Lue keskustelun säännöt.
Kaipaisin naisilta apua
27.05.2008 |
Eli homma on seuraavanlainen: Erottiin tuossa avopuolison kanssa 2kk sitten ja hän sanoi ettei olla sopivia toisillemme ja että minä en ole hänelle se oikea. No Vielä 6kk sitten hän kuitenkin sanoi että siinä ei olisi mitään järkeä jos me ei oltaisi yhdessä ja puhuttiin yhteisistä lapsista eli hän on luultavasti viellä tuohon aikaan uskonut että olen hänelle "se oikea". Jokatapauksessa avopuolisoni oli pitkään hyvin masentunut enkä tiennyt asiasta koska hän ei puhunut siitä ja minä luulin että hän on minulle jostain kiukkunen ja yritin useasti kysellä että mikä vaivaa jne. Hänellä oli myös pitkään haluttomuutta josta tietenkin olin kiukkunen kun en yhtään tiennyt mistä se johtui eikä puolisokaan tiennyt, minähän tulkitsin sen viiisaana miehenä sen niin että hän ei enää halua minua. Kuitenkin selvisi että hän ei edes tehnyt sitä yksin eli halut olivat kokonaan poissa. Eniveis puolisoni joutui elämään huonossa suhteessa koska minä en todellakaan ollut oma itseni tuon suhteen aikana ja vasta kun hän lähti minä aloin näkemään asioita hänen kantilta ja miettimään että mitä kaikkea typerää sitä onkaan tehnyt. Olin kehittänyt itelleni semmosen suojakilven etten päästänyt häntä oikein lähelle ja myös vedin semmosta lapsellista roolia että olisin jotenkin kylmä ja tunteeton vaikka todellisuudessa olen todella herkkä. Liekkö tuota yrittänyt jotenkin peitellä. Varsinainen ongelma on nyt se että sovittiin että ollaan nyt kavereita ja katsotaan jos meistä tulee viellä pari tulevaisuudessa. Minä ainakin aion näyttää hänelle mimmonen todellisuudessa olen ja sellaisia puolia itsestäni mitä hän ei varmaan edes ole huomannut. Itse en usko tuohon SE OIKEA juttuun niinkään, Mutta voisitteko antaa minulle jotain vinkkejä miten minun kannattaa toimia.. Pelkään vaan että hän ehtii löytää jo uuden ennenkuin ees on tutustunut minuun uudestaan vai voiko tuo menneisyys painaa niin paljon että sitten ajattelee että samanlaista paskaa se on kun silloinkin. ex avokki kuitenkin sanoi että hän arvio minua nyt sen mukaan mimmoinen olen nyt ja jatkossa. Tuosta se oikea asiasta viellä sen verran että itse kyllä uskon että tuo tunne vaihtelee kyllä suhteen aikana. Välillä sitä ajattelee että tämän ihmisen kanssa minä haluan vanheta ja elää loppuelämäni ja välillä sitä ajattelee että onko hän minulle se oikea ja haluanko viettää hänen kanssaan loppuelämäni sehän kaiketi kuuluu ihan normaaliin parisuhteeseen.
Kommentit (10)
niin kyllä musta tuntuu, että mun mies on mulle "SE OIKEA" joskus tietty ajattelen kauhulla että hitto! tartteeko mun olla ton miehen kanssa loppu elämäni, mutta kyllä meissä jotain niin voimakasta yhteistä on että en voisi kuvitellakaan että löytäisin jonkun toisen joskus. Eli vaikka välillä meillä meneekin huonosti ja kumpikin kohtelee toista joskus huonosti niin kyllä syvällä sisimmässä tiedetään että toinen on se jonka kanssa ollaan.
Ehkä tuollainen fiksu ja tuulettava breikki on teille hyväksi. Näytä kaikki parhaat puolesi, mutta ole oma itsesi. Et kuitenkaan pidemmän päälle pysty aina olemaan hurmuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse eronnut puolitoista vuotta sitten avomiehestäni. Erosimme hyvissä väleissä ja sovimme, että ollaan ystäviä eron jälkeen. Ja puhuimme vähän samaan tapaan kuin teillä, että "Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka päädyttäis vielä joskus takaisin yhteen."
Tajusin tekstiäsi lukiessani nyt vasta muutaman asian ex-mieheni eron jälkeisestä käytöksestä. Hän on ilmeisesti, kuten sinäkin ap, ajatellut, että eron jälkeen hän voi oikeasti näyttää olevansa uusi mies, kun hänen silmänsä aukesivat uusille puolille minusta ja suhteestamme. Itse kuitenkin ajattelin, että haluan olla vain kaveri. Ja vähän eron jälkeen en siihenkään heti pystynyt, kun ex-miehen tapaaminen sai mun pään ihan sekaisin ja kaikki vanhat ahdistukset, pahat olot ja toimintamallit pintaan. Moni tapaaminen päättyi itkuun.
Minä näin eron jälkeen itseni ja oman elämäni suunnan hyvin selkeästi, emmekä koskaan palanneet yhteen. Koin eron heti jälkeen puhutut "kuka tietää mitä joskus tapahtuu" -jutut enemmänkin sellaisena ihan aitona ei sitä koskaan tiedä minne elämä kuljettaa -juttuna. Miksikään sopimukseksi tai lupaukseksi en sitä koskaan kokenut, eikä se sellainen ollutkaan.
Tällä kaikella haluan sanoa sitä, että puhu avoimesti ex-vaimollesi siitä mitä nyt ajattelet suhteestanne ja millaisia toiveita sinulla on tulevaisuudeltasi.
