Anoppi jakaa kuolinpesän tavaroita mielivaltaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniältä ei kysellä.

Miniällä on sananvaltaa sen suhteen, mitä hänenkin asumaan asuntoon tulee tai ei tule.

Siitä miniä neuvottelee vainajan perillisen eli miehensä kanssa, ei vainajan lesken eli anoppinsa  kanssa. 

Enpä muuten neuvottele vaan ihan pelkästään ilmoitan anopille suoraan. Minun kattoni alle ei tuoda halpamaljakoita. Ap

No sitten olet ilman. Helppoa.

Ei, vaan kertokaapa kaikki anopinpuolustelijat että mistä hel ve tis tä olette saaneet päähänne, että poikanne talo on sinun ja poikasi hallittavissa ja se miniä siellä on vain joku riesa minkä ylikävelemiseksi pitää keksiä mitä mielikuvituksellisempia tapoja?

Meillä keksittiin tämä sisustus kuolinpesän siivouksen yhteydessä. Vihaan kaikkea valkoista, beessiä ja halpahalliroinaa, koska tykkään suht nuoresta iästäni huolimatta antiikista, voimakkaista väreistä ja vintagesta ja harrastan itsekin vintagevaatteita. Nyt anoppi sitten kuin irvaillakseen näytti kaikki minun ja hänen poikansa sopivaan sisustustyyliin sopivat huonekalut (iso pyöreä sivupöytä, jossa peilipinta, rummanpunaiset käytävänmatot, kynttilänjalat) ja kertoi miten heittää ne roskiin tai laittaa ne kirpparille. Nyt ne lojuvat jossain ulkovarastossa ja hirvittää se kosteuden vaikutus noihin. Vähän aikaa sitten anoppi tuli suurieleisesti tuomaan meille jotain ikean halpamaljakoita ja meille täysin sopimattomia lastulevyhyllyjä, mutta se valkoinen glitterporo oli kyllä kaiken huippu. Mikä muukaan tässä on taustalla kuin loputon piikittely ja yritykset tehdä selväksi miten hänen oma tyylinsä on niin paljon parempi? Muuten en hänen roinistaan välitä eikä ole väliksikään. Ap

Sun aloituksestasi ei saa erkkikään selvää, mikä pointtisi on, Mitä jos opettelisit äidinkieltäsi ja kirjallista ilmaisua, niin ei tarvitse kiukutella saamistaan kommenteista?

Jos on jakamaton kuolinpesä niin sieltä ei saa viedä kahvilusikkaakaan ilman ettei kaikille perillisille kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniältä ei kysellä.

Miniällä on sananvaltaa sen suhteen, mitä hänenkin asumaan asuntoon tulee tai ei tule.

Siitä miniä neuvottelee vainajan perillisen eli miehensä kanssa, ei vainajan lesken eli anoppinsa  kanssa. 

Kyllä mä sanoisin ihan suoraan anopille tai vaikka naapurille jos sellainen meille tarpeetonta tavaraa kuskaa.

Jutusta ei selviä miehen mielipide asiaan.

No johan kerroin?

Missä kohtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniältä ei kysellä.

Miniällä on sananvaltaa sen suhteen, mitä hänenkin asumaan asuntoon tulee tai ei tule.

Anopin poika siis uskoo mitä vaimo sanoo, jep jep. VMP itsevaltiaat.

Niin. Sinäkö et usko omaa puolisoasi, jos hän sanoo sinulle jotakin?

Sanoi laki mitä vain, antaisin lesken kyllä ihan rauhassa tehdä kuten parhaaksi näkee.

Tässä on linkki juristin vekkuliin artikkeliin aiheesta:

Vainajan tavarat

https://www.digiselvitys.fi/blogit/vainajan-tavarat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi kieltäytyä ihan kategorisesti kaikesta, mitä anoppi tuputtaa. Jos ei halua glitterporoa kotiin, ei ole pakko ottaa vastaan. Anoppi varmasti jaksaa roudata sen takaisin sinne, mistä toikin. 

Ainakaan minun kotiani ei sisusta äitini eikä anoppini.

No nimenomaan näin. Ap

Miehesi on hiirulainen nurkassa? Ajattelukykyä?

Vierailija kirjoitti:

Jos on jakamaton kuolinpesä niin sieltä ei saa viedä kahvilusikkaakaan ilman ettei kaikille perillisille kerrota.

Voi kamala. Olen vienyt kierrätyskeskukseen, myynyt nettikirppareilla ja ananut facen roskalavalla kotini tavarlita vaikka asun jakamattomassa mieheni kuolinpesässä. Kaipa olen väärin tehnyt.

Mikän ei tunnu lapsille kelpaavan arvokkaampikaan tavara. Tosin maljakot ja porakoneet on kaapissa.

Olettaisin, että kaikilla on itsellään jo kaikki tavara ja krääsä, mitä elämiseen tarvitaan. En lakkaa ihmettelemästä, miksi jonkun kuoleman jälkeen tavaraa tarvitaan yhtäkkiä rajusti lisää ja kuolinpesän tavaroista tapellaan? 

Jos on tähänkin saakka selvinnyt elämässä ilman näitä kuolleen omaisen tavaroita, ni onko niille oikeasti tarvetta? 

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi kuolinpesän osakas? Jos on, niin hänelläkin on päätösvalta (sinulla ei ole)

Eipä oikeastaan.

Leskellä on oikeus pitää kuolinpesä jakamattomana hallussaan ja käyttää sitä mielensä mukaan irtaimisto mukaanlukien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniältä ei kysellä.

Miniällä on sananvaltaa sen suhteen, mitä hänenkin asumaan asuntoon tulee tai ei tule.

Siitä miniä neuvottelee vainajan perillisen eli miehensä kanssa, ei vainajan lesken eli anoppinsa  kanssa. 

Enpä muuten neuvottele vaan ihan pelkästään ilmoitan anopille suoraan. Minun kattoni alle ei tuoda halpamaljakoita. Ap

Apuva!!!

Vierailija kirjoitti:

Olettaisin, että kaikilla on itsellään jo kaikki tavara ja krääsä, mitä elämiseen tarvitaan. En lakkaa ihmettelemästä, miksi jonkun kuoleman jälkeen tavaraa tarvitaan yhtäkkiä rajusti lisää ja kuolinpesän tavaroista tapellaan? 

Jos on tähänkin saakka selvinnyt elämässä ilman näitä kuolleen omaisen tavaroita, ni onko niille oikeasti tarvetta? 

Ihminen on sikäli ahne, että täytyy saada kaapit täyteen kuppeja, kippoja ja loppuun käytettyjä kattiloita pahan päivän varalle. Näistä vieläpä tapellaan verissä päin perinnön jaossa, vaikka niillä ei tule olemaan mitään käyttöä koskaan. Vahditaan haukkana, saiko joku mahdollisesti yhden tuikkukynttilän alustan enemmän kuin itse onnistui kahmimaan ja tästä "hirvittävästä vääryydestä" huomautellaan katkerana koko loppuelämä tai laitetaan välit jopa kokonaan poikki.