Muita joiden kumppani on "Instastara", paljonko yhteisestä ajasta ne kuluu kuvausten ja niihin valmistautumisen ympärillä?
Meillä lomat suunnitellaan kuvaamisen ehdoilla. Ruoka tehdään ja syödään kavauksien sanelemassa järjestyksessä, saunaan menemisen valmisteluun voi kulua tunteja ennenkuin edes päästään lämmittämään saunaa. Kuvattava voi lämmitysvalmisteluissa tehdä tuntienkin työn yksityiskohtien kanssa ja käydä vaikkapa uimassa ja tämän jälkeen höyryttää ikkunaa kattilassa keitetyllä vedellä sopivan, ei aidon, tunnelman saavuttamiseksi.
Kun kuvaus on ohi ja mennään saunaan havaitaan kun että tämäkin on kuvattava ja saunahetkikin muuntuu kuvauksien järjestämiseksi.
Saunan jälkeen syötäisiin kevyesti iltapalaa. Taas kuvaukset, liinoja, leipäkoreja. Tarkasti aseteltuja pekoniaiivuja tuoremehupuristin huolettomasti lavastettuna taustalle vaikka mehu on purkista ja karjalanpiirakoihin ei ole vaadittu taustalla näkyvää leivontatiinua.
Muita joiden arki koostuu kuvauksista, millaisia tavoitteita teillä on jaksaaksenne nauttia täydellisen kuvan luomisesta?
Kommentit (9)
Kannattaa erota, menee tosi huonoksi ennen pitkää. Jos olet mies, kumppanisi pettää; Jos olet nainen, se hakkaa.
En jaksaisi tuollaista. Olisi kiva päästä elämään oikeasti joskus.
Eiks olis varmaan aika jättää se sika!
Tuttavani tekee päivittäin usean klipin pituisia stooreja Instaan. Ensin ne koskettivat sairastamaansa sairautta, nyt ne ovat laajenneet sairauden, kodin ja ympäröivän arjen piiriin. Lähes joka päivä stoorissa on parhaimmillaan kymmenien klippien pituinen juttu, jossa puhuu pitkät pätkät milloin mistäkin, ottaa vastaan haasteita ja haastaa muita jne.
Olen miettinyt joskus, että paljonkohan niiden tekeminen päivässä vie aikaa, saati katsoa aina uudestaan, ketkä ovat stoorin nähneet ja haasteisiin vastanneet jne. Ja sitäkin, että onko ihmisillä oikeasti päivittäin aikaa seurata tällaisia stooreja ja klippejä. Johan noiden tekemiseen ja katseluunkin kuluu aikaa, saati päivittäin. Itselläni ei ole, enkä myöskään ole ns. päässyt sisään tuohon Instan my story-juttuun, jossa toimitaan noin. Lyhyet stoorit ja klipit jossa kuva tai muutama henkilön päivän varrelta tai merkittävästä jutusta on toki ok, mutta tuota klippivirtaa en ymmärrä, enkä pitkiä puhejaksoja niissä...
Mä en jaksaisi tollasta elämää hetkeäkään. Paljon kivempaa keskittyä hetkeen eikä käyttää aikaa ja resursseja siihen että "mitähän muut tästä ajattelisi".
En viitsi lukea aloitusta, mutta säälittävää.
Mikä saa ihmisen elämään elämäänsä miettien miltä mikäkin näyttää instassa? Käyttämään kaiken aikansa lavastamalla tilanteita, tunnelmia jne? Kalastamaan tykkäyksiä ja klikkauksia?
Heikko itsetunto? Pyrkimys olla hienompi kuin muut? Ainakin tuo on hyvin keskenkasvuisia, materialistista, turhanpäiväistä elämää. Johan tuosta tulee armoton stressi ja ahdistus, kun kokoajan pitäisi olla parempaa ja parempaa materiaalia julkaistavaksi. Ihan älytöntä touhua, mutta näitä on tänä päivänä paljon.
Kuulostaa aivan kammottavalta elämältä! Tai tuossahan unohtuu itse elämä, kun kaikki suodatetaan linssin läpi.