Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin uupunut erityislapsen äiti. Mistä apua?
03.10.2021 |
Joka päivä itken kun tuntuu etten jaksa enää. Lapsi toiminta- ja puheterapiassa ja käy päiväkodissa pienryhmässä. Lisäksi kunnalta saatu nepsyvalmennusta ja sairaalan lastenpsykiatrisella käymme. Omaa jaksamista ei enää ole. Joka päivä tuntuu että tulee seinä vastaan. Töissä tulee jäätäviä virheitä ja ajatus välillä ihan seis
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään määritellä tarkemmin mikä eniten uuvuttaa? Oman ajan puute, huoli lapsesta, jatkuvan läsnäolon pakko, lapsen ongelmat vai mikä?
Huoli lapsesta jatkuvasti mielessä. Sen takia keskittyminen muihin asioihin herpaantuu ja on puolinaista. Pelko tulevaisuudesta ja että asiat muuttuvat huonompaan suuntaan. Hyvin pienikin asia tai askel taaksepäin tuntuu romahduttavalta.
Ap
Tähän voisi auttaa keskusteluapu ja psykologi, ei toki poista huolia mutta voi löytyä keinoja jaksaa paremmin huolien kanssa. Paljon tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Joo, lääkäriin menoa olen vältellyt mutta joku raja on nyt ylittynyt etten pysty enää. En ole yksinhuoltaja ja miehen kanssa yritämme vuorotella.
Olen ymmärtänyt että kotiapua vaikea saada jollei ole todella vaikeasta kehitysvammasta kyse.
Ap
Ei tarvitse olla edes vaikeaa kehitysvammaa että saa tukea kotiin. Sosiaalihuoltolain alainen perhetyö yleistyy hurjasti, se ei ole lastensuojelulain alaista toimintaa. Voit ottaa sinne yhteyttä ja kertoa tilanteestasi, he tekevät asiakassuunnitelman miten paljon ja kuinka voivat teitä auttaa. Suosittelen myös tukiperhettä. Näistä tukiperheistä on valitettavasti Suomessa pulaa, mutta se ei estä pyytämästä sieltä apua. Lisäksi jos oikeasti tuntuu ettei todellakaan enää jaksa, voit tehdä lastensuojeluilmoituksen. He auttavat, ja turha pelätä että he ”vievät” lapsesi pois. Lastensuojelun kautta sijaisperhekin väliaikaisesti voisi olla jaksamisesi kannalta vaihtoehto, mutta se voi henkisesti olla raskasta lapselle, etten ehkä sitä suosittele. Mutta toki jos tilanne menee todella todella huonoksi.
Lisäksi mannerheimin Lastensuojeluliitosta voi saada lastenhoitoapua, olikohan n. 10€/h.
Suosittelen myös, että pääset yksin keskustelemaan johonkin mieltä painavista asioista. En itsekään ollut kova keskustelemaan, kävin 5 kertaa mielenterveystoimistosta puhumassa, ja itsellä auttoi kun sai puolueettomasti puhua asioita. Sen lisäksi keskity ja tee asioita, mistä sinä saat iloa elämääsi. Jos et ole tyytyväinen nyt, ala tekemään muutosta. Kauheasti jaksamista❤️
Kiitos paljon viestistäsi!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen lisää: oletko liittynyt vertaistukea antavaan ryhmään? Suosittelen, toisilta vanhemmilta saa arkeen vinkkejä ja ymmärrystä paljon paremmin kuin normilasten vanhemmilta.
Neuvolassa suosittelivat myös keskusteluapua. En ehkä täysin koe että saisin siitä apua. Olen huono keskustelemaan. Pelkästään joidenkin asioiden ajattelu saa itkun aikaan. Enkä ole siis koskaan ollut mitenkään kovin itkuherkkä.