Itse tulin tätä asiaa pohdittuani surulliseks. Ex-mieheni on nykyisin ystäväni ja ajattelen häntä lämmöllä, mutta enempää meille ei varmaan koskaan enää tule. Molemmilla on nyt jo uudet kumppanit. Tunnen haikeutta ja surua siitä, etten pystynyt vastaamaan miehen tunteisiin heti eron jälkeen, mutta en tippaakaan katumusta. Koen tehneeni elämässäni oikean ratkaisun päättäessäni sen suhteen. Ja uskon yhä, että iso osa miehen eron jälkeisistä puheista ja tunteista oli irti päästämisen vaikeutta. En tarkoita, että se on sitä sinulla ap, mutta ota huomioon myöskin se vaihtoehto, että vaimollasi voi olla muunlaisia tunteita.
Sen verran unohtui viellä mainita kun hänen kanssaan puhuttiin asiasta niin minä sanoin että olosuhteet oli toimivalle parisuhteelle todella huonot tuolloin koska elämässämme ei ollut mitään muuta kuin toisemme. Hän sanoi että että tuommoset asiat ei vaikuta jos on löytynyt se oikea ja minä myös puhuin että kyllä minun ajattelemattomuus ja huono käytös on varmasti hänet saanut ajattelemaan että minä en ole hänelle se oikea. Tähänkin hän sanoi että minun käytös ei vaikuta asiaan millään tavalla. Minun on vaikea käsittää että mitenniin minun käytös ei vaikuta ja miten tuommoset olosuhteet ei muka kaada suhdetta kuin suhdetta minä en vain ymmärrä? Jos toista pitää itsestäänselvyytenä ja ei hoida parisuhdetta eikä puhu mistään eikä osota rakkautta eikä mitään muutakaan niin miten tuommoset asiat ei muka voi vaikuttaa siihen miten kumppaninsa kokee? Oletetaan vaikka että minä oisin tuntunut hänestä siltä oikealta ja sitten paljastunkin ihan täydeksi mulkuksi niin miten joku nainen viellä voisi uskoa muutaman vuoden jälkeen että olen se oikea :D kyllä minusta asia menee niin että kun huomaa että kumppani on kaikin puolin lähes täydellinen niin sitten voi alkaa ajatella että olen onnekas kun olen löytänyt hänet mutta tuommoinen puppu että heti tunnetaan että joku on se oikea niin on kyllä itsensä huijaamista ja kuinka monesti se oikea muuttuukaan elämän varrella EI SE OIKEAKSI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffeillä, ulkona syömässä ja pohtikaa syntyjä syviä. Lähtekää matkalle, jonnekin kauas miettimään mitä elämältänne haluatte. Kunnon irtiotto arjesta voisi olla paikallaan. Miettikää mistä haaveilette ja yrittäkää toteuttaa ne haaveet. Elämässä täytyy olla tavoitteita.
Masennus ei ole mikään yksinkertainen asia. Itselläni ainakin masennus vei, kueten exältäsikin, halut tyystin. Halut voivat mennä myös mahdollisen masennuslääkityksen takia. (Vaan silloinpa se ei enää ota pattiin...)
Masentuneena myös kokee toisen ihmisen aika negatiivisesti, vaikka toinen ei sitä olisikaan. Ja jos olet ollut, kuten kerroit, tarkoituksella etäinen, niin eipä ihme, että olet nyt exä.
Sitten siihen, mitä et ymmärrä, eli miten niin käytöksesi ei ole vaikuttanut tilanteeseen. Saattaa olla niin, että tyttöystäväsi on nyt toipumassa masennuksesta, jolloin tavallaan haluaa koota itsensä. Olla olemassa vain itsellee, koska voimat eivät riitä kenenkään ulkopuolisen ylläpitämiseen. Kun kohtaa itsensä uudelleen masennusjakson jälkeen, omassa itsessä riittää kiinnostavaa seuraa yllättävän pitkälle.
Edellä mainittuun perustuukin ohjeeni sinulle: Osoita kiinnostusta häntä kohtaan. Ota selvää, kuka hän on. Samalla hän saa selville, kuka sinä olet. Mistä hän haaveilee? Mistä hän pitää? Mitä hän pelkää? Tehkää yhdessä naistenlehtien hömppätestejä ja naureskelkaa tuloksille. Ota selvää kiinalaisista horoskoopeistanne ja keskustelkaa, tuntuvatko ne paikkansa pitäviltä. Kaikin tavoin yrittäkää löytää peilejä, joiden eteen kävelette ja katselette yhdessä kummankin kuvaa niissä. Mitkä ovat eroavaisuutenne, mitkä samankaltaisuutenne. Lähtee niin yksinkertaisista asioista kuin että kummalla on suoremmat sormet tai isompi nipukka korvassa.
Koita unohtaa, että olisit jollain koeajalla. Elämässä ei ole koeaikoja, vaan se on oikeaa aikaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli kylmää ja etäistä. Päätin erota kun en kestänyt. Mies kuitenkin laittoi ihan uuden vaihteen päälle: oli kiinnostunut, näytti tunteesta, kertoi monin eri tavoin että olen hänen elämänsä nainen jonka kanssa haluaa vanheta. Olin vuorostani kylmää ja torjuvaa, mutta hän ei välittänyt vaan osoitti lämpöä ja huolenpitoa. Puolisen vuotta meni että en voinut muuta kuin pehmetä, ja vuosi siitä olin valmis taas sitoutumaan yhteen.
Sitkeyttä, nöyryyttä, avautumista, avoimuutta, empaattisuutta. Ja romantiikkaakin.
Kiitoksia mielettömän paljon kaikille jotka on jaksanut vastata!
Tuntuiko sinustakin silloin kun päätit erota että miehesi ei ole sinulle se oikea? Muuttuiko tuo tunne sitten myöhemmin kun palasitte yhteen :) ? vai vaivaatko edes päätäsi tuommoisilla asioilla?