Oletko onnellinen?
Oletko mielestäsi onnellinen ihminen? Saatko elää arvojesi mukaan? Uskallatko elää arvojesi mukaan tai tunnustatko omia arvojasi ylipäätään? Mikä tuottaa sinulle täyttymystä ja mikä tuo elämän tarkoituksen tunnetta ja iloa? Koetko olevasi oikealla polulla?
Toisekseen, mitä tekisit jos kukaan ei arvostelisi sinua tekemistesi perusteella tai rahaa ei olisi olemassa?
Kommentit (13)
Elän arvojeni mukaan enkä vahingoita ketään. Olen sydämeni särkynyt kuolemaan asti.
Olen onnellinen sitten kun saan sen mitä tarvitsen.
Olen onnellinen ja elän arvojeni mukaista elämää.
Olen löytänyt itseni kohdalla onnellisuuden avaimet ihan hiljattain. Omalla kohdallani syvä sisäinen matka masennuksen ja ahdistuksen kanssa ja niiden jälkeen auttoi minua. Muutamat kriisit edesauttoivat ravistelemaan maailmankuvaani ja lopulta aloin näkemään arvoni kirkkaammin. Huomasin etten elä niiden mukaan, ja niiden mukaan on hyvin vaikea elää koska pelkään edelleen ihmisten tuomitsevuutta. Omia tunteita on vaikea välillä kantaa, sen vuoksi arvojen mukaan eläminen on vaikeaa. Koen etten ole tämän yhteiskunnan normien rattaissa onnellinen, mutta saan nykyään esimerkiksi auringon valosta ja siihen samaan aikaan liitetyistä ajatuksista lähes orgasminaisen onnellisuuden puuskan. Samoin esimerkiksi puiden halaamisesta. Tämä voi kuulostaa hyvin omituiselta. Olen aina pyrkinyt peittämään tätä omituisuuttani ja sen vuoksi taisin ollakkin masentunut. Nyt omituisuuteni hyväksyminen auttoi minut yli masennuksen. Olisin luultavasti onnellisempi jonkun syrjäisen heimon hoivissa kun tämän teknologiaa pursuavan hektiseen yhteiskunnan jäsenenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen ja elän arvojeni mukaista elämää.
Avaatko hieman, mitä koet arvostavasi ja miten toteutat itseäsi? Koetko, että olet löytänyt potentiaalisi ja voimasi?
Olen onnellinen sen jälkeen kun olen uskaltanut tehdä ja sanoa sen mitä sydämessäni tunnen. Saan iloa herkkyyteni kautta
Koen onnellisuutta kuin saan itse valita ajatukseni ja tekoni. Mitä enemmän elän tässä hetkessä ja mitä vähemmän huolehdin tulevasta sitä tyynempi olotilani on. Mitä enemmän yritän hallita elämää ja mitä enemmän pelkään epäonnistuvani, sitä ahdistuneempi olen. Tuntuu että mitä lähemmäs lapsenomaista viatonta tilaa pääsen, sitä onnellisempi olen.
En ole super onnellinen, mutta ihan ok.
Tunnistan arvoni ja elän niiden mukaista elämää. Minulle tuottavat iloa ja hyvinvointia Jumala ja Raamatun lukeminen, läheiset, luonto, koti, musiikki ja elokuvat. Uskon olevani oikealla polulla.
Rahan olemassaololla ei ole vaikutusta onnellisuuteeni merkittävästi. Haluaisin olla terve ja että minulla olisi enemmän energiaa, mutta terveyttä ei voi ostaa rahalla eikä sitä saa silläkään, että raha lakkautettaisiin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olin onneton, ja toivoin pääseväni pois tästä maailmasta. Tein aika paljon päästäkseni pois, lähinnä käytin runsaasti alkoholia. Ihastuin ihmiseen joka, vaikkei vastannutkaan tunteeseeni, antoi minulle tunteen, etten ole turha. Olin onnellinen muutaman vuoden, eikä se ole muuttunut, vaikka erosimme. Jostain kummasta syystä uskon, ettei toivosta kannata luopua.
Ei ehkä ihan paras viesti, mutta uskon edelleen, ettei toivosta kannata luopua.
Tarkoitin kirjoittaa: tunnistatko omia arvojasi ylipäätään. Tuo lause kyllä myös ihan ok menee nuin minkä ehdin kirjoittaa.