Ap
Kuulostaa voimakkaalta uupumukselta enkä ihmettele yhtään. Apua tarvitsette. Keskusteluapu on hyvä, mutta se ei lepoa anna. Onko tukiperhe ym. mahdollista saada, että saat vähän lepoaikaa. Joku väläytteli täällä väliaikaista sijoitustakin, mutta itse ajattelen, että kannattaa kokeilla lievimpien keinojen kautta ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kehitysvammainen lapsi oli välillä perhehoidossa, kun elämä kävi liian raskaaksi. Useimmiten joka toinen viikonloppu, mutta välillä jopa koko viikon. Tää järjestely pelasti meidän elämän.
Kiitos vastauksesta. Hyvä tietää että tällainenkin järjestely mahdollinen.
Ap
Jep, tukiperhettä kannattaa ehdottomasti hakea.
https://www.pelastakaalapset.fi/tukea-lapsille-ja-perheille/tukiperheet/
Erityislapselle ei haeta tukiperhettä vaan perhehoitopaikkaa.
Älä puhu soopaa nyt. Kehitysvammaisille lapsille voidaan hakea perhehoitopaikkaa, mutta erityislapsista vain pieni osa on kehitysvammaisia, ap ei ole kertonut, mistä on kyse.
Tukiperhettä voi hakea muille kuin vammaisille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään määritellä tarkemmin mikä eniten uuvuttaa? Oman ajan puute, huoli lapsesta, jatkuvan läsnäolon pakko, lapsen ongelmat vai mikä?
Huoli lapsesta jatkuvasti mielessä. Sen takia keskittyminen muihin asioihin herpaantuu ja on puolinaista. Pelko tulevaisuudesta ja että asiat muuttuvat huonompaan suuntaan. Hyvin pienikin asia tai askel taaksepäin tuntuu romahduttavalta.
Ap
Voi Ap. Kuulostaa siltä että olet todella kuormittunut ja ymmärrän hyvin miksi. Olen itse kahden nepsylapsen nepsyäiti ja tunnistan tuon huolen ja voimattomuuden tunteen.
Etsiydy vertaistuen piiriin ja ota rohkeasti aikaa itsellesi ja oman hyvinvoinnin tukemiseen, vaikka se tarkoittaisi sairaslomaa.
Hyvä juttu että mies on kuvioissa mukana, se helpottaa paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kevyimmillään apu voisi olla myös tällaista https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/perhekummit/
Perhekummi tulee kotiin tai ulkoilee perheen kanssa tai vaikka on apukäsinä kun käydään kaupassa.
Kiitos oikein paljon kaikille viesteistä! Sain tosi hyviä vinkkejä ja moni asia selkiintyi. Ymmärrän nyt ehkä paremmin myös vertaustuen tärkeyden; tuli jotenkin helpottuneempi olo kun minua ymmärrettiin ja tiedän etten ole ainoa joks painii samanlaisten asioiden äärellä ❤️ Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kiinnostavia on nämä ”saat lapsen hoitoon tukiperheeseen, niin elämä on sitten hyvin”. Ei se niin mene. Jos huoli lapsesta vaivaa töissä, niin vaivaa se myös ”lapsettomien päivien” aikana. Aivan niinkuin lapsi olisi se ongelma, joka poistetaan muiden huoleksi ja vanhemmat sitten rentoutuvat. Fakta on, että perheessä on erityislapsi joka tarvitsee asioita. Se asia ei muutu millään tukiperheillä.
Lähtökohtaisesti arki on saatava teillä sujumaan käytettävissä olevalla energialla. Karsi siis kaikki ylimääräinen paine pois ja keskittykää tekemään perheen arjesta mahdollisimman yksinkertaista ja helppoa. Esim. jatkuva nurkkien kiillottaminen ei ole tarpeellista, vaan ”perussiisti koti” tai pikkuisen rempallaan on ihan fine. Töissä riittää se, että tekee perustyötä. Kaikki projektit, urakehitys ja muut paineet kannattaa nyt muutamaksi vuodeksi unohtaa. Niiden aika on myöhemmin. Tällaisia lopulta aika pieniä juttuja, joista suuri osa on itse tehtyjä paineita suoriutua. Ei tarvitse. Pysäytä. Arvosta sitä mitä teillä on. Se riittää.
