Onko joku katunut, että on pitänyt yllätyslapsen?

sulla nyt jo voimat vähissä niin jaksatkohan sitten yhtä lasta lisää? Meille tuli kolmonen yllätyksenä ja vain joskus hyvin väsyneenä olen ajatellut että mihin sitä taas tuli ryhdyttyä ja kauhistuttaa että aikoinaan pari päivää mietti että pitääkö lapsen vai ei.

Minä ainakin tiesin heti, että olisin katunut aborttia ikuisesti. Vaikka kuinka asiaa yritin itselleni perustella, niin tuon yli en päässyt. Enkä todellakaan ole aborttia vastaan. Voimia!

Ei kai kenellekään seksiä harrastavalle järjissään olevalle ihmiselle raskaus voi tulla yllätyksenä?

Meillä myös kolmonen tuli ehkäisystä huolimatta ja pari yötä valvoin ja itkeskelin tilannetta. Mies sanoi, että päätös on loppukädessä mun, mutta jos vaan synnytän lapsen, niin kyllä hän sen hoitaa. Hyvin on hoitanutkin :) Yhdessä tietenkin, mutta täytyy sanoa, että vasta kolmannen raskauden/synnytyksen jälkeen mies on ottanut tasapuolisesti osaa arjen pyörittämisestä kotona. Muuten en varmaan olisi jaksanutkaan.

Hänenex-vaimonsa lopetti ehkäisyn salaa keskustelematta tai edes kertomatta, mitä on tehnyt.



Mieheni pyysi exäänsä tekemään abortin, koska ei lasta halunnut ja raskaaksi tulo perustui valehteluun ja kieroiluun.



Nainen ei aborttiin suostunut ja koska parisuhteelta oli mennyt pohja luottamuken osalta, edessä oli ero.

Minun ex-mieheni kertoi rakastajattarelleen että olin salaa lopettanut pillerit ja tulin raskaaksi. Tosiasiassa olin sanonut että joudun lopettamaan pillerit lääketieteellisestä syystä ja että itselleni lapsen tulo ei ole kauhea asia, mutta jos mies ei halua lasta, niin käyttää kondomia. No ei koskaan käyttänyt, mutta ulospäin siis tarina oli tämä. Ero tuli kun lapsi oli parin kuukauden ikäinen ja sain tietää tästä toisesta naisesta. Miehestä vaan ei ollut tekemään ratkaisuja minkään asian suhteen...

valehtelisi. Hänen exänsä on asian tunnustanut.



-7-

Avioliitto miehen kanssa olis päättynyt ilman tätä yllätystä. Nyt sitten pysyttiin väkisin yhdessä kun en jaksa kaikkia yksin hoitaa. Nuorimmalla oli kaikkia sairauksia jne.



Mutta helpompi mun on silti elää tän päätöksen kanssa kuin olis ollut abortin kanssa. Se ei vaan olis ollut mun näköinen ratkaisu. Mutta ei tämäkään hyvä ratkaisu ollut. Joskus on vaan valittava kahdesta pahasta.



Se hyvä ratkaisu olis ollut se, että olisin eronnut silloin kun avioliitto henkisesti loppui niin tarina olis ollut eri.



Arvostella saa vapaasti. Tiedän, että tälle tilanteelle ja ajatuksilleni ei ole ymmärtäjiä. Niinpä olen yrittänyt pitää ajatukseni täysin omana tietonani. Lapsen eteen teen sen parhaani mitä jaksan, mutta onhan se erillaista...

abortoin ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana. Tilanne oli silloin aika sekava... En ole katunut aborttia, ennen kuin vasta nyt ihan viime päivinä. Olen ajatellut, että silloin ja siinä tilanteessa se oli ainoa fiksu ratkaisu.



Nyt, lähemmäs kolmekymppisenä odotan uudelleen lasta, tämäkin on "vahinko". Tosin nyt olen onnellinen tästä vahingosta, koen, että Jumala halusi antaa minulle uuden mahdollisuuden olla äiti ja olen siitä pelkästään kiitollinen.



Tämän uuden raskauden myötä on kuitenkin tuo abortti ollut mielessä. Olen miettinyt paljon, että olisinko sittenkin onnistunut äitinä, miksen uskaltanut yrittää... Tulee myös kelattua, että olisinko nyt onnellisempi, jos olisin sen lapsen pitänyt. Jostain syystä tuntuu, että olisin. Lapseni olisi jo koulussa. Luultavasti minulla olisi enemmänkin lapsia. Kaikki voisi olla hyvin.

Silloin, kun abortin tein, ajattelin, etten mitenkään ole valmis äitiyteen, en uskonut yhtään että selviäisin lapsen kanssa. Nyt jälkeen päin ajattelen, että kyllä kaikki olisi järjestynyt.



Silloin en sitä uskonut. Valitsin sen helpon tien...joka ei kuitenkaan ole minulle antanut sisällöllisesti paljoakaan, olen käyttänyt parhaat nuoruusvuodet lähinnä säälittävään ja kuluttavaan itseni etsimiseen, siis baareja ja miehiä ja kokemuksia ja elämyksiä, mukahauskaa elämää. Mutta kai minun oli pakko elää niin, että olen saavuttanut tämän viisauden, mikä minulla on nyt. Ja toisaalta, sainhan minä sentään lukion loppuun ja tutkinnon. Sillä lohduttaudun.



Sinulla on tietysti ihan erilainen tarina, niin kuin jokaisella meistä. Siksipä vaikea neuvoa sinua, tiedät itse parhaiten mikä on oikein.

Artikkelit

Raskausviikko 8



Alkio alkaa muistuttaa pientä ihmistä, se suoristuu ja on viikon lopussa jo jopa 13 milliä pitkä. Sormet ja varpaat alkavat hahmottua melamaisiin raajoihin. Kasvojen kehittyminen jatkuu ja korvan ulko-osat muodostuvat. Alkio liikkuu jo hieman: säpsähtelee ja availee suutaan. Aivot kehittyvät, kun osa aivosoluista yhtyy alkeellisiksi hermoradoiksi, joita syntyy sata tuhatta minuutissa. Lapsen syntymään mennessä niitä on noin sata miljardia.







Pikkuinen sydän hakkaa jopa kaksinkertaisella nopeudella aikuiseen verrattuna. Kahdeksannella raskausviikolla sydämen toiminta näkyy jo ultraäänessä. Ultraäänitutkimus tehdään näin aikaisin kuitenkin vain esimerkiksi silloin, jos ei olla aivan varmoja raskauden alkamisajankohdasta. Se voidaan päätellä mittaamalla alkion pituus päälaelta perään.

Silloin kun sain tietää olevani raskaana luin paljon täältä ihmisten kokemuksia ja kommentteja yllätysvauvoista. Kaikki oli positiivisia ja kannustavia. Kukaan ei puhunut siitä, että lapsen tuloa voisi katua. Siksi haluan kirjoittaa oman tarinani tänne.