Ahdistuneisuushäiriö ja muiden ivallinen ja huvittunut suhtautuminen siihen?
Minulla on ahdistuneisuushäiriö, joka näkyy joskus ulospäinkin stressaamisena ja asioista huolehtimisena. Ikäväkseni tälle piirteelleni on usein naureskeltu ja oltu jopa suorastaan ivallisia. En minä tarkoituksella hermoile, vaan hermoni ovat menneet jo lapsena riekaleiksi perhehelvetin ja alkoholismin vuoksi. Tuntuu pahalle kun siitäkin tehdään pelkkä vitsi. Eihän ne ihmiset kai tajua miten syvästi tuo asia sattuu, ajattelevat varmaan että olen hölmö.
Kommentit (4)
Mä olin töissä mielenterveysalan järjestössä ja sielläkään ei oikeasti kukaan ymmärtänyt asioista mitään. mm. Matkivat paniikkikohtauksia ja nauroivat osastopotilaille. Mentaliteetti oli että me ollaan vaan töissä täällä, ei meitä kiinnosta. Tämä vei multa uskon siihen että kukaan muu kuin mielenterveysongelmista kärsivät eivät välitä v*****kaan. Uskon että sairaaloissa on ihan samanlaista henkilökunnan kesken.
Ihan tuttua. Toivottavasti läheiset ihmiset eivät sentään naureskele ja pilkkaa sinua, kun olet ahdistunut!
Olen kiltti ja yritän vaan selvitä tässä elämässä. Tarvitseeko sitä naureskella, jos minä jotakin asiaa hermoilen? Yleensä tästä on ollut hyötyäkin esimerkiksi töissä, kun varmistan asiat viimeisen päälle. Silti jotkut suhtautuvat alentuvasti.
ap