Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin uupunut erityislapsen äiti. Mistä apua?
03.10.2021 |
Joka päivä itken kun tuntuu etten jaksa enää. Lapsi toiminta- ja puheterapiassa ja käy päiväkodissa pienryhmässä. Lisäksi kunnalta saatu nepsyvalmennusta ja sairaalan lastenpsykiatrisella käymme. Omaa jaksamista ei enää ole. Joka päivä tuntuu että tulee seinä vastaan. Töissä tulee jäätäviä virheitä ja ajatus välillä ihan seis
Kommentit (39)
Ykkönen lisää: oletko liittynyt vertaistukea antavaan ryhmään? Suosittelen, toisilta vanhemmilta saa arkeen vinkkejä ja ymmärrystä paljon paremmin kuin normilasten vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kehitysvammainen lapsi oli välillä perhehoidossa, kun elämä kävi liian raskaaksi. Useimmiten joka toinen viikonloppu, mutta välillä jopa koko viikon. Tää järjestely pelasti meidän elämän.
Kiitos vastauksestasi. Joo, lääkäriin menoa olen vältellyt mutta joku raja on nyt ylittynyt etten pysty enää. En ole yksinhuoltaja ja miehen kanssa yritämme vuorotella.
Olen ymmärtänyt että kotiapua vaikea saada jollei ole todella vaikeasta kehitysvammasta kyse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen lisää: oletko liittynyt vertaistukea antavaan ryhmään? Suosittelen, toisilta vanhemmilta saa arkeen vinkkejä ja ymmärrystä paljon paremmin kuin normilasten vanhemmilta.
Miksi haluaisi vapaa-ajallaankin puhua erityislapsista? Niinä harvoina hetkinä, kun pystyy puhumaan jonkun kanssa? Kyllä silloin haluaa normaalia juttuseuraa.
Siis mitä apua tarvitset? neuvoja arkeen vai keskustelua?
Lapsi tukiperheeseen niin paljon kuin mahdollista ja jos onnistuu, niin väliaikainen sijoitus. Tarvitset täydellisen "loman" lapsesta, jotta voit kuntoutua ja taas jaksat. 3-6 kk ns. omaa elämää auttaa taas jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kehitysvammainen lapsi oli välillä perhehoidossa, kun elämä kävi liian raskaaksi. Useimmiten joka toinen viikonloppu, mutta välillä jopa koko viikon. Tää järjestely pelasti meidän elämän.
Kiitos vastauksesta. Hyvä tietää että tällainenkin järjestely mahdollinen.
Ap
Vertaistuki, oikeasti. Sen arvoa ei voi vähätellä.
Mikä kuormittaa juuri nyt eniten?
Mikä sinua auttaisi?
Millaista apua olisit vailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen lisää: oletko liittynyt vertaistukea antavaan ryhmään? Suosittelen, toisilta vanhemmilta saa arkeen vinkkejä ja ymmärrystä paljon paremmin kuin normilasten vanhemmilta.
Neuvolassa suosittelivat myös keskusteluapua. En ehkä täysin koe että saisin siitä apua. Olen huono keskustelemaan. Pelkästään joidenkin asioiden ajattelu saa itkun aikaan. Enkä ole siis koskaan ollut mitenkään kovin itkuherkkä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen lisää: oletko liittynyt vertaistukea antavaan ryhmään? Suosittelen, toisilta vanhemmilta saa arkeen vinkkejä ja ymmärrystä paljon paremmin kuin normilasten vanhemmilta.
Miksi haluaisi vapaa-ajallaankin puhua erityislapsista? Niinä harvoina hetkinä, kun pystyy puhumaan jonkun kanssa? Kyllä silloin haluaa normaalia juttuseuraa.
No jos haluaa apua, sitä saa parhaiten samassa tilanteessa olevilta. Ei ulkopuolisilta, joilla ei ole kokemusta asiasta. Talonrakentaja kysyy toiselta rakentajalta neuvot, ei sellaiselta, joka ei alaa yhtään osaa.
Vapaa-ajan vietto on sitten asia vähän erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen lisää: oletko liittynyt vertaistukea antavaan ryhmään? Suosittelen, toisilta vanhemmilta saa arkeen vinkkejä ja ymmärrystä paljon paremmin kuin normilasten vanhemmilta.
Miksi haluaisi vapaa-ajallaankin puhua erityislapsista? Niinä harvoina hetkinä, kun pystyy puhumaan jonkun kanssa? Kyllä silloin haluaa normaalia juttuseuraa.
