Lue keskustelun säännöt.
Puolison hitaus
06.10.2021 |
Ai että taas tänään ottaa päähän.. Puolisoni sanoi ekan kerran joskus aamupäivällä, että hän aikoo lähteä käymään kirjastossa. Reilusti toista tuntia sitten hän sanoi, että lähtee nyt ja juo (aamu-)kahvit vasta sen jälkeen. Puolisen tuntia sitten hän ilmoitti, että lähtee nyt. Edelleen hän ramppaa tuolla rappusissa ja huutelee, pitääkö tuoda kaupasta jotain. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin vielä noin puolen tunnin kuluttua hän touhuaa jotain pihalla ennen kuin oikeasti saa hypättyä autoon ja lähdettyä.
Vertaistukea? Onko kenellekään muulle tuttua? Eihän tämä maailmaa kaada, minä teen joka tapauksessa töitä vielä toista tuntia ja nyt hän on sentään hävinnyt pois häiritsemästä noilla kaupassakäyntikysymyksillään. Jotenkin olemme vain niin äärettömän kaukana toisistamme temperamentiltamme. Jos minä päätän lähteä kirjastoon, huikkaan puolisolle, että lähden käymään kirjastossa, onko hänellä jotain palautettavaa tai pitääkö käydä kaupassa, ja hyppään autoon ja lähde. Hänellä kaikki kestää.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oikea syy, että sua ärsytti sen aikailu?
Ei kai teillä kotona mitään aikatauluja ole?
Sitähän minä tässä yritän pohtia. Se, että meillä on niin erilaiset käsitykset ajasta? Edelleen ajattelen, että ku toinen sanoo lähtevänsä kohta tai olevansa lähdössä niin se tarkoittaa, että hän on lähdössä. Mutta hänen kohdallaan se ei tarkoita, vaan se lähteminen voi tapahtua 2-3 tunnin kuluttua. Ja minä taas ehdin ajatella, että ok, hän lähtee ihan kohta ja silloin minun on hyvä hetki esimerkiksi soittaa joku sellainen työpuhelu, jonka haluan soittaa rauhassa. Tai vaikka pitää lounastauon omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oikea syy, että sua ärsytti sen aikailu?
Ei kai teillä kotona mitään aikatauluja ole?
Varmaan se jahkaaminen on se, mikä häiritsee. Jos toinen höpöttää vieressä, että minä lähden nyt, ei vaan nyt, pitääkö kaupasta tuoda jotain? Nyt minä lähden, sanoitko sinä, mitä kaupasta pitää tuoda? Ja siinä pitäisi samalla yrittää töitä tehdä, niin kyllähän se ärsyttää. Ja kun luulee jo, että hän lähti, ja saa viimeinkin työrauha, hän ilmestyy ovelle, ja hiukkaa heipat "Nyt minä lähden".
nimim. kokemusta on
Ymmärrän hyvin, minulla on ystävätär, jonka kanssa kaikki kestää, kestää...myöhästyy yleensä aina tapaamisista. Asutaan eri paikkakunnilla, käyn joskus hänen luonaan ja kaikki ruuanlaitot, kahvin keitot ja lähtemiset venyy ja venyy, jos en itse ala toimeen. Yritän aina ajatella, että se nyt vaan on tollanen mutta kyllä aina alkaa ärsyttämään. Joskus ennen koronaa kun lähdettiin johonkin matkalle, niin se olin aina minä joka tutkin aikataulut, hinnat ja varasin liput. Hän ei ota mistään vastuuta.
Onneksi ei tarvi joka päivä olla tekemisissä😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oikea syy, että sua ärsytti sen aikailu?
Ei kai teillä kotona mitään aikatauluja ole?Varmaan se jahkaaminen on se, mikä häiritsee. Jos toinen höpöttää vieressä, että minä lähden nyt, ei vaan nyt, pitääkö kaupasta tuoda jotain? Nyt minä lähden, sanoitko sinä, mitä kaupasta pitää tuoda? Ja siinä pitäisi samalla yrittää töitä tehdä, niin kyllähän se ärsyttää. Ja kun luulee jo, että hän lähti, ja saa viimeinkin työrauha, hän ilmestyy ovelle, ja hiukkaa heipat "Nyt minä lähden".
nimim. kokemusta on
Kiitos, sanoitit hyvin juuri sen, mitä tunnen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmensikö hän, milloin hän aikoi käydä kirjastossa? Ehkä teillä vain on eri käsitys siitä miten paljon etukäteen on hyvä kertoa aikeistaan — tai siitä, pitääkö aikeestaan kertoa vasta sitten kun on täysin varma siitä.
