Olen iltavirkku ja tuntuu kurjalta elää ihmisten kanssa jotka eivät tätä hyväksy. Ensin vanhemmat, nyt oma puoliso!

Oletko jo saanut rokotteet?

Miksi et enää käy töissä?

Miten parinvalinta meni omasta mielestä.

Ymmärrän, että mies suuttuu jos päpätät korvan vieressä tai koluat yöllä, kun toinen (ehkä työssäkäyvä) yrittää nukkua. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi mies vinkuu sinut viereensä, muttei anna edes puhelinta selata.

Meillä mies tulee illalla aikaisin sänkyyn, koska itse menen hyvissä ajoin nukkumaan. Hän haluaa tulla viereeni, muttei saa vielä nukuttua. Hän selaa puhelinta jne. eikä tämä kyllä mitenkään mua häiritse.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et enää käy töissä?

Selän takia. Työtapaturma, työterveyslääkäri mokasi ja sain pysyvän haitan. Kela mielestä olen  kyllä työkykyinen..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten parinvalinta meni omasta mielestä.[/quote

Hyvin kiitos. Me rakastamme katsoa vanhoja film noir elokuvia  ja juoda teetä.  Kumpikin rakastaa syksyä ja  kummallakin on tatuointeja. Mieheni on sielunkumppanini,  vaikka tuhlaakin yöt  nukkumalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et enää käy töissä?

Selän takia. Työtapaturma, työterveyslääkäri mokasi ja sain pysyvän haitan. Kela mielestä olen  kyllä työkykyinen..

Ap

Ymmärtäähän tuon.

Ihmiset on ilta- tai aamuvirkkuja ja sitä ei voi muuttaa. 

Mitä mieltä kellojen kääntämisestä?

No eikö se ole hyvä, jos tykkää käydä vaikka yöllä töissä?

Kuulostat ihan entiseltä häirikkönaapurilta. Siellä akka oli työtön ja valvoi yömyöhään saakka ja paukutti kaappeja ja siivoili, sitten makasi puolille päiviin asti. Itse piti herätä väsyneenä töihin aamulla, tein etätöitä. Hanki apua uniongelmiin, siitä joutuu kärsimään muutkin.

Nuoruudessani seurustelin miehen kanssa jolla oli täysin erilainen vuorokausirytmi kuin itselläni. Itse olen aamuvirkku ja viikonloppuisinkin päivät meni siihen että odottelin miestä herääväksi joskus iltapäivällä. Tein toki omia juttujani aamulla/päivällä, mutta yhteiset tekemiset usein jäi suunnitelmiksi. Eroon vaikutti moni muukin asia, mutta jälkikäteen mietin etten voisi enää elää ihmisen kanssa joka elää täysin eri rytmissä. Nykyisen puolisoni kanssa olemme molemmat aamuvirkkuja, teemme vuorotyötä ja vapaapäivisin on ihanaa herätä yhdessä aikaisin ja on koko päivä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan entiseltä häirikkönaapurilta. Siellä akka oli työtön ja valvoi yömyöhään saakka ja paukutti kaappeja ja siivoili, sitten makasi puolille päiviin asti. Itse piti herätä väsyneenä töihin aamulla, tein etätöitä. Hanki apua uniongelmiin, siitä joutuu kärsimään muutkin.

Hanki itse apua uniongelmiisi, ei se että on eri rytmi tarkoita uniongelmaa, uni tulee oikein hyvin ja virkeänä herää, ei mitään ongelmaa. Ei minua ole koskaan iltavirkkuna häirinnyt aamuisin naapurien aamutoimet, autojen käynnistykset ja rappukäytävässä rääkyvät lapset, minulla kun ei ole uniongelmaa. Sinulla se ongelma on ja sinä siitä kärsit, joten sinun se apu on haettava, ei muiden. Tuo on aamuvirkkujen raivostuttava piirre, kun he kärsivät, vika on muissa, jos muut kärsivät, vika on yhä muissa.