Normaalia juttuseuraa tällä palstalla? Uskon kyllä, että vertaistukiryhmässä ap saisi enemmän apua tilanteeseen. Eikä siellä oleminen ole este muille ihmissuhteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen lisää: oletko liittynyt vertaistukea antavaan ryhmään? Suosittelen, toisilta vanhemmilta saa arkeen vinkkejä ja ymmärrystä paljon paremmin kuin normilasten vanhemmilta.
Neuvolassa suosittelivat myös keskusteluapua. En ehkä täysin koe että saisin siitä apua. Olen huono keskustelemaan. Pelkästään joidenkin asioiden ajattelu saa itkun aikaan. Enkä ole siis koskaan ollut mitenkään kovin itkuherkkä.
Ap
En tiedä mitä joku keskusteluapu auttaa siihen, että on liian raskaan työtaakan alla.. Tarvitsette vapaa-aikaa vastapainoksi lapsen hoitamiselle. Erityislapsen kanssa voi olla todella raskasta vaikka lapsi olisi kuinka rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiedä mistä apua voisi saada.
Minulta kysyttiin tarvitaanko apua. Tämä kysymys esitettiin diagnoosin varmistuttua.
Tietenkin vastasin, että tarvitaan apua. Siinä sitten selvitettiin millaista apua voisimme saada. Ainoa mikä löytyi oli: "jos olet työelämässä niin työterveydestä voit kysyä keskusteluapua".
Joo, ei ole sellaista omassa työterveydessä tarjolla.
Sittemmin olen päätynyt vähentämään töitä. Teen enää puolta päivää ja pidän lomia tuplamäärän. En tiedä miten muuten pystyisin tukemaan lasta riittävästi koulunkäynnissä. Hän on kognitiivisesti kyvykäs enkä halua että hänen koulupolkunsa (ja tulevaisuutensa) kaatuisi tuen puutteeseen.
Anteeksi purkautuminen. Tämä ei varmasti sinua auttanut millään tavalla 😨
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kehitysvammainen lapsi oli välillä perhehoidossa, kun elämä kävi liian raskaaksi. Useimmiten joka toinen viikonloppu, mutta välillä jopa koko viikon. Tää järjestely pelasti meidän elämän.
Kiitos vastauksesta. Hyvä tietää että tällainenkin järjestely mahdollinen.
Ap
Jep, tukiperhettä kannattaa ehdottomasti hakea.
https://www.pelastakaalapset.fi/tukea-lapsille-ja-perheille/tukiperheet/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko yhtään määritellä tarkemmin mikä eniten uuvuttaa? Oman ajan puute, huoli lapsesta, jatkuvan läsnäolon pakko, lapsen ongelmat vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kehitysvammainen lapsi oli välillä perhehoidossa, kun elämä kävi liian raskaaksi. Useimmiten joka toinen viikonloppu, mutta välillä jopa koko viikon. Tää järjestely pelasti meidän elämän.
Kiitos vastauksesta. Hyvä tietää että tällainenkin järjestely mahdollinen.
Ap
Jep, tukiperhettä kannattaa ehdottomasti hakea.
https://www.pelastakaalapset.fi/tukea-lapsille-ja-perheille/tukiperheet/
Erityislapselle ei haeta tukiperhettä vaan perhehoitopaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kehitysvammainen lapsi oli välillä perhehoidossa, kun elämä kävi liian raskaaksi. Useimmiten joka toinen viikonloppu, mutta välillä jopa koko viikon. Tää järjestely pelasti meidän elämän.
Kiitos vastauksesta. Hyvä tietää että tällainenkin järjestely mahdollinen.
Ap
Jep, tukiperhettä kannattaa ehdottomasti hakea.
https://www.pelastakaalapset.fi/tukea-lapsille-ja-perheille/tukiperheet/
Lisäksi kunnan kautta voi saada, joten esim. neuvolassa kannattaa kysyä miten asia etenisi jos sellaista kunnan kautta lähtisi hakemaan.
Ja jos mahdollista niin pyytää apua siihen, että hakea apua. Väsyneenä jo sekin on todella raskasta jos ei heti onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä mistä apua voisi saada.
Minulta kysyttiin tarvitaanko apua. Tämä kysymys esitettiin diagnoosin varmistuttua.
