Kokemuksia toisena naisena olemisesta?

Päädyin tietämättäni. Mies oli eka seuristelukumppanini ja tuplasti ikäiseni. Suhde jatkui kokonaisuudessaan noin seitsemän vuotta ja toinen suhde paljastui vasta vähän ennen eroamme.

Työkaveri. Aikuinen ihminen tietää mitä tekee ja minä en ole kenenkään lapsenvahti.

Case A: minulla oli meneillään "biletyskausi" enkä hakenut mitään vakavaa. Törmäsin mieheen usein yökerhoissa, joissa kävin, ja lähdimme minun luokseni jatkoille. Joskus kävimme yhdessä ulkona syömässä mutta enimmäkseen harrastimme vain seksiä. Välillä lähdimme molemmat tai toinen jonkun muun kanssa baarista pois. Hän oli siis puhtaasti hoito, ei vakavasti otettava. Minulle ei tullut yllätyksenä, että hän oli naimisissa, mutta se tuli, että hänestä oli tapailumme aikana tullut isä. Kun se selvisi, lopetin tapailun.

Case B: tutustuimme tiettyyn yhteiseen kiinnostuksen kohteeseen liittyvässä porukassa. Hän ilmaisi suoraan olevansa naimisissa eikä aio erota mutta halusi tutustua minuun, koska piti minua seksikkäänä, hyvännäköisenä ja hauskana. Tapailimme jonkin aikaa, vietimme yhdessä jonkun mökkiviikonlopun mutta enimmäkseen minun luonani. Teimme paljon muutakin kuin harrastimme seksiä. Olin itse toipumassa kipeästä erosta, joten en kaivannut mitään muuta. Emme koskaan puhuneet hänen avioliitostaan tai puolisostaan. Kovin pitkään se suhde ei kuitenkaan jatkunut, en enää muista miksi mielenkiintoni loppui.

Tapasin reilusti vanhemman miehen luennolla yliopistolla ja hän hakeutui usein seuraani. Jonkun ajan kuluttua pyysi treffeille. Suostuin, koska minua imarteli, että hän valitsi juuri minut. Olin 20-vuotias sellainen kympin tyttö enkö ollut koskaan seurustellut. Hän vei minut syömään hienoon ravintolaan ja kuutamokävelylle. Sinä iltana vain suudeltiin, mutta aika nopeasti treffit muuttuivat vain seksitapaamisiin, useimmiten oman solukämppäni kämäsessä huoneessa. Tiesin, että hänellä oli lapsia, sillä hänen käsivarsiin oli tatuoitu heidän nimensä ja niiden näkeminen seksin aikana tuntui oudolta😅 Hän kuitenkin kertoi olevansa eronnut. Kolmen kuukauden jälkeen tuntematon nainen tuli kaupan kassajonossa mun luokse, sanoi vaan kylmästi että mitä jos etsisit itsellesi oman miehen etkä viettelisi toisten miehiä. Näytti puhelimesta lasten kuvia ja sanoi, että toivottavasri mietit heitä seuraavan kerran kun päätät panna naimisissa olevaa miestä, senkin halveksittu kodinrikkoja. Olin aivan kauhuissani ja jäädyin enkä saanut sanottua mitään. Tuntui että tuo hetki kesti ikuisuuden ja koko kauppa tuijotti. Hän marssi tiehensä ja itse luikin vähin äänin kotiin, blokkasin miehen numeron ja itkin sydänsuruja ja koko tilannetta viikon. Olihan hän ensimmäinen mieheni ja luulin olevani rakastunut. En ole koskaan miehestä kuullut sen jälkeen, ei myöskään enää näkynyt millään luennoilla, vaikka opiskelin vielä neljä vuotta lisää. Kerran stalkkasin Facesta ja Instagramista ja löysin vaimon tilin. Näyttävät olevan vielä yhdessä.

Vaikka aluksi olin aivan rikki ja koin hirveää häpeää, niin ajan kanssa tajusin, että kyllähän tässä oli kyseessä vanhemman miehen hyväksikäyttö nuoresta kokemattomasta tytöstä, eikä niinkään siitä, että olisin jotenkin sotkeutunut tahallani naimisissa olevaan mieheen ja auttanut häntä pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Päädyin tietämättäni. Mies oli eka seuristelukumppanini ja tuplasti ikäiseni. Suhde jatkui kokonaisuudessaan noin seitsemän vuotta ja toinen suhde paljastui vasta vähän ennen eroamme.