Kyllä se siitä.
Tavallaanhan olet lapsen omaishoitaja? Eikö pitäisi olla joku mahdollisuus lomaan? Aloittaisin sairasloman pyytämisellä työterveydestä. Pystyisikö sinun tai miehesi vanhemmat tulla auttamaan niin, että vuorollaan sinä ja miehesi pääsette totaalisesti lomalle esim. hotelliin, mökille tai vuokrattavalle loma-asunnolle?
Voisiko sinulla olla PTSD liittyen lapsesi terveyshuoliin? Siihen auttaisi terapia.
Pitäisi saada asiat järjestettyä niin, että myös teillä olisi omaa aikaa esim. urheiluun, itsensä ilmaisemiseen taiteen avulla, kävely luonnossa, käyminen kahvilassa tai elokuvissa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkea ketju kun ei edes mainita mikä lapsella on. Ap, voidaanko jotenkin puhua lapsen ongelmista? Erityislapsi-tarra ei ole kovin informatiivinen.
Voimia aloittajalle. Toivottavasti asialliset vastaukset täällä palstalla auttavat sinua jaksamaan.
M50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos oikein paljon kaikille viesteistä! Sain tosi hyviä vinkkejä ja moni asia selkiintyi. Ymmärrän nyt ehkä paremmin myös vertaustuen tärkeyden; tuli jotenkin helpottuneempi olo kun minua ymmärrettiin ja tiedän etten ole ainoa joks painii samanlaisten asioiden äärellä ❤️ Ap
Et todellakaan ole yksin. Ihana kuulla että jo tästä purkauksesta oli sinulle apua.
Toivon sinulle ja koko perheellesesi paljon hyvää, asiat järjestyy kyllä.
Miksi et käynyt rasksus-ajalla selvittämässä että kannat vain tervettä lasta ? Omapahan on päätöksesi mutta me muut joudumme kustantamaan tämän vähä-älyisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et käynyt rasksus-ajalla selvittämässä että kannat vain tervettä lasta ? Omapahan on päätöksesi mutta me muut joudumme kustantamaan tämän vähä-älyisen elämän.
Eipä tuolla kommentoijalla paljoa järki päätä pakota.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kiinnostavia on nämä ”saat lapsen hoitoon tukiperheeseen, niin elämä on sitten hyvin”. Ei se niin mene. Jos huoli lapsesta vaivaa töissä, niin vaivaa se myös ”lapsettomien päivien” aikana. Aivan niinkuin lapsi olisi se ongelma, joka poistetaan muiden huoleksi ja vanhemmat sitten rentoutuvat. Fakta on, että perheessä on erityislapsi joka tarvitsee asioita. Se asia ei muutu millään tukiperheillä.
Lähtökohtaisesti arki on saatava teillä sujumaan käytettävissä olevalla energialla. Karsi siis kaikki ylimääräinen paine pois ja keskittykää tekemään perheen arjesta mahdollisimman yksinkertaista ja helppoa. Esim. jatkuva nurkkien kiillottaminen ei ole tarpeellista, vaan ”perussiisti koti” tai pikkuisen rempallaan on ihan fine. Töissä riittää se, että tekee perustyötä. Kaikki projektit, urakehitys ja muut paineet kannattaa nyt muutamaksi vuodeksi unohtaa. Niiden aika on myöhemmin. Tällaisia lopulta aika pieniä juttuja, joista suuri osa on itse tehtyjä paineita suoriutua. Ei tarvitse. Pysäytä. Arvosta sitä mitä teillä on. Se riittää.
Kyllä se siitä.