Tietenkin vastasin, että tarvitaan apua. Siinä sitten selvitettiin millaista apua voisimme saada. Ainoa mikä löytyi oli: "jos olet työelämässä niin työterveydestä voit kysyä keskusteluapua".
Joo, ei ole sellaista omassa työterveydessä tarjolla.Sittemmin olen päätynyt vähentämään töitä. Teen enää puolta päivää ja pidän lomia tuplamäärän. En tiedä miten muuten pystyisin tukemaan lasta riittävästi koulunkäynnissä. Hän on kognitiivisesti kyvykäs enkä halua että hänen koulupolkunsa (ja tulevaisuutensa) kaatuisi tuen puutteeseen.
Anteeksi purkautuminen. Tämä ei varmasti sinua auttanut millään tavalla 😨
Kiitos vastauksesta! Meillä hyvin samantapainen ”alku” diagnoosin varmistuttua. Kysyttiin sairaalassa ja myös neuvolassa minkälaista apua tarvitaan. Kaikenlaista terapiaa on lapselle tarjottu ja sen olemme kiitollisena ottaneet vastaan.
Nyt olen tajunnut etten ole itselleni osannut/halunnut pyytää apua kun kaikki ajatukset ovat lapsessa ja hänen terveydessään. Ja ikää hänellä vasta 4 vuotta.
Voi olla että koulun alettua päädyn johonkin samankaltaiseen ratkaisuun töiden osalta.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään määritellä tarkemmin mikä eniten uuvuttaa? Oman ajan puute, huoli lapsesta, jatkuvan läsnäolon pakko, lapsen ongelmat vai mikä?
Huoli lapsesta jatkuvasti mielessä. Sen takia keskittyminen muihin asioihin herpaantuu ja on puolinaista. Pelko tulevaisuudesta ja että asiat muuttuvat huonompaan suuntaan. Hyvin pienikin asia tai askel taaksepäin tuntuu romahduttavalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Joo, lääkäriin menoa olen vältellyt mutta joku raja on nyt ylittynyt etten pysty enää. En ole yksinhuoltaja ja miehen kanssa yritämme vuorotella.
Olen ymmärtänyt että kotiapua vaikea saada jollei ole todella vaikeasta kehitysvammasta kyse.
Ap
Ei tarvitse olla edes vaikeaa kehitysvammaa että saa tukea kotiin. Sosiaalihuoltolain alainen perhetyö yleistyy hurjasti, se ei ole lastensuojelulain alaista toimintaa. Voit ottaa sinne yhteyttä ja kertoa tilanteestasi, he tekevät asiakassuunnitelman miten paljon ja kuinka voivat teitä auttaa. Suosittelen myös tukiperhettä. Näistä tukiperheistä on valitettavasti Suomessa pulaa, mutta se ei estä pyytämästä sieltä apua. Lisäksi jos oikeasti tuntuu ettei todellakaan enää jaksa, voit tehdä lastensuojeluilmoituksen. He auttavat, ja turha pelätä että he ”vievät” lapsesi pois. Lastensuojelun kautta sijaisperhekin väliaikaisesti voisi olla jaksamisesi kannalta vaihtoehto, mutta se voi henkisesti olla raskasta lapselle, etten ehkä sitä suosittele. Mutta toki jos tilanne menee todella todella huonoksi.
Lisäksi mannerheimin Lastensuojeluliitosta voi saada lastenhoitoapua, olikohan n. 10€/h.
Suosittelen myös, että pääset yksin keskustelemaan johonkin mieltä painavista asioista. En itsekään ollut kova keskustelemaan, kävin 5 kertaa mielenterveystoimistosta puhumassa, ja itsellä auttoi kun sai puolueettomasti puhua asioita. Sen lisäksi keskity ja tee asioita, mistä sinä saat iloa elämääsi. Jos et ole tyytyväinen nyt, ala tekemään muutosta. Kauheasti jaksamista❤️
Mene lääkäriin, kuulostaa masennukselta tai burn outilta. Tarvitset niihin hoitoa.
Oletko yksinhuoltaja?
Tosiasia on ikävä kyllä se, että kotiisi ei kukaan tule sinua auttamaan. Jos lapsi on kehitysvammainen, voit hakea hänelle avustajaa vammaislain perusteella, mutta sitä ei välttämättä saa - eika avustaja auta kotona, vaan mahdollistaa vaikkapa koulunkäyntiä.
T.autismikirjolaisen äiti