Viitaten vastaajaan nro 4, minun tarinani muistuttaa hieman hänen tarinaansa. Eli olin parikymppinen ja kohtaamani karismaattinen ja hauska viisikymppinen oli eka mieskontaktini tai -suhteeni koskaan. Olin myös yliopisto-opiskelija ja tapasimme minun pienessä yksiössäni.

Tapailu oli seksipitoista, muttei minulla ollut vertailukohtiakaan ja olin ihastunut itsekin. Hänen isossa talossaan sain käydä kaksi kertaa koko seitsemänvuotisen suhteemme aikana (hänellä oli ko. epäsuhtaan aina lukuisia selityksiä). Luulin pääseväni vielä joskus naimisiin ja että perustaisimme perheen vuosien tapailun jälkeen.

Mies oli se lurjus ja vedättäjä siinä kuviossa. Kun pettäminen selvisi, mies koetti kiistää sitä viime hetkeen saakka, osin halpahintaisin keinoin mm. väittämällä, ettei pettäminen haittaisi, jos kumpikaan meistä ei olisi tiedetty toistemme olemassaolosta.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri. Aikuinen ihminen tietää mitä tekee ja minä en ole kenenkään lapsenvahti.

Entäs miehen vaimo. Eikö omatunto kolkuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri. Aikuinen ihminen tietää mitä tekee ja minä en ole kenenkään lapsenvahti.

Entäs miehen vaimo. Eikö omatunto kolkuta?

Jotain vikaa on suhteessa, jos toisella on sivusuhde. Se ei saa suhteelta mitä haluaisi. Itse eroaisin. En alkaisi pitää kahta suhdetta. Enkä edes jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri. Aikuinen ihminen tietää mitä tekee ja minä en ole kenenkään lapsenvahti.

Entäs miehen vaimo. Eikö omatunto kolkuta?

Jotain vikaa on suhteessa, jos toisella on sivusuhde. Se ei saa suhteelta mitä haluaisi. Itse eroaisin. En alkaisi pitää kahta suhdetta. Enkä edes jaksaisi.

Sellaista suhdetta ei ole jossa mies ei panis kaunista naista, mikäli siihen on mahdollisuus. Ero on vain siinä kuinka paljon on halua tehdä asian suhteen.

Joo. En tosin tietoisesti ole ollut. Mä sain tietää niin että naisystävä otti minuun yhteyttä ja haukkui minut lyttyyn.

Jatkoivat sen jälkeen "onnellisena" yhteiseloaan ja sain kuulla vielä jälkikäteen siitä että koitan viedä toisten miehet 🙄

Rakastuin. Ja niin rakastui hänkin.

Vierailija kirjoitti:

Päädyin tietämättäni. Mies oli eka seuristelukumppanini ja tuplasti ikäiseni. Suhde jatkui kokonaisuudessaan noin seitsemän vuotta ja toinen suhde paljastui vasta vähän ennen eroamme.

Suhteet jotka jatkuvat näin pitkään hämmästyttävät. Siis mitenkään osoittelematta ketään miten on mahdollista että suhde voi pysyä yllä vuosia niin ettei suhde tullut ilmi aikaisemmin.

Olin toinen nainen, en tiennyt sitä. Asia selvisi kuntosalilla, missä laitoin suihkun jälkeen miesystävältä saadut riippukorvakorut korviini, ja tyylikäs nainen vieressäni sanoi omistaneensa samanlaiset, äskettäin hävinneet (mistä häviämisestä miehensä oli nostanut metelin kotona). Juttelimme ja olimme molemmat shokissa kun tajusimme tilanteen. Hänellä oli kuva lompakossaan miehestä ja lapsista. Minulla ei ollut kuvaa, mutta siinä hän oli, suuri rakkauteni, vaimonsa lompakossa, hymyilevänä, lasten kuvien vieressä. Muka jo kauan sitten eronnut.

Lähdimme sieltä yhdessä ’minun’ treffeilleni miehen kanssa. Oli kyllä elämäni oudoin tilanne. Miehen vaimo kertoi siinä treffeillä miehelle, että oli jo kauemmin epäillyt uskottomuutta, onkinut selville asoita, eikä ollut sattumaa, että oli samalla salilla samaanaikaan kanssani.

Minä nuolin näppejäni kauan.

Mies ja hänen vaimonsa kuulema erosivat.

Korvakorut piti vaimo.

Ei enää ikinä!