Mä en nyt ymmärrä kommenttiasi. Ei tässä kukaan ole sanonut, että kaikki muuttuu tukiperheen avulla. Se vapaa viikonloppu kerran kuussa on kumminkin hyvä muutos, josta on apua. Jää aikaa kerrankin keskittyä puolisoon tai vaikkapa muihin lapsiin (ne joilla niitä on).
Eikä tuo millään tavalla sulje pois muita muutoksia. Kaikkia konsteja sopii ja kannattaa hyödyntää!
1
Vierailija kirjoitti:
Miksi et käynyt rasksus-ajalla selvittämässä että kannat vain tervettä lasta ? Omapahan on päätöksesi mutta me muut joudumme kustantamaan tämän vähä-älyisen elämän.
Parempi vähä-älyisyys kuin tuo sun pahuus ja ilkeys.
Erityislapsista vain osa on "vähä-älyisiä" - ja silti heidän hoitoonsa saa panostaa huomattavasti normia enemmän.
Vain pieni osa erityisyyksistä on havaittavissa raskauden aikana. Esimerkiksi oma autismikirjolaiseni on ihan normaaliälyinen, ja ei, sitä ei olisi voinut "selvittää" odotusaikana.
1
Jos olet omaishoitaja, niin sitä kautta on mahdollista saada palvelusetelillä lastenhoitaja muutamaksi tunniksi viikossa. Ja lisäksi pari vuorokautta kuukaudessa täysin vapaata ja lapsi on hoitokodissa sen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kehitysvammainen lapsi oli välillä perhehoidossa, kun elämä kävi liian raskaaksi. Useimmiten joka toinen viikonloppu, mutta välillä jopa koko viikon. Tää järjestely pelasti meidän elämän.
Kiitos vastauksesta. Hyvä tietää että tällainenkin järjestely mahdollinen.
Ap
Jep, tukiperhettä kannattaa ehdottomasti hakea.
https://www.pelastakaalapset.fi/tukea-lapsille-ja-perheille/tukiperheet/
Erityislapselle ei haeta tukiperhettä vaan perhehoitopaikkaa.
Jäi hieman epäselväksi tuo sinun kommenttisi tukiperhettä koskien. On pelkästään tukiperheitä ja perhehoitajia, jotka toimivat myös tukiperheinä. Tätäkö tarkoitit?
T. Perhehoitaja, tukivanhempi
Lähtisin ensin kokeilemaan miehen kanssa järjestelyä jossa molemmat saa omaa aikaa. Käsitin että teillä on vain yksi lapsi?
Rehellisesti sanottuna yhteiskunnalla on teille hyvin vähän tarjota apua, tukiperhe on ehkä ainut konkreettinen mutta sekin tuo omanlaistaan kuormittavuutta.
Tiedän että kuulostaa hyvin kämöiseltä oljenkorrelta tuo oma aika. Mutta se on tärkeää. Itse kävin usein vain lenkillä, autolla ajamassa, shoppailemassa, treeneissä tai jossain jossa en joko miettinyt yhtään mitään tai sitten jäsentelin ajatuksia kun kerrankin sai olla rauhassa.
Ensin en hyötynyt niistä yhtään. Ärsytti, oli huono omatunto ja kotonakin olisi ollut parempaakin tekemistä. Pikkuhiljaa niitä iltoja odotti ja kun aloin tekemään asioita mistä sain virtaa niin silloin se muuttui kultaakin arvokkaammaksi.
Sanoit että olet Polin asiakas? Onko teillä siellä yhteyshenkilö? Se henkilö joka ottaa kopin jokaisesta asiasta mikä mietityttää? Tälläinen olisi oltava. Vähentää ihan hirveästi sitä omaa työtä kun on joku jolle laittas vaikka viestiä kun mikä tahansa asia mietityttää.
Vertaistuki. Liity vaikka facessa ryhmiin jossa on ihmisiä samassa tilanteessa. Sieltä saa vertaistukea, lohtua, ymmärrystä, parhaimmillaan jopa apua. Joskus jopa ystävän.