Taidan mennä nukkumaan. Ehkä näen unta Iltavirkkula -nimisestä paikasta, jossa aamuvirkkuja pidetään tyhminä ja laiskoina ja juoppoina, kun epätoivoisesti yrittävät opiskella ja käydä töissä silloin kun aivot luonnostaan haluisivat nukkua. Tarkennuksena tämä oli ensimmäinen viestini ketjuun, en ole siis ap.

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyt siivoamaan ja leipomaan, pystyt kyllä menemään töihin. T: oikeasti selkävammainen

Sellainen aivopieru sinulta tällä kertaa.

Olen samanlainen iltavirkku ollut vauvasta asti(äiti kertoi, että valvotin yökaudet ja aamulla sain usein unenpäästä kiinni, oli vanhemmilleni raskasta aikaa:D) ja tämä on ollut läpi elämän. Olen yrittänyt muuttaa sitä - onnistumatta. Töissä ja opiskellessa olessani olen turvautunut aina nukahtamista parantaviin lääkkeisiin, että olen saanut öisin nukutuksi. Olen vain niin energinen öisin ja iltaisin, ihan sama kuinka väsynyt olen koko päivän ollut, se katoaa iltaan mennessä. Olin koronan takia työtön viime vuoden, mutta nyt onnistuin saamaan yötyön ja elämä rullaa paljon paremmin, kun saa elää oma sisäisen kellon mukaan :)

Sulle sopisi parhaiten asua yksin. Ja jos taloudesta on yhtään tiukkaa, niin mene ihmeessä takaisin töihin, alaahan voi vaihtaa missä iässä tahansa, jos edellinen ammattisi on turhan kuormittava selkääsi ajatellen.

Sulla eri unirytmi kuin useimmilla ja odotat että koska sä olet yökukkuja ei muillakaan ole oikeutta levollisiin yöuniin. Pakkoko sitä on keskellä yötä häärätä ja leipoa?? Katsele kuulokkeet päässä telkkua tai ole muuten hissukseen ja salli muille se normaali unirytmi.

Ymmärrän! Itsekin luontaisesti tykkään valvoa myöhään ja myös nukkua "myöhään". Rakastan tehdä yövuoroja! Nyt kun olen pienten lasten äiti, niin yövuorot eivät enää tunnu niin mukavilta ja mielelläni menen jo klo 23 nukkumaan. Mutta ymmärrän sinua täysin! Oletteko seurustelleet kauan? Voisiko tästä asiasta keskustella ja tehdä jotain kompromissia?

 

Et ole iltavirkku jos yöllä hääräät

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen iltavirkku ollut vauvasta asti(äiti kertoi, että valvotin yökaudet ja aamulla sain usein unenpäästä kiinni, oli vanhemmilleni raskasta aikaa:D) ja tämä on ollut läpi elämän. Olen yrittänyt muuttaa sitä - onnistumatta. Töissä ja opiskellessa olessani olen turvautunut aina nukahtamista parantaviin lääkkeisiin, että olen saanut öisin nukutuksi. Olen vain niin energinen öisin ja iltaisin, ihan sama kuinka väsynyt olen koko päivän ollut, se katoaa iltaan mennessä. Olin koronan takia työtön viime vuoden, mutta nyt onnistuin saamaan yötyön ja elämä rullaa paljon paremmin, kun saa elää oma sisäisen kellon mukaan :)

Minäkin olen aika väsynyt koko päivän. Illalla piristyn ja innostun, saisin asioita aikaan. Mutta sitten onkin jo mentävä nukkumaan, koska aamulla pitää herätä aamuvirkkuyhteiskuntaan. Ja tietenkin minulla on univaikeuksia, tuohan on sama kuin jos aamuvirkun käskettäisiin mennä nukkumaan keskellä päivää. Ja potentiaalia jää käyttämättä!