Onko valehtelu tällaisessa tilanteessa ok?
Eli tilanteessa, jossa on kyse omasta tai läheisen arkaluontoisesta terveysasiasta, ja keksii valheen, että "silloin ei käy, syystä x" ja tuo x on ihan hatusta vedetty, esim matka tai tapaaminen toisen ihmisen kanssa. Ei onnistu sanoa, että on henkilökohtaista menoa tms., koska toinen jäisi utelemaan tai tilanteesta tulisi muuten vain vaivaannuttava. Onko tuollaisessa tilanteessa valehtelu teidän mielestänne ok? Miten itse toimitte vastaavanlaisissa tilanteissa?
Kommentit (10)
Mutta kun se ei käy. Ei kertakaikkiaan käy. Miksi pitäisi selitellä tai valehdella?
Valehtelu on joskus hyvä asia, esim jopa hengissä säilymisen kannalta. Suosittelen siis tiukan paikan tullen valehtelemaan sujuvasti.
Jättäisin sen syystä x kokonaan sanomatta
"Ei käy. Kun ei vaan käy. Ei kuulu sulle miksi. Yksityisasia."
Siis läheiset tietysti on eri asia mutta henkilö kohtaiset asiat ei kuulu sulle .
Vierailija kirjoitti:
"Ei käy. Kun ei vaan käy. Ei kuulu sulle miksi. Yksityisasia."
Minusta tuntuisi pahalta sanoa hyvälle ystävälle/tuttavalle/läheiselle noin. Olenko ainoa? Olen ehkä normaalisti sen verran avoin, että kyseinen ihminen saattaisi jopa tuollaisen lauseen perusteella arvata, mistä on kyse, tai ainakin tuntuisi siltä ja lopulta vaan paljastaisin koko asian. Ja silti valehtelukin tuntuu niin pahalle ja vaikealle. Huoh. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei käy. Kun ei vaan käy. Ei kuulu sulle miksi. Yksityisasia."
Minusta tuntuisi pahalta sanoa hyvälle ystävälle/tuttavalle/läheiselle noin. Olenko ainoa? Olen ehkä normaalisti sen verran avoin, että kyseinen ihminen saattaisi jopa tuollaisen lauseen perusteella arvata, mistä on kyse, tai ainakin tuntuisi siltä ja lopulta vaan paljastaisin koko asian. Ja silti valehtelukin tuntuu niin pahalle ja vaikealle. Huoh. :D
No nolompaahan se sille utelijalle on. En mä ainakaan tivaa syytä jos jollekin ei joku meno käy.
Tuo juuri tyypillinen esimerkki naisten metatyöstä, pitää pohtia jotain täysin turhaa asiaa pääpuhki.
Eikö olekin jännä juttu, että kun joku käyttäytyy huonosti, esim. jankuttaa ja utelee asioita jotka ei pitäisi sitä ihmistä edes kiinnostaa, niin SINÄ tunnet olosi noloksi? Vaikka sen toisen kuuluisi hävetä?
Itse olen opetellut ihan sanoittamaan näitä tilanteita ääneen. "Miksi utelet? Oletko liian utelias? Eikö äitisi ole opettanut ettei tungeta omaa nokkaa muiden yksityisasioihin? Mitä teet tällä tiedolla? Itse en ainakaan kehtaisi udella. Meinaatko vielä pitkäänkin jankuttaa samaa asiaa? Sulla taitaa olla ihan pakkomielle nyt." jne.
Tietysti on.