Olen niin huono äiti lapsilleni :´o((

Muuten olet ihan normaali äiti.

Kukaan ei ole täydellinen. Hyvät äidit tuntevat aina huonoa omatuntoa:)

Ravistamisen sijaan: Mene lapsen eteen kyykkyyn, tartu napakasti lasta kiinni käsivarsista, ja katso suoraan silmiin. Ja sano rauhallisesti asiasi. Katsekontakti on todella tärkeä, jotta lapsi näkee että olet tosissasi. Älä siis satuta, tai uhkaa väkivallalla.

Tiedostat huonot puolesi. Tiedostat myös hyvät puolesi mutta se ei riitä. Tahdot parantaa itseäsi äitinä. Hyvä tee se lopeta väkivaltainen räyhääminen. Vain sinä voit sen tehdä.

ravistelematta mutta nyt se on alkanut taas :o`((( En osaa muuta kun tarpeeksi raivostun, otan kiinni käsivarsista aika lujasti. Tekiköhän sikainfluenssarokotus minusta näin kärttyisen, olen ollut todella kiukkuinen, ihmettelen itsekin!!

En vaan jaksa sovitella tappelevien lasten kanssa loputtomiin vaan pinna palaa!! Tuntuu että jatkuvasti tekevät pahojaan ja kiukkuavat! Ei tehoa kaunis puhe yhtään.

ap

olis voinu melkeen olla mun kirjottama aloitus.

Se että huudat ja ravistelet on toki ikävää, mutta ei tapa lapsiasi. Vauvaperheen elämä on raskasta, jo univelka aiheuttaa kiukkuisuutta, joten armahda itseäsi.



Minulla on toiminut se, että otan lapset mukaan kotitöihin, vaikka se vaatiikin pakottamista. Osa stressistä siirtyy sitten heihin, mutta koska itseltäni stressi vähenee, niin voin suhtautua lasten kiukutteluun huumorilla. Sitä paitsi eivät jaksa enää torailla keskenään, kun on yhteinen vihollinen: hullu äiti.



terkuin viiden lapsen äiti ;)

ja olin kireä. Toisaalta halusin lapsilleni kaikkein parasta mutta se oli niin korkealentoista ettei sitten hermot riittäneetkään eikä ollut hetken lepoa siltä yrittämiseltä. Nyt en yritä niin kovasti ja on helpompaa.

Tosin lapseni olivat silloin pienempiä, kuten ap.lla nyt, se toki vaikuttaa asiaan. Väsymys on mielestäni HIRVITTÄVÄN suuri vaikuttaja mielialaan. Kun itse heräilin kymmenen minuutin välein vauvan kitinään,eikä rinnoista enää siinä herunut maitotippaakaan, mieli alkaa kyllä olla aika kireäksi viritelty. Sitten omatoimisen unikoulun avulla saimme lapsen nukkumaan suunnilleen yöt läpeensä niin johan minullakin alkoi elämä näyttää vähän kauniimmalta.

ote lipeää ja lapsi lyö päänsä lattiaan. se on sairaalareissu. Ei se väkivalta kannata.

Varsinkaan vauvaa, mutta ei myöskään isompia. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on vammautuminen tai kuolema.