Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomat työkaverit.
02.10.2021 |
Uusi ulkomaalaistaustainen työkaveri sanoi olevansa iloinen, kun sattuu vuorot samaan aikaan minun kanssa. Kukaan muu ei kuulemma hänelle puhu, ei moikkaa ei siis yhtään mitään. Minä moikkaan, hymyilen, juttelen niitä näitä, vilkutan jos näen hänet kauempana käytävällä.
Näinkin pieni asia vaikuttaa työhyvinvointiin. Miettikää sitä.
Kommentit (20)
Niin, olisihan se mukavaa, jos kaikkia kiinnostaisi työhyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normipäivä Suomessa, ei mitään uutta kaamoksessa.
Meillä kaamoksen lisääntyessä pyrimme huomioimaan työkavereita oienillä piristävillä eleillä, esim tuomme herkkuja kahvitauoille, tervehditään ja tsemitetään jaksamaan jos on rankka päivä.
Tiimi tukee hyvin kun on kurja päivä jostain syystä.
kaikissa työpaikoissa ei todellakaan ole ollut näin ja jaksaminen näkyi uupumisesta johtuvana kiukutteluna ja saikutteluna.
Tämä työpaikka siksi hyvä, koska ihmiset ajattelee hyvällä myös laajemmiin työyhteisönsä jäseniä.
Minun työhyvinvointiani parantaisi huomattavasti se, jos saisin edes taukojen ajaksi vetäytyä yksin omaan huoneeseeni ja omaan rauhaani sen sijaan, että pitää osallistua yhteisille kahvitauoille. Mutta ei, sitä pidetään epäsosiaalisena, jonakin, josta minun olisi opittava pois. Ja kyllä, minulle on niin sanottu.
Joka työpaikalla on niitä tuppisuita jotka korkeintaan moikkaukseen vastaa. Ei työpaikassa ole pakko olla kaikkien kaveri. Jokainen tekee työnsä ja sitten lähtevät kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun työhyvinvointiani parantaisi huomattavasti se, jos saisin edes taukojen ajaksi vetäytyä yksin omaan huoneeseeni ja omaan rauhaani sen sijaan, että pitää osallistua yhteisille kahvitauoille. Mutta ei, sitä pidetään epäsosiaalisena, jonakin, josta minun olisi opittava pois. Ja kyllä, minulle on niin sanottu.
Hyvin hektisessä ja meluisassa työympäristössä (esimerkiksi vilkas päiväkotiryhmä) on erittäin tärkeää että työntekijär vuorollaan pääsevät edes 15 minuutiksi ---->yksin<----- kahvi/teekupin kanssa ihan rauhalliseen ja hiljaiseen tilaan.
Huomattavasti paremmin jaksetaan työyhteisössä jossa näin toimitaan.
Monissa on ihan lakisääteinen tauko unohdettu !
Vierailija kirjoitti:
Minun työhyvinvointiani parantaisi huomattavasti se, jos saisin edes taukojen ajaksi vetäytyä yksin omaan huoneeseeni ja omaan rauhaani sen sijaan, että pitää osallistua yhteisille kahvitauoille. Mutta ei, sitä pidetään epäsosiaalisena, jonakin, josta minun olisi opittava pois. Ja kyllä, minulle on niin sanottu.
Ei todellakaan tarvitse oppia pois!
Meillä kaikki rauhoittuu tauon aikana yksikseen! Se on viisasta!
Ja hyvin jaksetaan taas loppupäivä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli espanjalainen nainen töihin. Puhuu paljon ja on ystävällinen jne. Niin sitä osa pitää hulluna, kun on niin avoin kaikessa. Sanoin, että toi kuuluu niiden omaan kulttuuriin, että välittää ja keskustelee kaikesta. Noille kun se oma perhe ja ystävät on kaikki kaikessa. Olisitte iloisia, että edes yksi aidosti välittää teistä, vaikka ette nyt kavereita olekaan. Ei se sitä tahalteen tee eikä utele elämistänne. Hän on kova nainen leipomaan ja tuo töihin aina kaikenlaista herkkua, niiin osa on sitä mieltä, että yrittää liikaa. Olin ok mitvit oikeesti. Ihmisten asenne on kummallinen, mutta tyypillisiä suomalaisia, ketkä ei ole käynyt Viroa pidemmällä. Ei hirveä ylläri, että vastustajat on naisia. Varmaa pokaa niiden miehet joskus.
Vierailija kirjoitti:
Minun työhyvinvointiani parantaisi huomattavasti se, jos saisin edes taukojen ajaksi vetäytyä yksin omaan huoneeseeni ja omaan rauhaani sen sijaan, että pitää osallistua yhteisille kahvitauoille. Mutta ei, sitä pidetään epäsosiaalisena, jonakin, josta minun olisi opittava pois. Ja kyllä, minulle on niin sanottu.
Yleensä kontrollointiin ja juoruiluun taipuvaiset vetävät herneet nenään siitä, jos joku haluaa viettää tauot omassa rauhassaan. Silloin heillä ei ole niin hyviä mahdollisuuksia saada otetta ihmisestä ja päästä urkkimaan tämän yksityisasioita, joita voivat selän takana sitten repostella.
