Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muisteletteko koskaan menneitä työpaikkoja ja kavereita ja tilanteita?
Tikku silmässä
05.10.2021 |
Jos vaikka 20 vuotta sitten on ollut jollain lailla kiperä tilanne ja olette pakosta olleet työssä, josta kyllä toisaalta vähän tykkäsittekin, mutta pomot ja työkaverit oli syvältä.
Jättivät kuitenkin sen kielteisen muistijäljen jotenkin.
Minä haluaisin unohtaa ainakin kaksi työpaikkaani, mutta silloin tällöin ne pulpahtavat mieleen.
Kommentit (14)
Kyllä siinä draamaa riittää kun keskenkasvuiset ryhtyvät yrittäjiksi ja perustavan firman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää kommentteja tähän.
En minä ainakaan pysty aktiivisesti unohtamaan jotain ikävää tapahtumaa tai ikävää ihmistä, niitä tulee silloin tällöin mieleen.
Kaikki tapahtumat ovat jossain mielen perukoilla koko iän. Ellei nyt tule muistisairaaksi.
En tietoisesti muistele, mutta joskus tulee mieleen. Lähinnä koen suurta kiitollisuutta p*skalle esimiehelle, jonka ansiosta silmäni lopulta aukenivat riittävästi ja tajusin lähteä pois.
Niin kyllä on paras lähteä muualle töihin heti kun vain voi, vaikka sitten tykkäisikin työtehtävistä. On se niin tärkeää kuitenkin että viihtyy eikä tule kiusatuksi ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden äitiysloman sijaisuuden muistan, se oli elämäni pohjanoteeraus työympäristönä. Narsisti pomo ja toimitusjohtajan rouva lähiesimiehenä, joka ei missään vaiheessa antanut vastuita minulle sijaiselle vaan koki tärkeäksi sotkea joka tilauksen - toimitiloissa "rivityöntekijöiden" kirjaamat asiakastyötkin. No mutta, kouluttauduin työn ohessa erikoistumisopinnot alkuperäiselle alalleni ja pääsin määräaikaisuuden päätyttyä luontevasti eroon koko työyhteisöstä.
Muistan vain ikävät asiat. En muistele hyvällä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opetellut tietoisesti päästämään irti menneestä. Eli en muistele.
Vierailija kirjoitti:
Olen opetellut tietoisesti päästämään irti menneestä. Eli en muistele.
Paljasta nyt kikkasi, minä ainakin haluaisin aktiivisesti unohtaa montakin asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista muutakaan menneisyydestä. Mieleni ei kerää jostain syystä muistoja. Ehkä liikaa traumoja.
Täällä eräs muistelija. Muistelen -todella- usein tilanteita, ihmisiä, suhteita, työpaikkoja, matkoja. Kaikkea hyvää ja huonoa mitä olen menneisyydessä kokenut. Ihan pieniäkin juttuja. Saatan myös muistella seksikertoja exieni kanssa, heidän peniksen kokoaan tai millaista oli suudella heidän kanssaan. Kaikkia muitakin seikkailuja mitä yhdessä koimme. Mietin myös paljon entisiä ystävyyssuhteita, joista aika virrannut. Muistelen entisiä asuntojani ja mitä itse tunsin niissä. Millainen ihminen itse olin.
Olen välillä ajatellut, että tämä on vähän hulluakin. En tiedä tekeekö moni samaa? Minulla on valokuvatarkka muisti ja todella pääsen eläytymään syvälle muistoihin pitkiksikin ajoiksi. Näin viihdytään itseäni kun on tylsää. Tulevaisuutta sen sijaan en mieti, enkä osaa kunnolla haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs muistelija. Muistelen -todella- usein tilanteita, ihmisiä, suhteita, työpaikkoja, matkoja. Kaikkea hyvää ja huonoa mitä olen menneisyydessä kokenut. Ihan pieniäkin juttuja. Saatan myös muistella seksikertoja exieni kanssa, heidän peniksen kokoaan tai millaista oli suudella heidän kanssaan. Kaikkia muitakin seikkailuja mitä yhdessä koimme. Mietin myös paljon entisiä ystävyyssuhteita, joista aika virrannut. Muistelen entisiä asuntojani ja mitä itse tunsin niissä. Millainen ihminen itse olin.
Olen välillä ajatellut, että tämä on vähän hulluakin. En tiedä tekeekö moni samaa? Minulla on valokuvatarkka muisti ja todella pääsen eläytymään syvälle muistoihin pitkiksikin ajoiksi. Näin viihdytään itseäni kun on tylsää. Tulevaisuutta sen sijaan en mieti, enkä osaa kunnolla haaveilla.
Mä joskus muistelen tuolla tavoin ihan mun aviomiestä, kun tapasin hänet 15 vuotta sitten. Ehkä tuo muistelu jollain tapaa myös ylläpitää mun kiinnostusta häneen. Se oli silloin alkuhuumassa niin intohimoista ja erityistä. Nykyään on jotenkin vaikea virittyä tuossa määrin, kun toinen on tuttuakin tutumpi, on väsymystä, kiirettä, pienet lapset, eikä tuo mieskään erityisemmin mitään vaivaa näe vietelläkseen. On sitten itse kehitettävä sitä romantiikan tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs muistelija. Muistelen -todella- usein tilanteita, ihmisiä, suhteita, työpaikkoja, matkoja. Kaikkea hyvää ja huonoa mitä olen menneisyydessä kokenut. Ihan pieniäkin juttuja. Saatan myös muistella seksikertoja exieni kanssa, heidän peniksen kokoaan tai millaista oli suudella heidän kanssaan. Kaikkia muitakin seikkailuja mitä yhdessä koimme. Mietin myös paljon entisiä ystävyyssuhteita, joista aika virrannut. Muistelen entisiä asuntojani ja mitä itse tunsin niissä. Millainen ihminen itse olin.
Olen välillä ajatellut, että tämä on vähän hulluakin. En tiedä tekeekö moni samaa? Minulla on valokuvatarkka muisti ja todella pääsen eläytymään syvälle muistoihin pitkiksikin ajoiksi. Näin viihdytään itseäni kun on tylsää. Tulevaisuutta sen sijaan en mieti, enkä osaa kunnolla haaveilla.
Luin just jotain kirjaa, jossa se päähenkilö (mies) kirjoittaa (nais)kirjailijan vinkistä itselleen kirjaa ja luo itselleen naisen, joka sitten alkaa elämään hänen kuvitelmissaan jokapäiväistä elämää hänen kanssaan. Sillä ajattelumallilla luodaan kuulemma todellisimmat kirjat, mestarit osaavat luoda ympärilleen lukuisia ihmisiä tahi vaikka kokonaisen kylän. Eli alapa kirjoitella.
Alue: Aihe vapaa
Yritin joku aika sitten muistella, että mistä johtui eräs vuosien takainen kriisi, enkä muistanut enää. Toisin sanoen kaikki sellainen draamailu on aika turhaa. Veikkaan, et moni purkaa omia henkilökohtaisia ongelmiaan oireilemalla töissä ja näin sitä sitten kriisiä pukkaa kaikille.