Erilaiset temperamentit, ei tule muuttumaan koskaan. Meillä myös, mutta vähän eri tavalla. Mies on hidas, mutta ei tuohon tyyliin vaan niin että itse liikkeet ja puhe on h-i-t-a-i-t-a ja rauhallisia. Puheäänikin hiljainen. Molemmat vanhempansa ovat samanlaisia hitaitaa hämäläisiä. Itse taas olen tulinen, nopea ja äänekäs. Onhan tässä ollut kestämään opettelemista, välillä on kumpaakin ärsyttänyt paljon toisen olemistapa. 12 vuodessa kyllä on tottunut eikä jaksa asiaa sen enempää miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täsmensikö hän, milloin hän aikoi käydä kirjastossa? Ehkä teillä vain on eri käsitys siitä miten paljon etukäteen on hyvä kertoa aikeistaan — tai siitä, pitääkö aikeestaan kertoa vasta sitten kun on täysin varma siitä.
Jos sanoo että "lähdenpä käymään kirjastossa" niin kyllä se mullekin tarkoittaisi että ihan piakkoin on lähdössä, jos ei heti. Miksi ei voisi sanoa "meinaan käydä tänään kirjastossa" jos tietää vain että se tulee tapahtumaan jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Täsmensikö hän, milloin hän aikoi käydä kirjastossa? Ehkä teillä vain on eri käsitys siitä miten paljon etukäteen on hyvä kertoa aikeistaan — tai siitä, pitääkö aikeestaan kertoa vasta sitten kun on täysin varma siitä.
Tämä on meillä toistuvaa, lähes jokapäiväistä, tänään aiheena oli kirjastossa käynti. Yhtä lailla hän voi sanoa vaikkapa menevänsä leikkaamaan nurmikon. Minä kuulen hänen sanovan: "Lähden leikkaamaan nurmikon". Hän siis voi ilmaista asian ihan noilla sanoilla. Tai että "menen kohta leikkaamaan nurmikon". 2-3 tuntia myöhemmin hän edelleen haahuilee keittiössä tai olohuoneessa tai rappusissa ja on menossa leikkaamaan nurmikkoa.
Kaikin puolin ihana ihminen ja puoliso, mutta tässä asiassa raskas. Seurusteluaikanamme bussi, jolla olin tulossa hänen luokseen, hajosi noin 15-20 min matkan päässä hänen luotaan. Oli talvi ja paukkupakkanen. Soitin hänelle, että mitä tehdään, kun vaihtobussi tulee kaukaa ja siinä menee hyvinkin yli 20 minuuttia ennen kuin se ehtii perille. Hän sanoi tulevansa hakemaan, etten joudu odottelemaan kylmenevässä bussissa. Vajaan puoli tuntia odotettuani soitin hänelle, että onko jotain sattunut kun häntä ei kuulu, ja hän oli vasta tekemässä lähtöä.
Nykyisin hän on tsempannut siinä, että jos meidän on oltava määräaikaan mennessä jossain (esim. lentokentällä tai sovitussa tapaamisessa), niin silloin lähteminen onnistuu sovitusti. Mutta se edellyttää, että on lyöty lukkoon tarkka kellonaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on. Puolen tunnin yhteinen ulkoilu tarkoittaa puolen tunnin alkuvalmisteluja ja puolen tunnin loppuselvittelyjä. Yhteensä aikaa puolen tunnin ulkoiluun kuluu ainakin tuo puolitoistatuntia
Minä olen hidastahtinen, mutta en jankkaa asiaa. Saattaa mennä pari tuntia että saan itseni liikkeelle, mutta ilmoittelen vasta sitten kun oikeasti lähden.
Mikä on oikea syy, että sua ärsytti sen aikailu?
Ei kai teillä kotona mitään aikatauluja ole?