Ylipäätään työelämässä vallitsee aika erikoinen joko-tai -jako siinä, miten työkavereiden kanssa ollaan tekemisissä. Joko ollaan niin sulkeutuneita, ettei ei edes vastata tervehdyksiin tai sitten kaikki pakotetaan olemaan kavereita keskenään ja jakamaan kaikki yksityisasiansakin. Sellainen keskitien avoimuus - eli kaikkien kanssa pystytään tekemään hommat ongelmitta mutta kaveriksi ei ole pakko ryhtyä - vaikuttaa olevan harvinaisempaa. Näissä "yhteisöllisissä" työpaikoissa myös unohdetaan se, että kaikille ei todellakaan ole viisasta kertoa mitään henkilökohtaisempaa itsestään. Monilla työpaikoilla se sosiaalisuus kun on lähinnä juoruilua muista ihmisistä. Sitten siitäkin loukkaannutaan, jos jonkun samanhenkisen työkaverin kanssa on läheisempi kuin muiden, vaikkei se vaikuttaisi itse työntekoon millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli yhdessä koulussa pikkupaikkakunnalla esimiehenä rehtori, joka ei tervehtinyt. Eikä puhunut mulle muutenkaan. Tyyppi kahvitteli kuitenkin joittenkin kanssa iloisena poikana!
Tervehtiminen työpaikalla on peruskohteliaisuuteen kuuluvaa.
Moukkamaista olla tyly. Teeskennellä siis, ettei näe toista ihmistä ja tätä ei tarvitse tervehtimällä huomioida koska ketään ei ole muka olemassa samassa tilassa.
Muu sosialisointi on sitten oman harkinnan varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin se kannattaa oikeasti tajuta, ettei työkaveri ole ystävä. Ai että se tuntuu pahalta kun sen oppii. Puukko tulee suoraan selkään.
Todella hyvin yllä oleva sanoi "käydään vain töissä ja lähdetään kotiin" mtn sosiaalista peliä tai ystävyyttä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minun työhyvinvointiani parantaisi huomattavasti se, jos saisin edes taukojen ajaksi vetäytyä yksin omaan huoneeseeni ja omaan rauhaani sen sijaan, että pitää osallistua yhteisille kahvitauoille. Mutta ei, sitä pidetään epäsosiaalisena, jonakin, josta minun olisi opittava pois. Ja kyllä, minulle on niin sanottu.
Sama! Kaikkien odotetaan joka päivä osallistuvan yhteiselle kahvitauolle, joka kestää ainakin puoli tuntia. Itse en edes juo kahvia enää iltapäivästä, mutta pakko sinne on mennä istuskelemaan, jotta ei ihan outona pidetä. Mikään rentouttava tauko se ei minulle ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normipäivä Suomessa, ei mitään uutta kaamoksessa.
Samaa heille tapahtuu kaikialla työ-elämän ulkopuolellakin.Vaikka elätävät itsensä ja perhensä työllä.Eivät melua ,eivät ryypää.Eivät tupakoi parvekeilla.Mutta joillekin ovat kuin härälle punainen vaate ja käytäytyvät heitä kohtan sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normipäivä Suomessa, ei mitään uutta kaamoksessa.
Samaa heille tapahtuu kaikialla työ-elämän ulkopuolellakin.Vaikka elätävät itsensä ja perhensä työllä.Eivät melua ,eivät ryypää.Eivät tupakoi parvekeilla.Mutta joillekin ovat kuin härälle punainen vaate ja käytäytyvät heitä kohtan sen mukaisesti.
Suomalaiset tekevät samaa toisilleenkin. Epäasiallista käytöstä kaikenkaikkiaan.
Määräaikainen työsopimus, joka ei jatku ei sitouta työyhteisöön. Turha kaveerata kun se on väliaikaista. Samoin se laskee työmotivaatiota. Tämä voi olla yksi syy.
Tiedän yhden yrityksen, jossa on/oli kymmeniä työntekijöitä(it-ala) jossa työntekijät joivat
kahvinsa sekä hoitivat myös ruokailussa työpöytänsä ääressä. Eli eivät seurustelleet
ollenkaan keskenään. No työnantaja päätti näin. Joka perjantai työnantaja kustantaa
pizzan jokaiselle työntekijälle, mutta ehtona on, että se syödään yhteisissä tiloissa.
Että näin saataisiin nostettua yhteishenkeä, työntekijät keskustelisivat keskenään ja
kaikilla olisi hauskaa.
No, kysyin myöhemmin eräältä ko. yrityksen työntekijältä, miten kokeilu onnistui.
Hän tuumasi, että ehkä siinä vuoden koeaikana, joku puhuikin jonkun kansss.
Mä puhun mielelläni ulkomaalaisille, koska he ovat iloisempia ja kohteliaampia kuin kantistyökaverit. Lisäksi ulkomaalaisten kanssa homma pysyy täysin small talkissa. Suomalaisissa on ikävä tapa alkaa kysellä henkilökohtaisia perheestä, terveydestä, asuinpaikasta, tai kertoa omista näistä. Sori, mutku mua ei kiinnosta sun lapsen koulunkäyntisi, eikä omani kuulu sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Tervehtiminen työpaikalla on peruskohteliaisuuteen kuuluvaa.
Moukkamaista olla tyly. Teeskennellä siis, ettei näe toista ihmistä ja tätä ei tarvitse tervehtimällä huomioida koska ketään ei ole muka olemassa samassa tilassa.
Muu sosialisointi on sitten oman harkinnan varassa.
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin että joku tulee avokonttoriin, huikkaa kuuluvasti "huomenta!" ja odottaa, että kaikki vastaavat tähän.
En vastaa, jos on työt kesken. Ei ole epäkohteliaisuutta.
Up