottiselta elämä. Kolme alle kouluikäistä lasta, mies reissutyössä ja itsekin palasin jo töihin. Lasten harrastukset ja pyykkirumba, pienin herättää vielä öisin ja lapset välillä nahistelee keskenään.

Mutta ei tämä mikään oikea kaaos ole, vaan ihan mukavaa arkea. Erilaista kuin ennen lapsia, mutta ei tässä mitään vikaa ole. mulla on ihanat lapset.

Jokainen tietysti kokee asiat ja kaaoksen eri tavoin, ja joku siisteydestä tarkempi ihminen varmaan kauhistuisi jos näkisi meidän leivänmurut pöydän alla tai villakoirat sohvan takana.

Ei ole kaaosta, mutta vauvan tarvitsevuus yllätti minut. Sitä, että joku ihminen vaatii 24 h läsnäoloa.

Riippuu toki todella paljon lapsesta ja tukiverkoista. Monet äidit valittavat yksinäisyyttä päivisin, kun ovat kahdestaan lapsen kanssa.

Minulla oli erikoinen vauva-aika: olin sairaan lapsen totaaliyksinhuoltaja. Hetkittäin olin todella yksin. Oli myös pakko jaksaa, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Samalla olin todella iloinen vauvasta ja siitä, kuinka vauva kehittyi ja oppi uutta joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

No minusta kaaos ei kuvaa arkea oikein, mutta aivan helvetin paljon kehnommaksi elämä muuttuu seuraavaksi noin viideksi vuodeksi. Oma aika jää aivan minimiin, työmäärä kolminkertaistuu, pitkät nukkumiset lomilla ja viikonlopuilla voi unohtaa täysin, ylipäänsä käsitteet "loma" ja "viikonloppu" jäävät pois ja tilalle tulee erilaista arkista työtä. Vitutus ja kireys johtuen huomattavasti heikompilaatuiseksi muuttuneesta elämästä on usein läsnä. Toivoa alkaa olemaan pikkuhiljaa, mutta vasta aikaisintaan n. 3-4 vuoden jälkeen. t. Isä 42v

Etkö viihdy lastesi kanssa? Minun mieheni on ollut täysillä mukana lasten hoidossa, ja heillä näyttää olevan tosi kivaa yhdessä. Työmäärä ja vastuu toki lisääntyy ja viikonloppuisinkin herätään seiskalta tai kasilta, mutta lasten kanssa on kivaa ja tulee käytyä paikoissa, jonne ehkä yksin ei lähtisi.

Suomalainen lapsi on VIRHE!

Kuten moki sanoi, riippuu vauvasta.Ja siitä tekeekö siitä kaaosta. Kunhan ei liikaa kuuntele muiden ohjeita ( esim. isivanhemmat) eikä vertaile muihin vanhempiin elävässä elämässä saati somessa. Pitää luottaa omiin taitoihinsa ja maalaisjärkeen. Kysyä voi neovoa kun itse kokee tarvitsevansa.

Äitiyttä tai isyyttä ei tarvi suorittaa

Kyllä se oli minun muistini mukaan aikamoista kaaosta. Milloin ei sideharsovaipoissa ollut sakeat niin siellä oli löysät. Ainainen nälkä ja seuran puute johtivat jatkuvaan naama punaisena huutamiseen, vaikkei ollutkaan ihan aina mahavaivoja. Toivottavasti se aika ei palaa 75 vuoden tauon jälkeen takaisin, vaikka välillä siltä tuntuukin.

Vierailija kirjoitti:

Kuten moki sanoi, riippuu vauvasta.Ja siitä tekeekö siitä kaaosta. Kunhan ei liikaa kuuntele muiden ohjeita ( esim. isivanhemmat) eikä vertaile muihin vanhempiin elävässä elämässä saati somessa. Pitää luottaa omiin taitoihinsa ja maalaisjärkeen. Kysyä voi neovoa kun itse kokee tarvitsevansa.

Äitiyttä tai isyyttä ei tarvi suorittaa

Totta. Lapsi tarvitsee ruokaa, unta, ulkoilua ja rakkautta. Jos nämä tarpeet täytetään, hyvä lapsesta kasvaa. Jokaisella vanhemmalla on omat voimavarat ja resurssit tarjota lapselle asioita.

Jos vauva on ensimmäinen, se ihan alku on tavallaan henkisesti kaaosta, koska onhan se muutos ihan valtava,  siis vanhemmille (ja erityisesti imettävälle äidille) lapsettomasta vapaudesta siihen, että vauva tarvitsee alussa hoivaa 24/7. Tai näin sen ainakin itse koin. Se oli tosi epätodellista ja häkellyttävää. Samalla oli aivan rakastunut vauvaan ja erittäin onnellinen.

Muttei se koko vauvavuosi kaaoksessa mennyt. Kyllä elämään sitten löytyy rutiineja ja rauhaakin. Vauvan vaativuudesta riippuu täysin se kaaoksen määrä pitemmän päälle.

Kaaos syntyy siitä, jos äiti ja isä eivät keskity vauvan hoitamiseen. Äidin pitää elää vauvan kanssa samassa rytmissä, esim. nukkua silloin kun vauva nukkuu myös. Muuten menee vaikeaksi. Jos tekee kaikkea muuta kuin keskittyy vauvaan, siitä syntyy kaaos. Jotkut äidit ja isät eivät vaan osaa rauhoittua.

Riippuu. Itsellä on kolme alle kolmevuotiasta ja elämä on suurimmaksi osaksi ihan leppoisaa.

Mies vastaa, 2 aikuista lasta.

Ei ole kaaosta. Tietysti riippuu mitä ajankohtaa tarkoitetaan. Muutama ensimmäinen kuukausi oli nukkumista ja imettämistä. Aina kun tulin töistä, oli joko nukkuminen tai imetys menossa. Ensimmäinen lapsemme oli vilkkaampi ja vahdittavampi 2-3 vuotiaana. Energinen, touhusi ja puhui ihan koko ajan. Toinen oli rauhallinen ja leikki omissa oloissaan. Mielestäni se työntäyteisin aika oli 2-5 vuotiaana, kun ei voinut päästää lasta yksin ulos ym. Käytän sanaa työntäyteinen, sillä en kokenut omia lapsia rasitteena!

Mielestäni meillä oli aika tavanomaiset lapset. Lapsiarjen sujuvuus on itsestä kiinni, Miten organisoi, haittaako pyykkikasa lattialla ja saako sukulaisilta apua ym. Emme saaneet apua koskaan. Tosin, mitään isompia ongelmiakaan ei ollut. Olisi vaan joskus haluttu käydä omalla vapaalla, mutta hoitajaa ei lähisuvusta saatu. Kadehtien kuuntelimme muiden juttuja, miten olivat vieneet lapsen mummolaan viikonlopuksi ym.

Mutta nyt siis lapsemme ovat jo isoja. Se pikkulapsiaika meni niin ihmeellisen nopeasti ohi.

Meillä oli kamalaa kaaosta koska vauva ei nukkunut. Päiväunet vain lyhyissä pätkissä ja vuoden ajan heräsi joka yö tunnin välein. En ole osannut ikinä kuvitella mikä väsymys sellaisesta voi itselle tulla. Ja koska on itse ihan sairas väsymyksestä eikä pää toimi ollenkaan niin seuraus on paha kaaos.

En muista. Siitä on jo niin kauan kun olin vauva.

Riippuu arjen hallinnan taidoista. Jos niitä ei ollut ennen lasta, niin ei se lapsi niitä pysty sinulle opettamaan.