Mitä ajattelet ihmisistä, jotka eivät omien sanojensa mukaan erehdy missään?

Suvussa yksi akka on juuri samaa. Ei koskaan väärässä. Aina on oikeas, omasta mielestään, vaikka ei tiedä, ei ymmärrä mistään mitään. Ei edes kuuntele muita, mutta on jäänytkin yksin omien tyhmien ajatusten kanssa. Kannattais vähän kuunnella myös toisii, mut pysykööt omillansa. Kuvittelee olevansa oikeas, mut eipäs sitä ole koskaan.

Mun isä on justiinsa tuommoinen. Se kiskoi mut kännipäissään keskellä yötä ylös sängystä ja alkoi raahata mua ja sänkyä ulos talosta kun olin 14. Onneksi äiti tuli väliin, ties mitä olisi muuten tapahtunut. Olin silloin todella ahdistunut ja peloissani. Seuraavana päivänä se väitti ettei muista sellaista tapahtuneenkaan. Kerran olen vuosien päästä ottanut asian puheeksi. Miksi piti tehdä niin? Se vastasi siihen että ei ole koskaan tehnyt eikä sanonut mitään sellaista mitä tarvitsisi katua tai pyytää anteeksi. Ja loppuun: "Miksi pitää muistella vuosikausia vanhoja juttuja?" M40

He ovat molopäitä. Itse mokailen ja tunaroin useinkin ja tunnustan ne auliisti anteeksi pyytäen, mutta tämäpä ei toteudukaan läheskään kaikkien aikuisten kohdalla. Monesti mietin, mikä heitä pelottaa? Eiväthän he ole enää lapsia, joiden tarvitsisi pelätä nuhteluiden saamista, selkäsaunasta nyt puhumattakaan. Ehkä kasvojen menettämisen pelko on sittenkin aivan liian suuri.

Narsisteja

Huono itsetuntemus eikä yleissivistystä nimeksikään. Vallanhaluisia.

Luulin että erehdyin kerran mutta erehdyin

Olen nähnyt ihmisten erehtyvän jotka eivät luule erehtyvänsä, mutta voivat sitten elää siinä kuplassa – paitsi jos se vahingoittaa muita (asiakkaita), sitten olisi kiva sanoa se. Osa ei anna muiden sanoa mitään.

Reppanoita jotka ei edes itse tajua sitä.